Mindfulness-harjoituksista apua lasten erityisherkkyyteen

Psykoterapeutti, tohtori Elaine Aron on ensimmäisiä, jotka ovat tuoneet esille termin highly sensitive person ja tutkinut tätä ilmiöitä lapsilla ja aikuisilla. Tutkimusten mukaan noin 20 prosenttia lapsista on syntymästään saakka niin sanotusti erityisherkkiä. Kyse ei ole kuitenkaan patologisesta diagnoosista vaan ominaisuudesta.

Tunne- ja aistiherkkyyttä Aron kuvaa lyhenteellä EVÄS, jossa E tarkoittaa emotionaalista eli tunnereaktioiden painottumista ja vahvaa empatiaa, joka auttaa huomamaan ja oppimaan asioita. V tarkoittaa herkkyyttä ympäristön erilaisille vivahteille.

Ä tarkoittaa ärsykkeiden liiallisuutta eli sitä, että erityisherkkä kokee helposti saavansa ympäristöstä liikaa ärsykkeitä. S tarkoittaa syvällisen käsittelyn ja pohdinnan kykyä.

Erityisherkän lapsen ja nuoren ominaisuuksia

Erityisherkkä lapsi tai nuori usein tarkkailee ja pohtii ennen kuin toimii. Toisaalta hän saattavaa reagoida intensiivisesti ympäristöärsykkeisiin, kuten meluun, hälinään, ihmismassoihin, eläimiin ja luonnonilmiöihin.

Aronin mukaan erityisherkillä lapsilla ja nuorilla on myös hyvin kehittynyt intuitio, eli sisäisen näkemisen ja siihen luottamisen taito. He voivat aavistaa ja tuntea asioita ja usein he ovat aikuisuudessa valinneet luovia ja sosiaalista herkkyyttä vaativia ammatteja. Psykoterapetti, psykologi, arkkitehti, taiteilija, opettaja ovat monien erityisherkkien ammattivalintoja.

Erityisherkät ovat erityisen empaattisia. Lapsi saattaa pelastaa matoja kuivalta tieltä, auttaa vahingoittuneita eläimiä tai toista pienempää lasta. Erityisherkillä peilisolut aktivoituvat voimakkaammin kuin muilla emotionaalisissa tilanteissa. Heillä on keskimääräistä herkemmät sosiaaliset antennit joiden avulla huomoida sosiaalisia vihjeitä. He huomaavat helposti hienovaraisetkin muutokset esimerkiksi läheisten tunnetiloissa ja reagoivat niihin.

Monesti erityisherkkä oppii vetäytymään suojatakseen itseään. Usein tällaiset lapset ja nuoret joutuvat kohtaamaan erilaisia määritelmiä: liian ujo, liian intensiivinen, liian herkkä. Monet erityisherkät ovat saaneet esimerkiksi neuroottisuus- tai jopa ADHD-diagnoosin.

Erityisherkät lapset ja nuoret saattavat negatiiviset arvioinnit kohdattuaan masentua ja ajatella olevansa outoja, ei-kelvollisia. Heille tuottaa vaikeuksia sopeutua monessa mielessä erilaiseen ja karkeaan ympäröivään maailmaan. He tuntevat tarvetta olla yksin omassa rauhassa, luonnossa. He ovat usein intensiivisiä, luovia, kekseliäitä, omaehtoisia, avoimia, rehellisiä.

Monet erityisherkistä ovat ääni- ja meluherkkiä, tai herkkiä tuoksuille. Herkkien lasten ja nuorten ei ole aina helppoa olla nykyaikaisessa kiireen, melun, hälyn ja suoritusten yhteiskunnassa. Siitä huolimatta suuri osa erityisherkistä menestyy varsin hyvin yhteiskunnallisesti. Peräänantamattomuus ja sitkeys ovatkin eräitä heidän ominaispiirteitään.

Herkkyyksien luokittelu

1. Aistiherkkyydet

Monilla erityisherkillä lapsilla ja nuorilla on erilaisia aistiyliherkkyyksiä. Meluherkkyyttä on tutkittu eniten ja noin 30 prosentilla on todettu olevan erityinen meluyliherkkyys. Professori Michael J. Cohen on eritellyt aistiherkkyyksiä keskimääräistä tarkemmin. Hän kuvaa ihmisellä olevan kyky aistia kipua, kehon tuntemuksia, ilmanpaineen eroja, säätilojen eroja, tiloja, värejä, muotoja, lämpötilan muutoksia, tuulien muutoksia, sähkökenttiä, paikkojen ja kasvien energioita ja niin edelleen.

2. Sosiaalinen herkkyys

Psykologiassa kuvattiin sosiaalisesti erityisherkkää aiemmin termein introvertti, ujo, arka lapsi ja nuori. Eritysherkät lapset ja nuoret ikään kuin aistivat liian intensiivisesti ja tarkasti sosiaalisia tilanteita, läheisten tunteita. He ovat empaattisia ja oikeudenmukaisia, sosiaalisesti siten suorastaan yliälykkäitä.

