Kävelymeditaatiolla rauhaa ja läsnäoloa

Mielen rauhoittaminen paikallaan istuen voi olla monille hankalaa. Siihen löytyy oiva apu kävelemisestä ja luonnosta. Luonto on omiaan rauhoittamaan vilkasta mieltä, joka pyrkii aina menneeseen tai tulevaan ja takertuu asioihin. Luonnossa asiat ovat ja tapahtuvat, tässä ja nyt.

Osana luontoa meidän on helpompi olla oma itsemme, juuri sellaisena kuin olemme tässä ja nyt. Metsässä kukaan ei vaadi meiltä mitään. Ei ole odotuksia täytettävänä tai aikatauluja pidettävänä. Lähtiessäsi kävelymediaatiolle metsään pidä siis huoli, ettei ole kiire takaisin ja puhelin on joko kotona tai visusti suljettuna.

Valitse kävelymeditaation paikaksi joku tuttu luontokohde. Mieti reitti etukäteen. Sen ei ole tarkoitus olla kilometrien pituinen, vaan lyhyempi on parempi. Helppo ja lyhyt reitti vapauttaa sinut keskittymään itse hetkeen. Voit kulkea sen useita kertoja ympäri tai edestakaisin. Mikäli rauhallinen mielesi johdattaa sinut kuitenkin pois reitiltä, kuuntele intuitiotasi ja seuraa kutsua. Pyri kuitenkin välttämään tilannetta, jossa joutuisit miettimään, mihin suuntaan seuraavaksi lähdet. Anna jalkojen kantaa.

Meditoidessa kävellen askeleet ovat kaiken ydin. Yleensä kävelymme on raskasta ja kiireistä, täynnä ahdistusta ja ajatuksia. Karista murheet, nauti kävelystä ja tunne askelten keveys. Kävele hitaasti, tunnustellen. Tunne jokainen askel, keskity siihen. Tunne kenkä jalassasi, maa kenkäsi alla. Tunne maan tasaisuus ja muhkurat, tunne, kuinka maa kantaa sinua. Pidä katse alaviistossa, tarkkaile kävelyäsi. Sulaudu ympäristöösi hitaalla kävelyllä. Tule yhdeksi ympärillä olevan kanssa. Jos ajatuksesi lähtee harhailemaan, palauta mieli askeliin ja niiden tarkkailuun. Anna kehon olla rento ja kasvojen hymyssä. Anna hengityksen soljua vapaasti, älä jännitä tai pitkitä sitä, vaan hengität vain tietoisen rauhallisesti. Hitaan askelluksen myötä hengityksesi todennäköisesti vähitellen hidastuu ja syvenee, mutta älä pakota sitä, vaan hengität niin paljon ja usein kuin tuntuu luonnolliselta.

Kävellessäsi pidä aistit valppaina. Kuule kaikki ympäröivät äänet, mutta älä jää pohtimaan niitä. Anna niiden tulla ja mennä vapaasti. Tunne tuoksut, mutta älä jää analysoimaan niidenkään alkuperää, ainoastaan toteat niiden olemassaolon. Mikäli kätesi haluavat koskettaa esimerkiksi pehmeää sammalta, kovaa kiveä tai puun kaarnaa, anna kehollesi tuo tarkkaileva kosketus, mutta tee se hitaasti, tiedostaen. Voit syventää yhteyttä luontoon halaamaan sinua kutsuvaa puuta ja tuntea, miten energia virtaa välillänne.

Mikäli apinamielesi hitaasti kävelystä, tietoisesta läsnäolosta ja luonnon rauhoittavuudesta huolimatta lähtee ahkerasti askaroimaan, voit keskittyä laskemaan askeliasi. Laske, kuinka monta askelta ehdit ottaa sisäänhengityksellä ja sitten kuinka monta uloshengityksellä. Pidä kuitenkin kävelytahti koko ajan rauhallisena.

Kävelymeditaatioa voit harjoittaa myös muualla kuin metsässä. Missä tahansa, kun sinulla on mahdollisuus suoda itsellesi pieni rauhallinen hetki. Voit kävelymeditoida vaikka keskellä kaupungin keskustaa siirtyessäsi paikasta toiseen. Näin suot itsellesi pienen hetken itsesi kanssa, läsnä hetkessä.

Meditoinnin tuoman syvän rauhan keskellä kaikkien meidän, jotka voimme meditoida kävellen, tulisi olla kiitollisia siitä, että meillä on kaksi jalkaa, joilla kävellä. Voimme ajatella kävelevämme myös niiden puolesta, jotka eivät siihen pysty ja jakaa hyviä ajatuksia ympärillemme.

Lisää kävelymeditaatiosta:
Thich Nhat Hanh: Opas kävelymeditaatioon