Sielunsopimus on elämämme kiintopiste

Käsitykset sielun alkuperästä ja sen matkasta elämän halki vaihtelevat uskonnoista toiseen. Kukapa ei olisi miettinyt jossain vaiheessa elämäänsä sen tarkoitusta sekä omaa paikkaansa maailmankaikkeudessa, oli kulttuuri mikä tahansa. Yhteistä suurimmalle osalle näkemyksistä sielusta on ajatus siitä, että se on kuolematon ja maanpäällä suorittamassa tiettyä tehtävää sekä sovittamassa karmaansa.  Mikä rooli sielunsopimuksella on tässä kuviossa ja miten se vaikuttaa elämäämme, sitä selvittelemme seuraavaksi.

Sielun matkan ajatuksen ydin on käsitys siitä, että kaikki on syntynyt Alkulähteestä. Se on aina ollut ja tulee aina olemaan, kuten Luoja, Jumala. Jumalan alulle laittamat elämän kipinät saivat Alkulähteen synnyttämään sieluja, joiden kotipaikka on henkimaailma. Nämä sielut olivat puhdasta valoa ja rakkautta, jumalallisuutta, sillä henki oli tuolloin koskematon, karmaton ja vailla egoa.

Tietyssä vaiheessa ihmiskunta oli valmis kokemaan yksilöllisöitymisen. Näin syntyivät monadit, valo-olennot, jotka ovat meidän todellinen Itsemme. Ihmiskeho on monadin maapallolle lähettämä inkarnaatio itsestään. Keho on karkeampaa materiaalia kuin sielu, joten se on käsinkosketeltava. Tullakseen ihmiseksi sielun on kuljettava unohduksen verhon läpi, jotta kaikki tieto henkimaailmasta ja korkeammasta todellisuudesta katoaa. Samalla sielu saa egon, persoonan, jonka avulla se suorittaa ihmistehtäväänsä maanpäällä. Maallinen elämä on poikkeuksellisen raskas ja vaativa, siksi se on myös pelätty sielujen keskuudessa. Monet eivät halua syntyä Maa-planeetalle, vaan valitsevat erilaisia olomuotoja eri planeetoilla ja eri ulottuvuuksissa. Me olemme tulleet hakemaan ihmiskokemuksen.

Ihmiselämän kautta meidän on tarkoitus kehittää itseämme niin, että ego lopulta häviää ja pääsemme yhdistymään monadiimme täysin, toisin sanoen koemme valaistumisen. Tähän taas kuluu useita ihmiselämiä ja synnymme niin kauan uudestaan, kunnes valaistuminen on saavutettu. Jotkut sielut kuitenkin voivat senkin jälkeen palata maanpäälle, jos he haluavat tulla esimerkiksi auttamaan ihmiskuntaa. Näin ovat tehneet esimerkiksi ylösnousseet mestarit Kristus ja Saint Germain.

Henkimaailma on lempeä

Ennen syntymistään maanpäälle uudelleen, sielu käy läpi henkioppaidensa ja muiden korkeiden viisaiden kanssa läpi edellistä elämäänsä. Mitä siellä on tapahtunut? Mitkä ovat hänen saavutuksensa, missä on mennyt vikaan? Mitä tekoja hän on tehnyt, hyvässä ja pahassa? Näiden avulla sielu päättää, mitkä oppiläksyt häntä kohtaavat seuraavassa elämässä, ja mikä hänen tehtävänsä on maanpäällä. Hän tekee sielunsuunnitelman. Hän pohtii, mitä hänen kannattaisi oppia tulevassa elämässä, mikä on hänen elämäntehtävänsä ja mitä karmallisia asioita hänen tulee sovittaa.

Tämän jälkeen sielu rakentaa tulevasta elämästään sellaisen, että se tukee hänen sielunsuunnitelmaansa. Hän valitsee maan ja kaupungin, vanhemmat, sukupuolen, horoskooppimerkin ja muut olosuhteet, joiden avulla hän pystyy toteuttamaan suunnitelmaansa.

Henkimaailmassa vietetään keskimäärin noin 250 vuotta elämien välissä, ennen uudelleensyntymää. Elämä siellä on vaivatonta ja autuasta, eivätkä sielut aina haluaisi lähteä sieltä pois. Ajan pyörä on kuitenkin väistämätön ja jos siihen ei sopeudu, sielu sinkoutuu maanpäälle automaattisesti kauniista rakkaudellisesta horroksestaan ja heitetään sinne, missä tilaa on, ilman sielunsopimusta ja neuvotteluja korkeiden olentojen kanssa. Tällaiset sielut ovat eksyneitä elämässään ja vaeltavat sen läpi täynnä kaipausta ja vailla päämäärää.

Koettelemukset ovat karman sovitusta

Edellisissä elämissä jokainen meistä on ollut kaikkea: murhaaja ja murhattu, kerjäläinen ja ylhäisön jäsen, prostituoitu ja selibaatissa elävä uskonnon harjoittaja, erakko ja juhlittu, hyväksikäyttäjä ja hyväksikäytetty. Siksi meille on kertynyt niin karmaa kuin hyviä tekoja henkiseen pankkiimme, ja niitä kuljetamme mukanamme. Jokainen uusi elämä on heijastus edellisistä. Oppiläksyt ja karmalliset asiat voivat ilmetä joko vaikeina kokemuksina tai sairauksina. Myös kansoilla on karmansa, jota se sovittaa usein rankkojenkin koko kansaan kohdistuvien tapahtumien kautta.

Sielu voi myös niin sanotusti epäonnistua tehtävässään. Oppaamme ja enkelimme ohjaavat meitä hienovaraisesti läpi elämän, jotta pystyisimme toteuttamaan sielunsuunnitelmaamme, mutta meillä on silti aina vapaa tahto, jota ryydittää se, että olemme kulkeneet unohduksen verhon läpi emmekä muista mitä olemme omaksi päänmenoksemme keksineet. Näin ollen voimme esimerkiksi jättää käyttämättä arvokkaita oppikokemuksia katkeroitumalla, kohauttamalla niille olkaa tai yksinkertaisesti emme huomaa niitä. Karmalliset läksyt voivat olla niin kovia, että jotkut eivät kestä ja päättävät lähteä elämästään sovittua aikaisemmin. Toisilla taas voi olla heti alusta helpompaa. Usein näin on silloin, kun edellinen elämä on ollut huomattavan rankka, jolloin he ansaitsevat ikään kuin loman koettelemuksista.

Jokaiselle annetaan kuitenkin myös levähdyshetkiä elämässä, onnistumisia ja onnellisuuksia. Elämästä ei pidä tehdä rankkaa koettelemusta eikä myöskään yhtä valtavaa koulutusta, vaan yrittää muuttaa suhtautumistaan kevyemmäksi. Karmavelkaa kun ei soviteta eikä oppikokemuksia saada pelkästään kokemalla ne. Niistä suoriudutaan suhtautumalla niihin oikein, toisin sanoen rakkaudellisesti. Ei ole tarpeellista myöskään tietää, mitä olemme menneissä elämissä kokeneet ja mistä nykytapahtumat juontuvat, sillä me sovitamme tekojamme nyt, tässä elämässä ja tässä hetkessä, tiesimme tapahtumien syitä tai emme. Sillä lähes poikkeuksetta ratkaisu ja vastaus vaikeisiin kokemuksiin on rakkaus. Se kaataa vuoria ja se on avain sielun kehitykseen.