Henkisyys ja valta

Valta näyttää kiehtovan ihmistä. On etsitty taloudellista ja poliittista valtaa. Kansat ja niiden johtajat ovat yrittäneet laajentaa valtapiiriään. Uskonnot ja aatteet ovat pyrkineet hallitsemaan ihmisten ajattelua. Henkinen valta keskittyy niissä helposti hierarkiassa korkealla oleville. Ihminen on ajatellut omistavansa luonnon. Hän on myös pyrkinyt hallitsemaan maagisin keinoin olemassaolon salattuja voimia. Toisaalta monet asettavat etusijalle henkisen edistymisen. Onkin syytä kysyä, millainen on vallan ja henkisyyden suhde.

On ilmeistä, että vähänkin suuremmassa yhteisössä on oltava henkilöitä, jotka johtavat sen toimintaa. Tämä koskee yhtä hyvin valtioita kuin liikeyrityksiä tai vaikkapa taloyhtiöitä. Muussa tapauksessa yhteisö jää tuuliajolle ja seuraa kaaos. Kysymys on työnjaosta ja yhteisön palvelemisesta. Mikäli päätökset ovat eettisesti kestäviä, on johtajan toiminta sopusoinnussa henkisyyden keskeisten periaatteiden kanssa. Leimaa-antavia tällaiselle johtamiselle ovat rehellisyys, avarakatseisuus, yhteiseen hyvään pyrkiminen ja sydämen viisaus.

Johtaja voi tässä tarkoittaa yhtä henkilöä tai johtoryhmää. Jos nimettyjä johtajia ei olisi, joutuisi yhteisö kuitenkin jollakin tavalla päättämään asioistaan. Tämä voisi monesti olla liian hidasta ja monimutkaista. Siksi johdon toimintaa joudutaan käytännössä valvomaan jälkikäteen. Tätä kautta vallankäytön henkisyydestä tai sen puutteesta vastaavat lopulta ne, jotka vastaavat valvonnasta, viime kädessä kaikki yhteisön jäsenet.

Vallankäytön ongelmia syntyy helposti siksi, että ihmisillä on taipumus himoita valtaa sen itsensä takia. Tämä johtuu egomme halusta olla muita rikkaampi ja parempi. Ennen kuin esimerkiksi valtakunnan hallitsijasta tulee hallitsija, hänellä on yleensä kilpailijoita, joista jotkut ovat valmiita käyttämään myös likaisia menetelmiä valtaan päästäkseen. Ei ole ilman muuta selvää, että hallitsijaksi valikoituu eettiseltä kannalta korkeatasoisin kilpailija. Valtaan noustuaan hänen olisi kuitenkin löydettävä itsestään henkistä puhtautta ja viisautta. Joka tapauksessa hän joutuu käyttämään apunaan neuvonantajia. Näillä on myös suuri valta, joka on usein piilossa kansalaisilta. Johtajan henkisyyden aste tulee esiin siinä, millaisia neuvonantajia hän valitsee itselleen. Kansalaisten vastuulla on antaa palautetta johtajilleen ja tarvittaessa erottaa heidät tehtävistään. Diktatuurissa tämä on vaikeata ja voi johtaa väkivaltaan.

Jo tuhansia vuosia sitten on havaittu, että henkiset harjoitukset avaavat tietoisuutta näkymättömän maailman ilmiöille. Tämä johtaa toisenlaiseen kysymykseen vallasta ja sen etiikasta. Mystikot, shamaanit, joogit ja muut henkisen tiedon etsijät joutuvat ratkaisemaan, miten he suhtautuvat mahdollisuuteen hallita luonnon voimia ja jopa muita ihmisiä maagisin keinoin.

Vanhoissa joogateksteissä sanotaan joogan harjoitusten saattavan avata tekijälleen ns. siddhejä eli täydellistymisiä. Tällaisia ovat esimerkiksi kyky tietää tulevista ja menneistä, lukea ajatuksia, lentää, olla hyvin pieni tai hyvin suuri, muuttua näkymättömäksi, olla monessa paikassa yhtä aikaa, ottaa toisen ihmisen keho valtaansa, saada yliluonnollista voimaa, luoda "tyhjästä" fyysisiä esineitä ja nähdä kaukaisia ja salattuja asioita. Se mitä tavallisesti kutsutaan selvänäköisyydeksi, on vähäisimpiä näistä mystisistä voimista. Tällaiset mahdollisuudet voivat houkuttaa egoa suunnattomasti ja historian kuluessa monet ovatkin sortuneet ns. mustan magian harjoittajiksi. Vastuullinen joogaopetus kehottaa sivuuttamaan tämän harhapolun, luopumaan tällaisten voimien etsinnästä ja keskittymään olennaiseen: tosiolevan löytämiseen ja vapautumiseen karman kiertokulusta. Siddhit eivät ole henkisen tien tavoite. Jos niitä kuitenkin ilmenee, ne ovat ankara haaste, joka mittaa etsijän eettisyyttä. Hän on täysin vastuussa tavasta, jolla niitä käyttää.

Seija Aalto ja Seppo Ilkka
www.uusisade.fi