Rakastava sisäinen äiti on hylätyn orvon vastinpari https://pixabay.com/fi/chick-lintu-kasvattaminen-alas-1461895/
16.01.2019

Rakastava sisäinen äiti on hylätyn orvon vastinpari

Ihmisyyteen kuuluu sisäisen orvon kokemus. Sisäisen orvon taustalla on elämän perimmäinen turvattomuus, hylkäämisen ja torjutuksi tulemisen kokemukset sekä rakkauden ulkopuolelle jäämisen kokemus. Ne aktivoituvat vastoinkäymisissä, mutta voivat vaikuttaa tiedostamattamme elämään ja käytökseemme myös muulloin.

Orpouden kokemus on ytimeltään hylätyn lapsen tuskaa. Torjumme sitä tietoisuudestamme sopeutumalla, pärjäämällä ja idealisoimalla. Toiset tulevat kriittisiksi, ryhtyvät jopa taistelemaan. Vaeltaminen ja välttely, masentuminen, itsensä kieltäminen, narsismi, aggressiivisuus ja väkivalta, riippuvuudet sekä uhriutuminen ovat tavallisia toimintamalleja, joilla vältellään kohtaamasta hylätyn lapsen tuskaa. Mutta ne eivät toimi. Niiden sijaan rakastavan sisäisen äidin löytäminen itsestään toimii.

Hylätyn orvon vastinpari on rakastava äiti

Sanotaan, että sodassa kuolemanpelkoiset miehet huutavat apuun äitiä tai Jumalaa. Jos emme pysty uskomaan Jumalaan, voimme etsiä sisäistä äitiä. Suhde sisäiseen äitiin muistuttaa monessa suhdetta Jumalaan, elämän alkulähteeseen.

Äidin arkkityyppiin kuuluu lempeä hoiva. Orpo tarvitsee ravitsevan äidin. Äidin, joka huolehtii ja rakastaa silloin, kun muu maailma on vastaan. Riippumatta siitä, mitä sukupuolta olemme, meidän jokaisen sisältä löytyy rakastava äiti. Kokemusta, joka syntyy rakastavan äidin löytämisestä, on kuvattu laskeutumisena hoivaan. Tuntuu, kuin käynnissä olisi sisäinen ravitseminen. Kuivunut maa saa runsain mitoin pyhää vettä juodakseen. Tätä kuvataan hengellisessä sanastossa monin tavoin; taivaallista mannaa, kivestä puristettua vettä, ravintoa tyhjästä – juomista kuolemattomuuden lähteestä.

Kun uskallamme turvautua sisäiseen äitiimme, se tulee voimakkaammin esiin. Rohkeus kutsuu hoivaavan äidin syntymään psyykeemme. Sisäinen äiti ei ole mukaelma omasta äidistä. Sisäisen kannattelun mahdollisuus juontaa juurensa kokemukseemme täydellisestä turvasta äidin kohdussa. Sisäinen äiti puolustaa tarvitsevaisuuttamme, kun joudumme pelon tai kriittisten ajatusten valtaan.

Kun löydämme itsestämme rakastavan äidin, meidän ei tarvitse pelätä. Sisäinen äiti ei säästä meitä kärsimykseltä, mutta kulkee rinnallamme opastaen läpi kärsimysten. Se voi opettaa, kuinka synkkyydessä suunnistetaan. Sisäinen äiti ei pelkää elämän ja kuoleman luonnollista sykliä. Se on henkilökohtainen ilmentymä meitä kaikkia koskettavasta universaalista rakkaudesta.

Jokaisessa psyykessä on valmius synnyttää sisäinen, rakastava äiti. Suuren Äidin feminiinistä voimaa edustava arkkityyppi antaa sisäiselle äidille yleisen hahmon. Tämän jälkeen jokaisen meistä on etsittävä itsestämme ne puolet, jotka ovat sisäistä äitiämme. Se osaa vastata juuri niihin orpouden kokemuksiin, jotka meitä kiusaavat.

Kun synnytämme itsessämme hoivaavan äidin, saamme apua valintoihimme. Opimme tunnistamaan, milloin tarvitsemme lepoa, ravintoa ja hoivaa. Sisäinen äiti auttaa valitsemaan ravitsevan ympäristön - sellaisen, missä turvallista olla ja uusiutua. Äidiltä saamme suojaa, kun olemme pelokkaita, ja ravintoa, kun olemme nälissämme. Sisäisen äidin viisaudella voimme välttyä addiktioilta ja muilta epäonnistuneilta ratkaisuyrityksiltä vastata sisäisen orvon hätään.

Miten sisäinen äiti syntyy?

Yksi tapa on etsiä sisäistä äitiä meditaatiossa, mikäli meditointi on tuttua ennestään. Ensiksi rauhoitumme ja saavutamme meditatiivisen tilan. Riittävän rentoutuneena ja sopivassa ympäristössä voimme alkaa kutsua sisäistä orpoa esiin. Saamme nähdä hänet pienenä lapsena tai muussa muodossa. Voimme katsoa kohtaamamme hahmoa viisaan ja myötätuntoisen rakkauden läpi. Kutsumme katseeseen äidillisyyttä, joka näkee inhimillisyyden kauniina.

Voimme toivottaa kohtaamamme hahmon tervetulleeksi ja osoittaa hänelle hellyyttä. Kysymme, mitä hänelle kuuluu ja mitä hän meiltä kaipaa. Meissä on nuo molemmat puolet; tarvitseva orpo ja rakastava äiti. Ei ole mitään hätää, voimme olla yhteydessä. Orvon kanssa kannattaa viettää aikaa niin kauan kuin hyvältä tuntuu.

Meditaatio päätetään rauhallisesti, kuten tavallista; varaamalla aikaa kehoon ja arkitodellisuuteen palaamiseen. Harjoitusta voi tehostaa kirjaamalla päiväkirjaan tärkeimmät viestit ja oivallukset.

Kirjoitus perustuu Kaisa ja Simo Kuurnen teokseen Sisäisen orvon viisaus. Basam Books 2018.

Jaa tämä:
Satu Ilta

Nimimerkki Satu Ilta on koulutukseltaan sosiologi ja yhteisöpedagogi. Hän työskentelee päätyön ohessa sisällöntuottajana ja printtilehden toimittajana. Satu on kirjoittanut toisella nimimerkillä runoja, joita on julkaistu runoantologioissa ja Sadun omassa runokirjassa. Hän on toimittanut yhden runoantologian. Satua eniten kutkuttavat aiheet liittyvät lapsiin ja kasvatukseen, pitkän parisuhteen hoitamiseen, uskontoon, uskoon ja maailmankatsomuksiin, kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin sekä terveelliseen ruokavalioon ja liikuntaan. Myös ihmisten käytös kaikessa irrationaalisuudessaan ja ajankohtaiset sosiaaliset ilmiöt käynnistävät Sadussa ”sisäisen analysaattorin” ja kirjoitusinnon.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net