Ikiaikinen sävelmä

Aurinko paistaa, on muutama aste pakkasta ja linnut lauleskelevat. On maaliskuu. Tuntuu kuin talven vahvin selkä olisi murrettu, ainakin hetkellisesti. Havahduin aamulla koirien kanssa ulkoillessa lintujen lauluun. Aivan kuin nekin olisivat olleet hiljaa jo pitkään ja olisivat palanneet takaisin.

Helmikuu oli itselleni irti päästämisen aikaa. Kaikki hiljeni ja matkanteko tyssäsi. Kuitenkin samaan aikaan pienen pieniä muutoksia tapahtui kaiken aikaa ympärilläni. Sain yrittäjyysopinnot valmiiksi ja odottelen todistusta saapuvaksi. Tein ensimmäiset työtehtävät oman yrityksen nimissä. Totesin, että tämänhetkinen työni ei vie minua eteenpäin. Päinvastoin jääminen tukahduttaisi kaiken viimeisenkin ilon ja eteenpäin vievän energian.

Tein siis päätöksen irtisanoutumisesta, en heti, mutta asetin sen itselleni tavoitteeksi. Pelkästään tämän päätöksen tekeminen vapautti jotain hyvin raskasta energiaa ympäriltäni. Seuraavaksi aloin suunnittelemaan kuinka sen teen ja ensimmäiset askeleet olen senkin eteen jo tehnyt. Silti pienen pieni ääni sisälläni haluaa kaiken jatkuvan ennallaan. Pelokas itsensä pienentäjä, joka haluaisi vain kääriytyä tuttuun ja turvalliseen. Syyttää kaikesta muita eikä haluaisi ottaa vastuuta tekemisistään. Pelon ja häpeän ääni siis. Tuo ääni on pitänyt minut elossa epävarmoina ja stressaavina aikoina, mutta samalla pienentänyt sieluni rusinan kokoiseksi. Pysy paikallasi, älä pidä ääntä itsestäsi, äläkä ainakaan tee mitään normista poikkeavaa. Herranen aika sentään!

Olen siis käynyt sisäistä kamppailua itseni kanssa. Varsinaista Jaakobin painia. Toisina päivinä eteenpäin vievä ääni on voitolla ja toisina päivinä taas pelon ja häpeän ääni. Jokainen, joka on käynyt samanlaista sisäistä kamppailua itsensä kanssa, tietää varmasti mistä puhun. Itselleni suurin pelko ja häpeää tuottava asia on tulla julkisesti esille henkisenä ihmisenä. Ihmisenä, joka tarjoaa henkisiä palveluita. Tuo esille omaa osaamistaan ja tuottamiaan palveluita, henkisenä ihmisenä. Olenhan järkevä tieteeseen ja kirjoitettuun tietoon uskova ihminen. Henkisyys ja siihen liitettävät asiat ovat huuhaata ja järjenvastaista hömppää. Onko kuitenkaan näin? Olenko itse luonut kaikki nämä mielikuvat huijatakseni itseäni pysymään ruodussa? Todennäköisesti kyllä.

Osaksi uskomukseni varmasti liittyvät ympäröivään maailmaan, siitä imetyt tiedot ja uskomukset. Kuitenkin uskon, että takana myös taakkaa ja kuormaa kaukaa menneisyydestä. Traumat, jotka vaikuttavat minuun tässäkin hetkessä, tässä elämässä. Olen syntynyt tähän aikaan ja tähän maailmaan siksi, että minun tulee vapautua näistä kaukaa menneisyydestä kumpuavista traumoista.

Voiko olla väärin, jos sieluni suorastaan laulaa tehdessäni hoitoa auttaakseni sielua, joka on saapunut luokseni? Voiko olla väärin, että kirjoittaessani tätä(kin) tekstiä, tunnen luovuuden ja energian virtauksen vahvistuvan? Voiko olla väärin, että uskominen verhon takaisiin asioihin ja maailmoihin ilman tieteeseen perustuvaa tietoa saa sieluni suorastaan laulamaan ikiaikaista sävelmää, jonka rytmin tunnistan? Kaikkiin kysymyksiin sieluni vastaa, ettei se ole väärin. Häpeä ja pelko vastaisivat kyllä.

Olen jo tehnyt asioita, pieniä kylläkin, murtaakseni häpeän ja pelon värittämää ajatusmaailmaani. Askel askeleelta astelen haparoivin ja pienin askelin pois mukavuusalueelta. Häpeän ja pelon tehdessä vahvaa vastarintaa, sieluni laulun voimistuessa ääneksi, jota ei voi enää olla huomaamatta. Kahleet rikkoutuvat yksi kerrallaan ja kuuntelen yhä selvemmin sieluni ääntä. Ääntä, jota en enää voi olla kuulematta vaikka häpeä ja pelko korottavat omaa ääntänsä.

Pelkäänkö? Kyllä, mutta en anna sen tukahduttaa sieluni ääntä. Häpeänkö? Kyllä, mutta en anna senkään tukahduttaa sieluni ääntä. En enää. Liian kauan olen kuunnellut häpeän ja pelon ääntä sieluni äänen kustannuksella. Tätäkö henkinen kasvu on? Mahdollisesti kyllä. Jokainen päivä ja jokainen askel kohti voimistuvaa sieluni ääntä on matkan arvoinen. Siksi olen täällä, matkalla kohti sieluni ääntä.

***

Ihanaa alkavaa viikkoa ja aurinkoista maaliskuun jatkoa!

T: Linda
Arktisen tunturin energiaa