Sosiaaliset tilanteet voivat olla siten heille vaativia, koska pienetkin muutokset, uhat tai ongelmat huomataan. Tämän vuoksi monet  erityisherkät lapset ja nuoret vetäytyvät joskus yllättäen sosiaalisista tilanteista, joka tulkitaan usein negatiivisesti.

Nuorilla alttius tulkita omat reaktionsa negatiivisesti, kyvyttömyydeksi tai omituisiksi piirteiksi, rasittaa nuoren itsetunnon tervettä kehitystä. Terapiassa sen toteaminen, että herkkyysreaktiot ovat ok, voi helpottaa tilannetta. Nuoruudessa sosiaalinen kyvykkyys ja taito ovat erittäin arvostettuja. Vetäytyvää helposti pilkataan ja tämä voi olla nuorelle hyvin raskasta. Moni koulukiusatuista on tällainen erityisherkkä, ujolta vaikuttava, liian empaattinen, liian oikeudenmukainen lapsi tai nuori, joka on helppo ottaa kiusaamisen kohteeksi.

3. Psyykkiset erityisherkkyydet

Erityisherkillä lapsilla ja nuorilla on havaittu olevan rikas mielikuvitus. Alison Gopnik viittaa kirjassaan Taylorin tutkimuksiin, joiden mukaan 63 prosentilla lapsista on jossain lapsuutensa vaiheessa ystävänä niin sanottu mielikuvitusolento. Olen haastatellut useita aikuisia tästä asiasta ja yllättävän monella on vieläkin muistikuvia mielikuvitusolennoista.

Lapsille on tyypillistä animismi, eli elottomien objektien henkistäminen tai humanisointi; he voivat ajatella esimerkiksi pakastekanapojan itkevän kun se laitetaan uuniin, tai kuun nauravan. Monet lapset siirtyvät animistisesta ajattelusta kokonaan konkreettiseen ajatteluun, mutta herkillä lapsilla tämä ajattelutapa voi jäädä pidemmäksi vaiheeksi kuin muilla.

Cohenin käsityksen mukaan psyykkiset erityisherkkyydet kuten selvätunto, selväkuulo, selvänäkö, telepatia ja syväintiuitio on monilla herkillä lapsilla yleistä. USA:ssa onkin syntynyt käsite indigolapset, joilla on harvinaisia erityisherkkyyksiä, selvätietoisuutta, syväintuitiota, telepatiaherkkyyttä ja selvänäköisyyttä.

Peruskysymys tieteen ja tulkinnan kannalta onkin, onko lasten kertomukset mielikuvitusolennoista, äänten kuulemiset, selvänäköisyys, telepatia ja kertomukset menneisyydestä ja tulevaisuudesta mielikuvitusta vai herkkyyttä niin sanotun toisen värähtelytaajuuksien sisältämälle tietoisuuksille.

Mindfulness-harjoitukset vahvistavat herkkyyttä ja tasapainottavat

Erityisesti lapsilla ja nuorilla herkkyydet voivat vahvistua mindfulness-harjoitusten* kautta. Mindfulness-harjoituksia suositellaan herkille lapsille yhtenä hyvänä terapiakeinona tasapainottamaan liian intensiivistä reagointia. Yksinkertaiset hengitysharjoitukset ovat Elainen Aronin suosittelemia metodeja. Lisäksi hän suosittelee rakkauden lähettämistä mindfulness-harjoituksessa ensin itselle ja sitten muille. Nuorille hän suosittelee kiitollisuuspäiväkirjan pitämistä, jolloin mahdollinen masennus ja eristäytyneisyyden tunteet helpottuvat.

Nuorille on tyypillistä etsiä seikkailua ja jännitystä. Aivotoiminta on kehittynyt siten, että ohjaava, kontrolloiva aivokuori kehittyy hitaammin kuin tunteisiin liittyvä limbinen järjestelmä. Tunnekokemukset koetaan voimakkaasti ja usein kontrolloimattomasti.

Tunnekokemuksia myös kaivataan. Elämä ilman seikkailua, rakastumisia tai uuden kokemista on nuorelle helposti tylsää. Mindfulness-harjoitukset vahvistavat herkkyyttä ja toisaalta rauhoittavat stressiä. Ne ovat nuorille myös kiehtovaa uutta, niiden myötä sisäisen maailman rikkaus ja intesiivisyys koetaan jännittävänä.

Harjoitusten aikana monenlaiset, erityiset kokemukset voivat avautua. Ammatillisesti on tärkeää kunnioittaa lasten ja nuorten kertomuksia, kokemuksia ja tuntemusten heijastumista kehon liikkeinä ja niin edelleen. Jos lapsi tai nuori kuvaa esimerkiksi kokemustaan mielikuvitusolennon kanssa, tulee sitä kuunnella ilman arvostelua tai tulkintaa.

Mindfulness-harjoitusten lisäksi erityisherkille lapsille ja nuorille suositellaan luonnon rauhoittavaa vaikutusta. Luonnon tasapainottava vaikutus on todettu terapeuttiseksi ja rauhoittavaksi heillekin. 

Teksti: Riitta Wahlström