Ei ole olemassa hyvää ja pahaa – on vain totuuksia ja valheita

"Me kaikki kerromme itsellemme tarinoita epätäydellisyydestämme, siitä että emme ole riittävän hyviä. Mitä vastaavia valheellisia tarinoita sinä syötät itsellesi? Ja mitä olet tehnyt päästäksesi eroon näistä valheellisista sepustuksista? Mitä olet tehnyt sen eteen, että voisit elää totuudellisempaa elämää, jossa voit tunnistaa ja kokea olevasi juuri se Universumin täydellinen lapsi, joka todella olet – jollaisia me kaikki olemme."

Katselin seitsemänvuotiasta tytärtäni, joka pomppi sängyn ympärillä kuin villiintynyt hyeena. Oli ilta, juuri ennen nukkumaan menoa ja iltapesua – ei todellakaan aika käyttää sänkyämme trampoliinina. Kiitos pitkän työpäivän ja kolmenkymmenen minuutin riehumisen, kärsivällisyyteni haihtui nopeasti. Ryhdyin kiristämään. ”En lue iltasatua, jos et rauhoitu ja valmistaudu yöpuulle!” Vuodetrampoliini sai jäädä rauhaan saman tien ja hermoni säästyivät enemmältä loppuunpalamiselta. Huokaisin kiitollisin mielin ja helpottuneena. Sain kuin sainkin ohjattua pienokaiseni iltapesulle ja hampaita harjaamaan. Onnistuin! Tai niin ainakin luulin.

Kun kuivasin lasta suihkun jälkeen, sain panna merkille uusia merkkejä lapsen villiintymisestä. Hän alkoi suu hymyssä hyppiä ja kikattaa. Vain puoliksi kuivattuna, vielä vettä suihkun jäljiltä valuen, hän hyppäsi takaisin sängyllemme. Lapsi pomppi sängyllä uudelleen kuin trampoliinilla, matkien Mamma Miasta oppimiaan tanssiliikkeitä. Pyysin häntä lopettamaan, kaiken kaikkiaan kolmesti, eikä mitään tulosta. Lopulta päädyin uhkailemaan: ”Ei iltasatua!”. Tuskin tarvitsee sanoa, mitä tästä seurasi. Seuraavat kaksikymmentä minuuttia olivat pelkkää huutamista, itkua, valittamista ja kieriskelyä lattialla. Kun tämä haastava kärsivällisyyttämme koetteleva hetki oli ohi, lapsi rauhoittui hitaasti ja siirtyi vähitellen sänkyynsä. Sieltä hän esitti syvästi koskettavan pyynnön: ”Olen pahoillani, että olen niin tuhma”. Tuntui, kuin se olisi ollut isku vasten kasvoja. Miten ja miksi nämä kummalliset sanat tulivat kauniin pikkutytön suusta?

Antiikinaikaista viisautta

Olimme puolisoni kanssa lukeneet sattumalta Miguel Ruizin kirjaa The Voice of Knowledge – teosta, josta on vaikututtu ympäri maailmaa. Kirjaan kätkeytyy paljon viisautta, liiaksi jaettavaksi, mutta eräästä minuun elävän jäljen jättäneestä kohdasta haluan kertoa. Kohtauksessa Ruiz kuvaa isoisänsä kanssa käymäänsä keskustelua, jossa puhuttiin shamaanista nimeltä Nagual. Hänen isoisäänsä lainatakseni:

”Tiesitkö, että suurin osa ihmisistä uskoo suureen konfliktiin universumissa? Moni näkee konfliktin hyvän ja pahan välillä. Mutta katsos, se ei pidä paikkansa. Se on totta, että vallitsee suuri konflikti, mutta se ei ole hyvän ja pahan välillä. Konflikti on ainoastaan ihmisten mielissä, ei universumissa. Kasvit ja eläimet eivät näe konfliktia, eivätkä tähdet ja puut, eikä mikään muukaan luontokappale ihmisen lisäksi. Ja se konflikti, joka on ihmismielessä, ei ole hyvän ja pahan välinen. Konflikti vallitsee totuuden ja valheen välillä. Hyvä ja paha ovat tuon konfliktin seurauksia.”

Istuessani tyttäreni vuoteen laidalla häntä lohduttamassa, pohdin shamaanin viisaita sanoja. Kuinka voikaan olla mahdollista, että vasta seitsenvuotias pienokainen on jo oppinut ajattelemaan olevansa paha, vain koska hän sattui riehumaan, oltuaan liian väsynyt toimimaan toisin. Kuinka helppo meidän onkaan kiintyä tarinaan hyvästä ja pahasta – siihen, että olemuksessamme on jotain pahaa vain siksi, että käytöksemme on saanut toiset tuohtumaan.

Olemme ydinolemukseltamme täydellisiä

Ruizin isoisä jatkaa tarinaansa: ”Ja ensimmäinen valhe, johon opit uskomaan, koskee sinua itseäsi. Että et ole sellainen, kuin sinun pitäisi olla. Että et ole tarpeeksi hyvä, ettet ole täydellinen. Mutta me olemme syntyessämme täydellisiä, juuri oikeanlaisia. Kun vartumme, olemme edelleen täydellisiä, koska mitään muuta ei ole. Mutta varttuessamme opimme uskomaan siihen suureen valheeseen, joka väittää, että et ole täydellinen, eikä kukaan muukaan ole. Joten alat etsiä täydellistä kuvaa, jollaiseksi et voi koskaan tulla. Et voi koskaan yltää omiin ihanteisiisi, koska ne heijastavat vääränlaista kuvaa. Se on vale, mutta uskot tuohon valheeseen. Ja sen perusteella luot kokonaisen valheiden verkoston pitääksesi uskomuksiasi yllä.”

