Henkisyyden vuodenajat: syksy

Ihmiseloon kuuluu luonnon vuodenaikojen lisäksi henkisyyden vuodenaikoja. Syksyn pimeys edustaa alakuloa, luopumista, henkistä väsymystä ja hiljentymistä.

Kesä ja valoisat suviyöt ovat auttamatta takana. Ennen seuraavaa kevättä on selviydyttävä syksystä ja talvesta, jolloin valo väistyy pimeyden edestä. Pimeä imee energiat. Aamuisin väsyttää. Influenssa kaataa ihmisiä sairasvuoteeseen yksi toisensa jälkeen. Ilonaiheiden löytäminen on vaikeampaa, kun kylmä viima vihmoo poskipäät ahavoituneiksi ja uudet syyskengät kastuvat pilalle syysrännässä. Vuodenajoissa on siirrytty valosta varjoon.

Pimeä muistuttaa valosta

Pimeys muistuttaa vastakohdastaan, valosta. Valo, kirkas hohde, jumalallinen valo, ikuinen elämä, rakkauden energia, yksi tietoisuus – henkisellä alkulähteellämme on monta nimeä. Pimeys ajaa meitä etsimään valkeutta elämäämme henkisyydestä. Voimme siirtyä elämän tyhjyydestä täyteyteen, kun muistamme syksyn pimeinäkin aikoina hakea hengen valoa elämäämme. Pimeyttä tarvitaan osoittamaan meille, miten tyhjää ja synkkää elämä on ilman henkisyyttä. Pimeä voima voi olla myös jumalallisen rakkauden ja henkisyyden palveluksessa.

Pimeä voima

Valottomuus on toisenlaista energiaa kuin kirkkaus. Se kuljettaa sielunelämää syvemmille vesille. Tätäkin tarvitaan. Ihmisyyteen kuuluu valossa kulkemisen lisäksi ajoittainen synkkyys. Synkkyys voi syvetä masennukseksi, jolloin on syytä hakea ammattiapua. Hetkittäinen alakulo sen sijaan kuuluu elämään ja ihmisyyteen. Välillä on surtava menetettyä, jo elettyä elämänvaihetta, jotta voi siirtyä elämässä eteenpäin.

Valo seuraa pimeyttä

Kulttuurissamme syksy taittuu jouluun, joka on valon juhla. Joulun ja uudenvuoden aika on pimeintä vuodenaikaa. Niistä selviytymiseen tarvitaan kulttuurisia kohokohtia, kollektiivisesti jaettuja rakkauden juhlia.

Myös henkisyyden vuodenaikojen on määrä taittua aikanaan. Syksyn pimeys symboloi synkkyyttä, uupumusta, henkistä väsymystä, epäuskoa ja merkityksettömyyttä, mutta myös hiljentymistä, rauhoittumista ja omaan sisimpäänsä katsomista.

Henkistä syksyä seuraa valo. Se tarkoittaa hengellistä uudistumista, jolloin jotain uutta herää. Vanhasta on luovuttu ja sitä on surtu henkisen syksyn pimeydessä. Nyt on aika uudelle. Syksyn pimeyden kestämistä helpottaa se, että tiedämme mustan kauden päättyvän. Ja tuo päätöspäivä lähenee meitä vääjäämättä. Kulkiessamme pimeään, kuljemme samalla kohti pimeyttä seuraavaa valoa.