Kuinka olla onnellinen yksinään?

Nyky-yhteiskunnan rakenteita muovataan uudelleen ja uudistetaan salamannopeaa vauhtia, samalla kun meitä yhdessä pitäneet vanhat instituutiot luhistuvat. Tässä murroksessa on luonnollista, jos tunnet itsesi yksinäiseksi. Globalisaation tuloksena myös erilaiset kriisit seuraavat toinen toistaan, on ilmastokriisiä, perhekriisejä, poliittisia kriisejä jne…eikä ole myöskään ihme, että moni haluaa olla yksin, muttei tiedä miten, tai miten edes tulla sen asian kanssa toimeen.

Yksinäisyyden matkani & siihen liittyvät leima ja häpeä

Itsekseen olemiseen liittyy leimaamista. Olen ollut melkoisen yksinäisellä matkalla viimeiset reilut kymmenen vuotta ja painiskelen vieläkin aika ajoin häpeän kanssa, joka liittyy olemiseen, ei vain introverttinä vaan yksinäisenä. Minulla on hyvä ihmissuhde, kaksi koiraa joita jumaloin, työ jota rakastan sekä henkisiä harjoitteita arjessani, mutta minulla ei ole montakaan ystävää.

Itse asiassa minulla ei ole ollut ystäviä lukiovuosien jälkeen. Minusta vain jollain tavoin tuli yksinäinen susi lukion ja yliopiston jälkeen. Aikuisiällä ihmissuhteiden muodostaminen on ollut melkoisen ”työläs” kokemus minulle.

Olen kokeillut vapaaehtoistyötä, olen liittynyt jooga- ja meditaatioryhmiin ja jopa buddhalaiskeskukseen, mutta todellisuudessa (1) olen ujo, (2) kannan mukanani vieläkin lapsuuden ratkaisemattomia kiintymyshaavoja, jotka tekevät rajani joko liian jäykiksi tai liian huokoisiksi (työstö käynnissä!), (3) taistelen uskonnollisen trauman aiheuttavan ahdistuksen kanssa, (4) taistelen erityisherkkyyden sekä aistiyliherkkyyden kanssa ja (5) rakastan yksinäisyyttäni!

Olen tehnyt runsaasti sisäistä työtä ja edistynyt vuosien mittaan paljon. Mutta totuus on, että tunnen itseni yksinäiseksi ison osan ajasta.

Työni (kirjoittaminen ja tämän sivuston ylläpito) tarkoittaa, että vietän suurimman osan ajastani (ehkä 90 % viikostani) verkossa ja kotona. Se on toteutunut unelmani, mutta tunnen myös aika ajoin yksinäisyyttä.

Joskus syyllisyys iskee, ja se kuiskaa, ”Sinun täytyy käydä enemmän ulkona ja olla kuin muutkin ihmiset”. Tai häpeä, joka sanoo, ”Kaikilla muilla on monia ystäviä – katso nyt heitä, kaikki nauravat ja hymyilevät tuossa postauksessa! – Miksi sinulla ei ole tuollaista?”

Ja se paikka syvällä minun sisälläni – sitä voisi kutsua haavoittuneeksi sisäiseksi lapseksi – ihmettelee välillä, ”Onko minussa jotain vakavasti pielessä?” johon sisäinen kriitikkoni yhtyy ja sanoo (suom. huom. elokuvan 101 dalmatialaista pääroolissa olevan) Cruella Devillen äänellä kylmästi hymyillen, ”Kyllä, sinussa ON jotain todellakin pielessä, kultaseni. Olet aivan rikki, ja kaikki voivat nähdä sen.”

Mutta vaikka minulla ei ole monia ystäviä elämässä, ja vaikka tunnen itseni aika ajoin yksinäiseksi, olen oppinut, miten olla onnellinen yksinään. Jopa ennen tätä työtäni tai kumppanin taikka koirakavereiden löytämistä, olin onnellinen yksinään – vaikka olikin sisäisesti todella yksin.

