Miten koet henkisen heräämisen - oletko visuaalinen, auditiivinen vai kinesteettinen?

Henkinen tie vetää puoleensa yleensä silloin, kun ihminen kohtaa kriisejä ja vaikeuksia. Henkinen tie rinnastetaankin usein henkiseen evoluutioon, jossa pärjäävät sellaiset yksilöt ja lajit, jotka parhaiten sopeutuvat jatkuvasti muuttuvaan maailmaan. Henkisellä tiellä sopeutuminen tapahtuu omasta tahdosta luopumisen kautta, jolloin ihmisen ja hänen ympäristönsä – sisäisen tai ulkoisen – välillä ei ole enää ristiriitoja. Onko siis utopiaa ajatella, että joku voisi herätä henkisyyteen ilman tuskaa? Todennäköisesti. Tiedän tapauksia, kun heräämisen alkumetrit ovat johtaneet mielenterveyden ongelmiin, syvään masennukseen ja jopa itsetuhoisiin ajatuksiin. Henkisyydestä tietämätön onkin tässä tilanteessa aika tuuliajolla. Pääsääntönä voisi pitää, että mitä suurempi ego, sen vaikeampaa siitä luopuminen ja sopeutuminen uuteen tilanteeseen on.

Mieli, sydän ja sielu

Henkisen tien vaiheet voi jakaa kolmeen osaan. Jo ihmisen puheesta voi päätellä, missä kohtaa tietä hän kulkee. Jos hän puhuu mielestä, on hän tien ensimmäisessä vaiheessa. Toisen vaiheen avainsana on sydän, ja tuossa vaiheessa sen johdatusta tunnustellaan, ja sen merkkejä pyydetään ja etsitään hartaasti. Kolmannessa vaiheessa sydän muuttuu kokonaiseksi sieluksi. Tässä viimeisessä vaiheessa ihminen on siirtynyt self-help-kirjallisuudesta syvällisiin pyhiin kirjoituksiin.

Kun ihminen elää vielä mieli-vaiheessa, hän pyrkii alitajuisesti vahvistamaan persoonallisuuttaan ja toteuttamaan omaa tahtoaan. Tällöin ulkoiset asiat, kuten työpaikka, vaatteet, asunto ja auto ovat hyvin merkityksellisiä. Myös sisäiset kulissit, kuten uskomukset, arvot, ja käsitys omasta identiteetistä tulee tässä vaiheessa olla kunnossa.

Mieli on ihmisen persoonallinen todellisuus

Ihmisen mielellä ja persoonalla on tietenkin merkityksensä sille, miten hänen henkinen heräämisensä voi lähteä käyntiin. Jokaisella ihmisellä on yksi, muita vahvempi tapa aistia asioita ja käsitellä tietoa. Ihmiset ovat joko visuaalisia, auditiivisia tai kinesteettisiä – eli pääaistikanava on joko näkö, kuulo tai tuntoaisti. Pääaistikavana voi vaikuttaa siihen, miten hän kokee henkisen heräämisen. Herääminen tapahtuu nimittäin usein jonkin muun kuin pääaistikanavan kautta.

Oman pääaistikanavan voi hahmottaa esimerkiksi kirjoittamalla 100-200 sanan mittaisen tarinan, ja sitten analysoimalla, mitä eri aistikanavia tarinan sanat edustavat. Jos tällaisessa tekstissä kerrotaan asioiden näyttämisestä tai osoittamisesta, on kirjoittaja visuaalinen. Vastaavasti, jos tekstissä kuullaan ja kerrotaan, on kirjoittaja auditiivinen, ja tunnustelemisesta ja tuntemusten seuraamisesta kertovan tekstin kirjoittaja on kinesteettinen. Aistikanavaa voi hahmottaa myös silmien liikkeistä, sillä visuaalisilla ihmisillä silmät liikkuvat keskitason yläpuolella, kinesteettisillä keskitason alapuolella, ja auditiivisilla silmien keskilinjassa, korvien tasalla.

Sydämen avautuminen

Jokainen ihminen voi tulla elämänsä aikana pisteeseen, jossa hänen mielensä aukeaa ja muuttuu symbolisesti sydämeksi. Tämä on se piste, jota yleisesti kutsutaan henkiseksi heräämiseksi. Heräämisessä voi avautua selvänäköisyys (visuaalinen), selväkuuloisuus (auditiivinen), tai herkistynyt tunto, kuten parantajan kädet (kinesteettinen).

Olin aiemmin selvästi visuaalinen ja kinesteettinen ihminen, mutta oma heräämiseni tapahtui auditiivisesti, eli kuulon kautta. Kuulin oman sieluni puhuvan minulle. Tämä kokemus alkoi unessa, mutta puhe jatkui herättyäni. Tuossa vaiheessa mieli murtui, enkä osannut muuta kuin juosta toiseen huoneeseen, karkuun tätä puhetta. Lopulta löysin rohkeuden kysyä ääneltä, onko se hyvä vai paha. Ääni kertoi olevansa hyvä, ja hävisi heti sen jälkeen.

Olen myöhemmin ymmärtänyt, että henkisen heräämisen ensivaiheissa, sydämen auetessa, ihmisen koko sielu saavuttaa hetkeksi tasapainon. Visuaaliset ihmiset ovatkin yhtäkkiä auditiivisia, ja järki-ihmiset kokevat tunteitaan vuosien tauon jälkeen. Luovat unelmoijat alkavat saada lapsuuden muistikuvia, ja piintyneimmästäkin ateistista voi kertaheitolla tulla uskovainen. Ennen heräämistä ihminen on ollut kiinnittynyt joihinkin persoonallisiin ominaisuuksiin, jotka heräämisen myötä menettävät merkityksensä. Ihmiselle yksinkertaisesti tulevat mahdolliseksi sellaiset kokemukset, joihin hän ei aiemmin osannut luottaa ja uskoa.

Sopeutuminen on evoluution taikasana

Henkisen heräämisen lahjat vaikuttavat meihin syvästi, niin uskomattomilta ne aluksi tuntuvat – kuin supervoimilta. Henkinen johdatus, joka pyrkii ohjaamaan meitä sydämestä sieluntasolle, ei kuitenkaan toimi minkään yksittäisen aistin kautta, vaan nimenomaan aistien takana. Vaikka uudet kyvyt ja identiteetit tuntuisivat täysin oikeilta, niihin liittyy ansa. Jos ihminen tässä vaiheessa pitää itseään parempana ja viisaampana kuin muut, hän jää helposti kiinni sydämenvaiheeseen. Kuten aina, kiinnittyminen katkaisee matkan henkisellä tiellä.

Sydämestä pääsee sieluntasolle, kun oppii irrottamaan vanhoista ja uusista persoonallisista ominaisuuksista. Se on nimenomaan persoonallisuus, joka kiinnittymällä uusiin kykyihin pyrkii ajamaan sielua epätasapainoon. Vaikka henkinen tie tarjoilisi mitä tahansa kokemuksia ja oivalluksia, kannattaa muistaa evoluution taikasana – sopeutuminen. Sopeutuva ihminen elää jatkuvassa tasapainon tilassa. Hän ei ole uusien kokemusten kautta kasvanut muita suuremmaksi, vaan kuin pieneksi lapseksi, joka ottaa vastaan kaiken uteliaana, luottavaisena ja vilpittömänä.