Lopulta tyttäreni vajosi pitkään ja rauhalliseen yöuneen. Aloimme puolisoni kanssa keskustella siitä, mitä oli tapahtunut, ja kuinka vanhempina olimme tilanteen käsitelleet. Olimme molemmat ryhtyneet toimimaan sen saman tarinan perusteella, jonka valheellisuus oli meitä koskettanut. Olimmeko olleet huonoja vanhempia hermostuessamme tyttäremme riehumiseen ja tottelemattomuuteen? Olinko paha, kun olin saanut lapseni pois tolaltaan? Tai olinko paha, kun korotin ääntäni riehumisen jatkuessa? Huomasimme pian, että olimme alkaneet pohtia pahuutta itsessämme – valheellista tarinaa – ja lopetimme saman tien. Istuimme hiljaisuuteen juuttuneina, kun ymmärsimme, kuinka nopeasti olimme alkaneet ajatella samaan valheeseen perustuen kuin mihin tyttäremmekin oli viitannut anteeksi pyytäessään. Olimme lukeneet samasta aiheesta vasta eilen illalla yhdessä puolisoni kanssa. Niinpä kumppanini ehdottikin, että palaisimme Ruizin isoisän opetusten pariin oivaltaaksemme niiden sanomaa syvemmin.

”Kun päätät uskoa johonkin totuutena, epäilemättä sen todenperäisyyttä, panet kaiken uskosi siihen. Jos et kyseenalaista uskomuksiasi, silloin ne edustavat sinulle totuutta, vaikka ne voisivatkin olla silkkaa valhetta. Uskosi on niin voimakas voima, että jos uskot ettet ole tarpeeksi hyvä, et silloin ole tarpeeksi hyvä! Jos uskot, että tulet epäonnistumaan, tulet epäonnistumaan.” Hän jatkaa opetuksiaan sanoen: ”Ihmiskunta on tämänkaltainen kuin on siitä syystä, että uskomme kollektiivisesti niin moniin valheisiin. Samat valheet ovat siirtyneet sukupolvilta toisille vuosituhansien ajan. Me reagoimme näihin valheisiin vihalla, kiukulla, väkivallalla. Mutta ne ovat pelkkiä valheita.”

Mamma Mia!

Seuraavana aamuna tyttäreni oli kuin kaunis resilienssin ja läsnäolon ruumiillistuma. Hän oli jo unohtanut koko eilisiltaisen taistelumme nukkumaan käymisestä. Sain vastaanottaa suloisen aamuhalauksen ja kauniin toivotuksen ”Isi olet kaunis” - olin sulaa vahaa.

Kun olin saattamassa tytärtäni kouluun, kysyin häneltä mitä hän haluaisi kuunnella autoradiosta. Hetkeäkään empimättä hän vastasi: ”Mamma Miaa!” - hänen senhetkistä suosikkiaan. Käynnistin auton levysoittimen ja musiikki jatkui siitä samasta kohdasta, johon olimme levyn eilisiltana pysäyttäneet. Hymyilin onnellisena. Seuraava kappale oli Abbaa: Slipping Through My Fingers. Se laulu kuvasti senhetkisiä tunteitani täydellisesti: koin syvää yhteyttä ja täydellistä rakkautta ihanaa, pientä tytärtäni kohtaan.

Tämä oli yksi kauneimmista hetkistä elämässäni, kun me yhdessä tyttäreni kanssa lauloimme vailla huolta huomisesta. Tämän lyhyen, ohikiitävän tuokion aikana tajusin, kuinka täydellisiä me olemme. Kun riisumme kaikki valheiden kerrostumat yltämme ja mielestämme, kaikki ehdollistumat, sosialisaatiossa oppimamme valheet, jopa ne itse keksimämme petolliset tarinat – jäljelle jää pelkkää täydellisyyttä.

Olemme puhtaita totuuden ilmentymiä – olemme täydellisiä juuri tällaisina kuin olemme – jopa silloin, kun me haluaisimme olla jotain enemmän, jotain parempaa.

Kun saavuimme koulun porteille, hymyilin uudelleen, kun näin lapsestani saman iloisen jännittyneen odotuksen kuin edellisenä iltana, tyttären ystävättären lähestyessä häntä. Ystävätär oli tuotu kouluun juuri samaan aikaan. Hän suukotti nopeasti minua, meni ystävättärensä luo ja minä jäin katselemaan, kuinka he yhdessä kulkivat kouluun johtavaa polkua pitkin valmiina kohtaamaan jälleen uuden, täydellisen päivän täynnä ihmetystä.

Me kaikki kerromme itsellemme tarinoita epätäydellisyydestämme, siitä että emme ole riittävän hyviä. Mitä vastaavia valheellisia tarinoita sinä syötät itsellesi? Ja mitä olet tehnyt päästäksesi eroon näistä valheellisista sepustuksista? Mitä olet tehnyt sen eteen, että voisit elää totuudellisempaa elämää, jossa voit tunnistaa ja kokea olevasi juuri se Universumin täydellinen lapsi, joka todella olet – jollaisia me kaikki olemme

Rakkaudella ja kunnioituksella täydellisyyttämme kohtaan

UPLIFT-tiimi

Lähde: https://upliftconnect.com/we-are-born-perfect/