Joten ammennan viimeisen kymmenen vuoden viisaudesta ja opituista läksyistä kuinka tulla toimeen yksinäisyyden kanssa ja vielä pitämään siitä!

Kuinka olla onnellinen yksinään?

Mitkä olosuhteet johtivat sinun yksinäisyyteesi...? Ehkä sinulle tuli ero ystävästä tai avopuolisosta, ehkä olet muuttanut toiseen maahan tai käymässä läpi henkistä heräämistä. Ehkä olet iässä, jossa useimmat ystävät ja perheenjäsenet ovat kuolleet, sinulla on yksinäinen työ tai taistelet jonkinlaisen mielenterveysongelman kanssa. Olkoon syy mikä tahansa, tiedä, että yksinolo voi olla siunaus.

Kyllä, yksinolo voi toisinaan tuntua kiroukselta, ja me tietenkin tarvitsemme toisinaan toisen ihmisen lämpöä, mutta yksinäisyydellä on puolensa.

Yksinolo auttaa meitä:

- kuuntelemaan omia tarpeitamme ja omaa sisäistä ääntämme

- rentoutumaan, avautumaan ja alentamaan stressiä

- keksimään, mitä me todella haluamme elämältä

- pääsemään käsiksi luoviin ideoihin ja aitoon ajatteluun

- saamaan syviä tunneperäisiä ja henkisiä oivalluksia

- ystävystymään itsemme kanssa

- virittäytymään sielumme kanssa

Miten olla yksinään ja tulla sen kanssa toimeen?

Anna itsellesi...

Lupa saada lupa. Luvan antaminen itselle on avain siihen, että oppii olemaan onnellinen yksinään. Miksi? Lupa on se tekijä, joka antaa meille sisäistä auktoriteettia ajatella, tuntea ja tehdä asioita eri tavalla. Kannamme usein paljon sisäistä taakkaa yksinoloon liittyen. Yhteiskunta on opettanut meille kaikin mahdollisin tavoin, että se, ettei ole ystäviä, kumppania, perhettä jne., tarkoittaa, että sinussa on jotain ”pielessä”.

Joten, anna itsellesi lupa olla onnellinen yksin. Anna itsellesi lupa RAKASTAA yksinäisyyttäsi. Salli itsesi olla yksin pääsiäisenä, jouluna, kaikkien suurimpien kalenteritapahtumien/-pyhien aikaan ja tunne olosi hyväksi sen suhteen ja itsesikin! Sinulla on oikeus olla onnellinen yksinäsi.

Lupa levätä. Yksinolo merkitsee, että sinulla luultavasti on enemmän tilaa kuin muilla ihmisillä. Ja jopa silloin, kun löydät itsesi tilanteista, missä et ole fyysisesti yksin (kun ympärilläsi on muita), voit sisäisesti virittyä itseesi, kehoosi ja mielesi tarpeisiin.

Lepo sallii sinun rauhoittaa vagushermosi/hermojärjestelmäsi, saada jälleen elinvoimaa ja luovuutta sekä tuntea kuuluvasi jälleen kehoosi. Lepo on välttämätön edellytys, koska ilman lepoa, meillä ei ole sitä energiaa, mielikuvitusta tai impulsiivisuutta, mitä tarvitaan ottaaksemme kaiken irti yksinolostamme.

Lupa leikkiä. Yksinään leikkimisen ja hauskanpidon oppiminen on suunnattoman hoivaavaa. Miltä leikkiminen näyttää sinun mielestäsi? Mikä tuntuu jännittävältä luovuudessa? Mitä tykkäät tehdä ilolla?

