Läsnä myös vaikeille hetkille

Meille muistutetaan uuden ajan kulttuurissa stressittömyyden minimoimista, omien unelmien seuraamista ja sisäisen hehkun löytämistä moninaisesta elämänvirrasta. Täytyy muistaa kuitenkin, että jokaisella meillä on elämä täynnä tunteita ja elämä ilman kaikenlaisia tunteita ei olisi mahdollista.

Ilman ”haippeja”, emme voisi erottaa kasvua, onnistumisia eikä meillä olisi tervettä itsesuojeluvaistoa. Puhumme usein henkisyyden keskuudessa euforisesta enkelipölystä, pohjattomista rakkaudentunteista rinnassamme, joka täyttää meidät kaikkeuden valolla. Puhummeko liian vähän sittenkin myös siitä todellisuudesta, että elämäntäyteiseen matkaan kuuluvat myös karikot ja kivut. Kuinka olla läsnä silloin kun on vaikeaa ja tuntuisi, kuin fyysinen keho olisi liian ahtaan tuntuinen. Tietoisena pysyminen ja tietoiseen hetkeen palaaminen on tärkeä tapa muistuttaa itseä siitä, että tunne on vain tunne. Sen ei tarvitse ottaa valtaa ja sabotoida meitä liian pitkälle, ellemme anna sille lupaa. Vaikean tilanteen ja tunteen hyväksyminen on oikeastaan tiedostamista ja tilanteen herrana pysymistä. Hyväksyminen tapahtuu myötätuntoisen suhtautumisen avulla ja palauttaa meidät läsnä olevaan tilaan tässä hetkessä.

Annetaan vaikeankin tunteen olla ”siinä” ja meissä. Voimme tehdä havainnon tästä tunnetilasta ja lempein ottein kuunnella kehomme viestiä siitä, miten ja missä tämä tunne tuntuu. Olemme jo voiton puolella kun maltamme antaa itsellemme luvan tuntea kaikki tunteet toivottamalla ne tervetulleiksi, vaikka mieli huutaisi taustalta ohi ”en halua, mene pois minusta”. Entä, jos tällaisen monotonisen ja sieluamme vahingoittavan rikkinäisen levyn soidessa me muuttaisimmekin navigointiamme hyväksymiseen? Kokeillaanko jo tänään? Antaisimme armon syleillä ja pysyä läsnä tässä tilassa, kehomme ja emootiomme kanssa, vaikka se tuntuisi repivän meidät palasiksi. Olemme elossa ja hengitämme. Meille ei olisi sittenkään mitään hätää. Antaisimme tunteelle tilan elää ja tehdä omaa elinkaarta mielessämme.

Anna itsellesi lupa. Anna kaiken tulla ulos ja ole utelias sille, mikä olisi sinulle turvallisin sekä parhain keino olla läsnä vaikeille tunteille. Päästä kehostasi tunne ulos ja anna sen jatkaa matkaansa. Hengitä tietoisesti koko kehollasi ja kulje hengityksesi tahtiin. Pysähdy hetkeksi tähän vaikeaan tunteeseen; katso sitä ikään kuin vierestä ja anna sille luvan olla siinä. Voit sen jälkeen sanoa itsellesi, ”minulla ei ole mitään hätää” ja päästä irti lempeästi suunnatulla asenteella tästä tunteesta. Hengitä, ole läsnä itsellesi ja sillä hetkellä tapahtuvalle ”kaaokselle”. Jäät eloon. Olet arvokas ja sinun ei anneta mennä rikki, vaikka mielesi kuvittelee näin. Käytä ympäristöä, kehoasi ja uteliasta mieltäsi löytämään toimivan kanavan vaikean olotilan purkamiseen. Anna itkun ja surun olla sinussa puhdistavana eikä lamaannuttavana elementtinä. Ota surusi, vihasi tai jonkin muun epämiellyttävän emootion vastaan ja syleile myös tätä tunnetta, kuin olisit itse suuren rakkauden syleilemänä ja lohdutettavana.

Hyväksi ja terveeksi tunnetaidoksi katsotaan myös vaikeiden tunteiden kanssa pärjäämistä. Meidän täytyy vain jäsentää se tosiasia, että olemme joka tapauksessa hyväksyttyjä, rakastettuja ja tärkeitä maailmalle. Jokainen. Meitä jokaista tarvitaan hyvinä ja huonoina aikoina. Tulee aina valo ja parempi hetki, koska se ei jätä tulematta. Otetaan jokainen hetki tärkeänä ja tietoisena kivusta tai surusta huolimatta. Tämä saa meidät näkemään loppu viimein elämän kauneuden sen rosoisen pinnan alla. Annetaan lupa ja ollaan tässä hetkessä, täydestä sydämestämme. Syleillään itseämme lohdun kylvyissä ja maailman rakkaudessa rikkinäisinäkin.