Tiesitkö, mistä Köyhät ritarit ovat saaneet nimensä?

Köyhät ritarit on klassinen ruokalaji, joka on varmasti tuttu jokaiselle suomalaiselle sunnuntaiaamujen herkutteluhetkistä: rapeaksi paistetut ranskanleipäviipaleet, jotka nautitaan mansikkahillolla ja kermavaahdolla höystettynä. Vaikka nimi kuulostaa jalolta ja ylhäiseltä, alunperin kyse oli hyvin vaatimattomasta ruoasta, joka syntyi tarpeesta hyödyntää vanhat leivät.

Ruokalajin nimi juontaa juurensa keskiaikaisen Euroopan ritarikulttuuriin. Englannin kuningas Edward III perusti vuonna 1349 veljeskunnan nimeltä Köyhät ritarit, jonka tarkoituksina oli auttaa köyhtyneitä ritareita.  Kun nämä kerran vauraat ja vaikutusvaltaiset soturit joutuivat taloudellisiin vaikeuksiin, heidän oli tyytyminen yksinkertaisiin ruokiin. "Köyhät ritarit" oli siis eräänlainen pilkkanimikin niille ritareille, jotka olivat menettäneet omaisuutensa mutta yrittivät säilyttää statuksensa.

Ranskassa tätä ruokaa kutsutaan nimellä "pain perdu" (kadonnut leipä) ja Englannissa "French toast". Saksankielisillä alueilla nimi "Arme Ritter" (köyhät ritarit) on yleinen, ja sieltä se on kulkeutunut myös Suomeen.

Köyhien ritarien valmistaminen oli käytännöllistä taloutta - vanhat, kuivuneet leivänpalat kastettiin muna-maitoseokseen ja paistettiin pannulla. Näin ei tarvinnut heittää mitään hukkaan, ja samalla syntyi maukas ateria. Se oli täydellinen esimerkki siitä, miten resursseja niukoissa oloissa käytettiin viisaasti ja mikä on edelleen tänä päivänä arkipäivää monelle perheelle Suomessakin.

Ruokalaji kertoo myös jotain ihmisen kyvystä löytää kauneutta ja nautintoa yksinkertaisista asioista - vanhastakin leivästä voi tehdä jotain herkullista, kun lisää hieman luovuutta ja rakkautta.