Ota sisäistä lastasi kädestä, astu sisäisen vanhemman rooliin, ja heittäydy villiksi! Voit vaikka leipoa jotain herkullista, tehdä puutarhatöitä hauskasti, taidetaitojen oppimista, käsityöprojektiin ryhtymistä, matkustamista johonkin uuteen ja salaperäiseen paikkaan, lemmikkien kanssa leikkimistä tai tähtien tuijottelua – leikkimiseen on niin monia tilaisuuksia!

Lupa tavoitella jotain sietämättömän intohimoista projektia. Okei, ehkä ”sietämättömän intohimoinen” on hiukan melodramaattinen ilmaisu. Mutta tarkoitan sitä, että avain yksinolemiseen ei ole vain sen oppimista - vaan siitä nauttimista, sen keksimistä - mikä sytyttää sinut liekkeihin.

Mikä kiehtoo, sävähdyttää, inspiroi, hoivaa, ilahduttaa ja mikä kiihottaa uteliaisuuttasi? Leikkimällä löydät sen, millä rakastat täyttää aikasi ja sen, joka on sinulle ”olemassaolon syy".

Lupa kirjoittaa sisäinen tarinasi uudelleen. Yksinään oleminen liitetään usein syyllisyyteen, myrkylliseen häpeään, itsesyytöksiin, itseinhoon ja moniin muihin tuskallisiin tunteisiin. Ei ole harvinaista vajota eräänlaiseen uhrimoodiin, missä tunnemme olevamme pieniä saaria elämän äärettömässä valtameressä.

”Miksi en voi olla enemmän kuin…? ”Katso nyt heidän ystäviään! Minulla ei ole mitään sellaista…” ”Olen surkea luuseri.” ”On traagista joutua viettämään näin paljon aikaa itsekseen.” ”Minussa täytyy olla jotain vikaa.” ”Tulen varmasti aina olemaan yksin.” ”Kukaan ei ymmärrä eikä välitä minusta.”

Onko sinulla joskus pyörinyt päässä jokin tuollainen ajatus? (Minulla ainakin on!)

Antamalla itsellesi lupa kirjoittaa sisäinen tarinasi uudelleen, tarkoittaa, että olet halukas astumaan ulos uhrin, kummajaisen tai jostain muusta negatiivisesta roolista ollaksesi vain henkilö, joka sattuu olemaan yksin. Miltä sisäisen tarinasi uudelleenkirjoittaminen näyttäisi, tuntuisi tai kuulostaisi sinun mielestäsi? Miten muotoilisit itsellesi positiivisemman, terveellisemmän ja vahvistavamman sisäisen tarinan?

Ehkä esimerkiksi näin:

• ”Olen introvertti, joka rakastaa viettää aikaa itsekseen, ja se on ok!”
• ”Ajan viettäminen itsekseni ravitsee ja elähdyttää minua.”
• ”Vaikka tuntisin itseni yksinäiseksi aika ajoin, tiedän, että olen aina yhteydessä omaan korkeampaan voimaani.”
• ”Monet ihmiset ovat nyt yksin, kuten minäkin, ja se on ok. Yksinolo antaa minulle tilaa tehdä sellaisia asioita, joita rakastan.”
• ”Minulla on oikeus elää omalla persoonallisella tavallani, ja olla hyväksymättä yhteiskunnan viestejä siitä, miten pitäisi olla.”

• Keksi tähän oma sisäinen voimalauseesi...

Lupa parantua, kasvaa ja olla lempeä. Ilman sen tason yksinäisyyttä, jota minä olen kokenut, en pystyisi millään:

- tuntemaan oloani riittävän luovaksi kirjoittaakseni ja luodakseni sisältöä tälle sivustolle.

- ensinnäkään luomaan ja ylläpitämään tätä nettisivustoa.

- menemään syvälle sisäiseen työskentelyyn ja parantavaan henkiseen matkaani.

- pääsemään ravitsevaan yhteyteen sielun ja hengen kanssa.

- löytämään yhteyttä niin monin eri tavoin: luonnon, meditaation, henkioppaiden ja liittolaisten, online-ryhmien ja ”ystävällisten kasvojen” avulla.

