5 syytä, joiden takia sisäinen lapsesi ansaitsee arvostusta
TILAAJILLEVälillä lapsettaa – aikuisenakin. Vaikka sisäiselle lapselle ei aina kannata antaa valtaa, ei lapsellisuus tai lapsenomaisuus ole missään nimessä huono tai halveksuttava piirre. Sisäinen lapsemme on myös arvokas voimavara, mistä uteliaisuus, iloisuus, luovuus, välittömyys ja luottamus ovat vain muutama esimerkki.
Utelias oppii uutta
“Iskikö kyselyikä?” Kysymys on tarkoitettu usein hienovaraiseksi vihjaukseksi pitää suu kiinni, sillä koemme alituisen utelun herkästi ärsyttäväksi. Uteliaisuus on kuitenkin erittäin hyödyllinen ominaisuus.
Terminä uteliaisuus tarkoittaa intoa saada tietoon uusia asioita tai kokea jotain, mitä emme ole aiemmin kokeneet. Käytännössä uteliaisuus ilmenee haluna tutustua ympäröivään maailmaan – puhutaan myös tiedonjanosta. Uteliaisuuden vastakohta voisi olla esimerkiksi piittaamattomuus tai passiivisuus.
Vanhemmiten uteliaisuus yleensä laantuu, eikä uuden opettelu ole enää niin intohimoista ja spontaania kuin lapsena. Välillä voi kuitenkin olla hyvä tulla ulos aikuisuuden kuplasta ja yrittää suhtautua ympäröivään maailmaan ja muihin ihmisiin taas lapsenomaisen uteliaasti. Kokeilu saattaa yllättää positiivisilla vaikutuksillaan, sillä uteliaisuus ehkäisee ajattelun urautumista ja edistää kehitystä.
Luovalle jokainen päivä on seikkailu
Uteliaisuus ja luovuus liittyvät toisiinsa. Lapsille ominainen kokeilunhalu yhdistettynä vielä kaavoihin kangistumattomiin aivoihin näyttäytyy meille aikuisille ihailtavana luovuutena ja kekseliäisyytenä. Vähemmän systemaattisella ajattelulla saattaisikin olla raikastava vaikutus myös monen aikuisen elämään.
Esimerkiksi työelämässä “laatikon ulkopuoliset” ajatukset toivotetaan usein lämpimästi tervetulleeksi ja voivat olla parhaimmillaan hyvinkin hedelmällisiä. Erityisesti kuvataiteilija saattaa voida ammentaa sisäisen lapsensa luovuudesta paljon. Toisaalta luova ajattelu saattaa myös auttaa tekemään tylsästä päivästä vähemmän tylsän, sillä pieni lapsi näkee usein jopa ruokakaupassa käymisen suurena seikkailuna.
Välitön palaute, paras palaute?
Aina lapsen käytös ei vaikuta ensi alkuun siltä, että sitä kannattaisi imitoida. Ehkä olet joskus esimerkiksi ottanut ystävän tai sukulaisen vauvan syliisi, minkä seurauksena pienokainen on alkanut itkemään kovaan ääneen? Vaikka tilanteessa ei olisi mitään syytä nolostua, saattaa parkuminen saada poskemme punottamaan.
Itkeminen on kuitenkin välitön, rehellinen ja helposti tulkittava “palaute”. Välillä saattaisi olla hyödyllistä, jos me aikuisetkin pyrkisimme kertomaan toisillemme samaan tapaan kiertelemättä ja kaartelematta mitä todella ajattelemme. Joissain tilanteissa ja yhteisöissä yleiset käytösnormit voivat olla todellinen hidaste ja johtaa jopa harhaan, sillä esimerkiksi tietyissä Aasian maissa ei mielellään ilmaista kieltävää vastausta suoraan. Tapa aiheuttaa ainakin meissä länsimaalaisissa suurta hämmennystä.
Hymy tarttuu
Lapset ovat myös luontaisesti leikkimielisiä ja pulppuilevan iloisia. Puhutaan lapsenomaisesta ilosta.
Hymyily taas saa aikaan ihmiskehossa paljon positiivista iästä riippumatta. Se vapauttaa esimerkiksi endorfiineja ja vähentää siksi stressiä ja ahdistusta. Sen vuoksi oman sisäisen, hymyileväisen lapsen löytäminen voikin olla iso apu arkisen kiireen keskellä.
Toisaalta hymyn on myös tutkittu tarttuvan. Tutkimusten mukaan ilmiö perustuu siihen, että hymyn näkeminen aktivoi aivoissamme kasvojen liikkeitä kontrolloivaa aluetta. Hymyilemällä voit siis tehdä paitsi omasta olostasi mukavamman, myös levittää iloa ympärillesi!
Levollinen ja hyvä olo luottamalla
Isä ja äiti muodostavat edelleen monen lapsen elämässä peruskallion, johon voi luottaa. Lapsen luottamus on opittua, mutta sokeaa. “Sinisilmäinen” luottamus muihin ihmisiin voi olla aikuisen elämässä haitaksi, mutta toisaalta myös paljon ihania kohtaamisia ja kokemuksia poikiva piirre.
Etenkin parisuhteeseen heittäytyminen vaatii todellista luottamusta toiseen ihmiseen. Jos epäluuloisuuden onnistuu karistamaan harteiltaan edes hetkeksi, saattaa esimerkiksi edellisistä suhteista kertynyt painolasti keventyä ja antaa tilaisuuden uudelle rakkaudelle. Vain luottamus mahdollistaa aidosti levollisen ja hyvän olon toisen ihmisen seurassa.
Lapsissa on siis paljon matkimisen arvoisia piirteitä, joita me aikuiset olemme toisistamme vuosien mittaan karsineet kohteliaisuuden ja muiden käytösnormien nimissä. Kannattaa silti ainakin aina silloin tällöin miettiä miten oma sisäinen lapsi missäkin tilanteessa toimisi. Kenties voit tämän artikkelin luettuasi mennä ensi kerralla esittäytymään ennakkolulottomasti uudelle ihmiselle tai esittää typerältäkin tuntuvia kysymyksiä muiden mielipiteistä piittaamatta?
Lähteet:
