Antaminen = eläminen

Kuinka paljon todella haluamme antaa omastamme? Olemmeko oikeasti tyytyväisempiä jakaessamme vai vastaanottaessamme? Tarvitseeko joku todella jotain meiltä? Ei tarvitse, mutta toisten huomioinen ja heille antaminen on tärkeä osa jokaisen tehtävää, ja siksi ympärillämme on loputtomasti mahdollisuuksia sen tekemiseen.

Monet meistä ajattelevat, että olemme tyytyväisempiä vastaanottaessamme, saadessamme ja ottaessamme. Emme anna mielellämme omastamme, vaan tarjoamme lukemattomia tekosyitä miksi emme juuri nyt voi antaa.

Kabbalan viisaus opettaa meille antamisen ja jakamisen tärkeyttä. Luulemme ymmärtävämme tämän käsitteen, mutta silti yleinen ajatus on: Annan, kun minulla on. Mutta jos olet itsekäs kun olet köyhä, miksi ajattelet että rikkaana olisit avokätisempi?

Olen huomannut vuosien aikana sen, että summalla, jonka ihmiset lahjoittavat hyväntekeväisyyteen, on hyvin vähän tekemistä sen kanssa paljoko heillä on rahaa pankkitilillään. Kyse onkin siitä kuinka avoin heidän sydämensä on. Henkilön sielun anteliaisuus ei pohjaudu siihen mitä pankissa on. Jos kuvittelemme suuremman rahamäärän tekevän meidät anteliaimmiksi, kyse on illuusiosta. Mikään fyysisessä maailmassa ei muuta sielun sisäistä luonnetta. Mutta minä itse voin työskennellä oman ajatteluni ja käyttäytymiseni muuttamiseksi - ja sen tuloksena fyysinen todellisuus voi muuttua.

Tutkimukset osoittavat, että pienituloiset ihmiset antavat suuremman osuuden tuloistaan kuin isompituloiset. Social Capital Community Benchmark -tutkimuksen mukaan pienituloiset ihmiset antavat lähes 30 % enemmän tuloistaan.

Minkä tunnet rajoittavan antamistasi? Ajattelemmepa olevamme rikkaita ja kykeneväisiä tai heikkoja ja kykenemättömiä, kaikki nämä mielikuvat johtuvat yleensä egosta. Vertailemme itseämme jatkuvasti muihin. Vaikka tämän vaa’an molemmilla puolilla on monenlaisia henkilöitä ja olosuhteita, yleensä päädymme vertailemaan itseämme sellaisiin ihmisiin, joilla on enemmän kuin itsellämme, ja se herättää mielikuvan puutteesta. Toisaalta, jos jatkuvasti katsoisimme niitä, joilla on vähemmän kuin itsellämme, ehkä tuntisimme taipumuksen antaa ja tuntea enemmän yhteyttä kaiken meillä jo olevan hyvän kanssa. Theodore Rooseveltia lainatakseni ”Vertailu on ilon varas.”

Ego tuntuu täydeltä tai tyhjältä ympäristömme vertailusta riippuen.

Totuus on, että olemme kaikki kykeneväisiä auttamaan toista ihmistä. Anna 30 minuuttia aikaasi. Laita euro hyväntekeväisyyteen.

Antaminen on todellista iloa; mitään muuta yhtä täyttävää ei ole olemassa. 100 vuotta sitten elänyt ja Kabbalah Centren perustanut Rav Ashlag selittää, että kaikesta antamisesta ja huomioimisesta väistämättä seuraavan suurimman hyödyn nauttii aina antaja itse.

Kun muistamme sielumme luontaisen halun anteliaisuuteen, tällöin avaamme myös sydäntämme havainnoimaan ympärillämme olevia tapahtumia aivan uudella tavalla. Tätä työtä tekemällä rakennamme oman henkilökohtaisen majakan, joka säteilee Valoa kaikkialle ympärillemme.

Kirjoittanut Sarah Weston

Lisätietoja kaikille avoimista Johdanto kabbalan voimaan -tapahtumista: kabbalah.fi