Sinulla ei ole oikeutta olla onneton, ei koskaan!

Otsikko saa varmasti monet näkemään punaista, sillä ensimmäiseksi mieleen tulee vastaväite, että minä saan olla onneton jos haluan, tämä on minun elämäni. Jos väite onkin raflaava, saa se sinut ajattelemaan ja kysymään, miksi minulla ei olisi oikeutta olla onneton?

Sinulla ei ole oikeutta olla onneton, ei koskaan - sillä elämä on hyvää

Jos tällä hetkellä, nyt, tuntisit hirttosilmukan kaulallasi tai puukon terän sydäntäsi vastaan, ymmärtäisit väitteen. Tai jos lääkärin tuolilla istuessasi kuulisit, että sinulla on kuukausi elinaikaa, ymmärtäisit väitteen. Tuona samaisena hetkenä, jolloin ohut elämänlankasi on uhattuna, ymmärtäisit, että haluat elää ja elämä on hyvää. Tuona hetkenä havaitsisit, kuinka vähäpätöisiä sinun ongelmasi oikeasti ovat ja päästäisit niistä irti.

Onneton olo kulkee meillä monilla seuralaisena läpi elämän. Olemme masentuneita, ahdistuneita, huolestuneita, suuttuneita, vihaisia jne. Surkea olotila on niin tuttu ja turvallinen, että emme halua päästää siitä irti. Kuljemme elämäämme kuin vuoristorataa ylä- ja alamäkineen. Hetken koemme onnellisia olotiloja, jonka jälkeen seuraa taas karmaiseva alamäki tuskineen ja turhautumisineen.

Luulemme että tällainen vuoristorata on luonnollista. Ehkä se on normaalia, mutta ei luonnollista. Katso luontoon, onko hirvi harmistunut tai kettu vihainen päivätolkulla lapsilleen? Näetkö luonnossa riitoja, satunnaisia reviiritappeluita lukuun ottamatta?

Olemme unohtaneet keitä oikeasti olemme ja sen varjolla mielemme/egomme hamuaa kärsimystä, ja me annamme sen tapahtua. Etkö usko, tee testi. Seuraavalla kerralla kun koet olevasi alakuloinen, huolestunut, ärtynyt tms., luovutko tuntemuksestasi saman tien kun havaitset sen? Vai puolusteletko itsellesi syitä kurjaan oloosi? Haluatko ehdottomasti olla oikeassa, senkin uhalla, että olet onneton, mutta oikeassa? Mieti hetken, kuinka tiukasti tällaisella hetkellä tarraudut kurjuuden tunteeseen. Siitä tulee sinä!

Me syötämme itsellemme todella vahvaa pajunköyttä. Väitämme, että emme halua olla onnettomia, vaan onnellisia. Jos näin olisi, vapauttaisit itsesi heti kurjasta olosta, etkä palaisi siihen koskaan. Elämä on aina hyvää.

Maailmassa tapahtuu paljon ”pahaa”, mutta paha ei ole siinä mitä tapahtuu, vaan siinä, mitä me pidämme pahana. Mille sinä annat nimikyltin ”paha”? Annamme näiden ”pahojen” tapahtumien ahdistaa meitä, mutta emme me tiedä totuutta. Se mitä me pidämme pahana, saattaa olla jollekin toiselle taas helpotus. Emme tiedä, minkä kokemuksen toinen sielu on tilannut, joten kaikkinainen syyttely on turhaa.

Maailmassa tapahtuu muutoksia, ne ovat elämää. Kärsimys astuu kuvaan siinä vaiheessa, kun pidät kiinni ajatuksesta: ”tämän pitää olla näin, en halua antaa periksi”. Ilman tuota ajatusta, asiat vain tapahtuvat, ei olisi kärsimystä. Muutokset taas tapahtuvat, jotta me heräisimme näkemään totuuden. ”Järkyttävät” asiat tapahtuvat, jotta ne ravistelisivat sinut unesta hereille.

Haluamme myös mielellään löytää syyn tapahtumille. Etsimme syyllisiä, mutta etsimme niitä turhan kaukaa. Syyllinen olet aina sinä itse. Ei kukaan muu. Etsimme syyllistä aina ulkopuoleltamme, vaikka kaikki onnettomuuden tunteet ovat jo meissä. Meissä kytee viha, koska ”joku on tehnyt” sinulle jotain. Aina löytyy syy onnettomalle olotilalle. Me olemme kaikki - ja ei kukaan - syyllisiä, kaikkeen.

Oikeutus olla onneton, ei se ole elämää, se on kärsimystä, tuskaa ja kertakaikkisen traumaattinen kokemus.

Me olemme elämä itse. Emme ole se tapahtuma tai tunne. Me olemme elämä itse, jumala, kaiken lähde, joka leikkii koko ajan täällä maailmassa.

Elämä on hyvää, koska elämä on todellista. Elämä on hyvää, heti kun luovut oikeudestasi olla onneton.

Kirjoituksen innoittajana ja lähteenä toimii Barry Longin kirja Vain pelko kuolee. Kiitos Longille viisaista sanoista. Kiitos, kiitos, kiitos.