Sen oppiminen, miten olla onnellinen yksinään ja että se on OK, on 100 %:sti sisäistä työtä – se on mielentila, jota kannamme mukanamme, ei jotain, minkä voisi koskaan löytää ulkopuolelta.

Yksinoleminen avaa ovia syvempään paranemiseen, kasvuun mielen, tunteen ja henkisellä tasolla sekä kykyyn ymmärtää se, keitä me olemme ja mitä me haluamme. Se antaa meille tarvittavan tilan prosessoida vanhoja traumoja, parantaa vanhoja haavoja ja aloittaa alusta.

Oletko koskaan miettinyt, miksi – kautta aikain – niin monet munkit, nunnat, filosofit, mystikot ja henkiset hahmot ovat viettäneet pitkiä aikoja itsekseen? Niin on, koska yksinololla voi olla suunnattoman parantava vaikutus, jos sallit sen olla.

Mieli voi tietysti loikata väliin ja alkaa jankkaamaan yhteiskunnan ”valmennukseen” perustuvia negatiivisia arvioitaan, mutta yksinolo on aina ollut portti ei vain iloon vaan myös täyttymykseen. Ajattele Jeesusta erämaassa, Muhammedia luolassa, Moosesta vuorilla ja niin edespäin.

En nyt sano tässä, että yksin oleminen tarkoittaa jonkinlaiseksi profeetaksi tulemista, vaan että yksin oleminen on luontaisesti henkisen matkan rituaali. Ja ehkä tämä on se perimmäinen syy, miksi löydät itsesi olemasta yksin. (Vain sinä voit tietää sen.)

Mitä jos tunnet itsesi vieläkin onnettomaksi yksin ollessasi?

Jos ei yksikään yllä oleva neuvo/vinkki puhuttele sinua tai olet oikeastaan kokeillut jo kaikkia niitä ja silti tunnet olosi surkeaksi, syynä voisi olla esimerkiksi se, että...

… ehkä oletkin ekstrovertti, joka tarvitsee muita ympärilleen. Tai traumasi estää sinua nauttimasta sekä yksinolosta että muiden seurasta.

Mitä tehdä?

• voit etsiä itsellesi sopivan terapeutin.
• kokeile vapaaehtoistyötä – merkityksellisenä porttina yhdistyä toisten kanssa.
• tai voit mennä ulos ja vain olla muiden ihmisten läheisyydessä ja rohkaista mielesi (aina silloin tällöin hymyileminen ja sen osoittaminen ventovieraallekin voi auttaa sinua tuntemaan yhteyttä, ja 9/10 tapauksessa hymy palautuu sinulle).
• voit myös etsiä paikkoja, joissa tunnet olosi turvalliseksi ja rentoutuneeksi, kuten paikallinen puisto tai kirjasto, ja käydä niissä säännöllisesti (mikä lisää huomattavasti mahdollisuuksiasi löytää ystäviä).

Lopuksi vielä runo, joka summaa mielestäni mukavasti yhteen yksinolon kauneuden ja tämän usein pelätyn kokemuksen antamat tilaisuudet:

Ole ukkonen jälkeen lempeän sateen,

tai salama, joka kirkkaana päivänä iskee.

Ole yksinäinen susi kaukana laumasta,

eksyneenä ajatuksiinsa, löytäen tiesi takaisin taas.

Ole monimutkainen, tarvitsematta analyysiä,

mitä tahansa oletkin, se on täydellistä.

Identtinen osuma, tai ainutlaatuinen,

ole pimeys tai valo joka sokaisee.

Löydä totuus, vaikka se polttaisi,

etsi sitä, mikä jättää kaipauksen sieluusi.

Ulvo kuulle, liu´u alas tähteä pitkin,

ole se upea olento, joka oletkin.

~ Debra McLain

Lähde:

Aletheia
Lonerwolf.com

Suomentanut Sowelu