Tutki tyhjyyttä, tunnustele mielikuvituksen rajoja ja avaa tie muutokselle

Omat ääriviivat kannattaa piirtää kevein ottein. Kun tutkit mielikuvituksesi ääriä ja tutustut myös tyhjyyteen, olet vapaampi muuttumaan ja uudistumaan. Missä kulkevat oman mielikuvituksesi rajat? Kuinka usein tulet pohtineeksi miksi fyysisesti todistettavat asiat tuntuvat meistä todemmilta kuin tyhjyys? Oletko miettinyt mikä on tyhjyyden potentiaali, sinun elämässäsi?

Kuvittele taiteilija, joka piirtää kuvaa ihmisestä. Kun hän vahvistaa piirroksensa ääriviivoja useita kertoja tai pitelee kynää jäykällä otteella, piirroksesta tulee epäuskottava, luonnoton. Piirros ei elä, eikä muistuta sitä kauneutta, jonka silmillämme havaitsemme. Otteen täytyy olla vapaa, että lopputulos on uskottava, herkkä ja puoleensavetävä. Kun ihmisen ääriviiva häipyy paikoin olemattomiin, piirros kykenee ilmentämään muotoa ja valoa, jota kuvaan olisi mahdoton muutoin kuvitella. Se, millaisella otteella luot oman kuvasi itsellesi ja toisille, ei ole yhdentekevää.

Jos käsitys itsestä rajautuu ainoastaan niihin sanoihin ja käsitteisiin, jotka ihmiselle on opetettu, alkaa olo tuntua lopulta ahdistuneelta ja nurkkaan ajetulta. Sillä yksilön ääriviivojen, hänen olemassaolonsa rajojen, kuuluu olla paikoin niin ohuita, ettei yksikään sana pysty niitä ilmentämään. Niin hienoja, ettei kukaan toinen pysty niiden läsnäoloa todistamaan. Vain siten ihminen voi kokea olevansa todella vapaa, ilmentämään sitä minkä haluaa itsessään kokea, olemaan täydellisesti elossa.

Mielikuvituksensa kanssa täytyy keskustella, päivittäin. Muuten kuvittelun rajat muuttuvat kiinteiksi ja siten todellisiksi, ainoaksi mahdolliseksi todellisuudeksi. Tosiasia kuitenkin on, että tällainen rajallisuus on tarpeetonta.

Katso mitä näet maailmassa ja mitä näet kaiken silmillä havaittavan ja käsillä kosketeltavan rinnalla. Mitä on tuossa tyhjässä tilassa fyysisten objektien välissä ja mikä tuon tyhjyyden merkitys on sinulle? Niin kuin ilma hyväilee ihoamme, niin lähellä jumaluutta olemme joka hetki. Emme vain tule ajatelleeksi sitä. Yritä ottaa ilmasta kiinni ja syleillä sitä. Kysy, oletko tuosta tyhjyydestä erillinen?

Kuinka moni opettaja yrittää kuvata oppilailleen tyhjyyttä, kuinka moni vanhempi selittää lapselleen tyhjiön merkitystä elämän mahdollisuutena? Sitä mistä aine muodostuu, pienemmistä yksiköistä isommiksi kokonaisuuksiksi, syntymisen ja ilmenemisen tarpeesta ja impulssista? Ja mitä voi olla? Jos kaksi identtistä ajatusta syntyy samaan aikaan, voiko tuo ajatus jäädä ilmenemättä fyysisesti? Kun yksittäinen ajatus on tarpeeksi vahva, onko mielikuvituksen rajalta löytynyt jotain uutta ilmentämään itseänsä ja tarvitaanko sen fyysiseksi tulemiseen aikaa? Jos et tunnista tällaisia ominaisuuksia itsessäsi, voitko sanoa tuntevasi itsesi ja maailman todella?

Jos mielikuvituksen ääriä ei tutki läheisesti, menettää useita muutoksen mahdollisuuksia. Jos oman itsensä äärtä ei silloin tällöin ravisuttele, voiko ihminen ymmärtää oman luomis- ja tuhovoimansa mittakaavaa? Kyse ei ole pelkästään tuloksista ja saavutuksista, vaan potentiaalista, johon kuuluu kaikki. Ihminen koostuu äärettömyydestä, joka aukeaa hänen iholtaan.

Kysy itseltäsi, mitä on siis tämä tyhjä tila. Miten heikoksi uskallat antaa ääriviivasi piirtyä? Kysy myös, mikä on kaunein kuviteltavissa oleva mahdollisuus ihmiskunnalle ja Sinulle? Kun katsot kuvaasi ihmisenä tällä tavoin, mikä on materian ja hiljaisuuden merkitys sinulle? Pidä otteesi kevyenä, kun lähdet luomaan itseäsi uudelleen.

http://www.helijohanna.com/