Meditaatio on sisäinen harjoitus, jossa ihminen keskittyy mieleensä ja kehoonsa. Meditaation avulla ihminen pyrkii muutokseen – esimerkiksi jonkin henkisen voimavaran tai vaikkapa luovan tietoisuudentilan saavuttamiseen, tätä ”haluavaa” meditaatiotapaa voi luonnehtia hypnoosiksi. Toisaalta meditaation avulla voidaan pyrkiä tilaan, jossa ihminen ei enää halua mitään, eikä hän lopulta edes halua "olla olemassa". Tämän toisen tavan avulla saavutetaan niitä kuuluisia hengellisiä kokemuksia.
Meditaatio tarkoittaa monille ihmisille silmien sulkemista, paikoillaan istumista, ja hengittämistä. Tämä mielikuva onkin aivan oikein, mutta se on vain yksi reitti meditaatioon. Meditaatiota voi harjoittaa kolmella eri tavalla, jotka ovat tiedollinen tapa (jnana), tekevä tapa (karma), sekä hartaudellinen tapa (bhakti). Nämä kolme tapaa ovat tuttuja jo 100-luvulta e.a.a., kun Bhagavad Gitassa jumalallinen olento Krishna opettaa Arjunalle kolme tietä valaistumiseen. Eri koulukunnat ovat kiistelleet Krishnan opetusten merkityksestä, ja siitä, tuleeko ihmisen noudattaa vain yhtä näistä eri tavoista, vai kokeilla niitä tasapuolisesti jokaista vuorollaan.
Moni meistä puntaroi päätöksiään pitkään ja hartaasti mutta on hyvä tietää että asian pohtimisen ja liian puntaroinnin välillä on hienoinen ero. Ongelman muodostaa se, että kun emme hallitse ajatuksiamme, päädymme helposti ylimiettimisen ansaan. Se on vahingollista, sillä se ei ainoastaan estä läsnäoloa, vaan se myös johtaa siihen, että pelko tai väärät arviot vaikuttavat päätöksesi tekemiseen. Jos olet yksi meistä ylimiettijöistä, niin tässä sinulle muutama vinkki sen välttämiseen.
Istun hiljentymään. Voisin käyttää sanaa meditoida ja tai mindfulness, mutta hiljentyminen sanana on minulle helpompi. Se ei pidä sisällään niin paljon tekemistä tai yrittämistä. Hiljentyminen vie minut mielen tuolle puolen. Hiljentymisen takaa, sen lävitse, voin tavoittaa jotakin itseäni suurempaa. Jotakin joka on "minä", eikä kuitenkaan ole.
Hektinen elämä, ikuinen kiire ja stressi - kuulostaako tutulta? Ajoittainen pysähtyminen ja hiljentyminen olisi tärkeää, mutta käytännön toteuttaminen ei tahdo onnistua. Sen päälle voi painaa vielä huono omatunto siitä, ettei toteuta hyväksi tietämiään asioita, kuten hiljentymistä tai meditointia. Avuksi vaivaan kokosimme vinkkejä mitä pysähtyminen oikeastaan on ja kuinka se tehdään.
