Vuotuiskierto on muinoin vallinnut Suomessakin - Miten kiertolaisuus on näkynyt vuodenkierrossa?
TILAAJILLETänäpäivänä on vaikea kuvitella elämänmenoa ilman kristillistä kalenteria jouluine ja pääsiäisineen. Esi-isillemme taas luonnonkierron, vuodenkierron sekä erityisen "vuotuiskierron" mukaan eläminen oli kuitenkin arkipäivää. Mitä vuotuiskierto tarkoittaa ja millaista se on ollut ennenvanhaan? Entä miten vuotuista kiertolaisuutta voi harjoittaa nykypäivänä? Mitä vuotuiskierrolla tarkoitetaan? Oikeastaan juuri sitä miltä kuulostaakin, vaikkei sitä nykypäivän suomalainen heti ehkä äkkääkkään. Vuotuiskierto viittaa metsästäjä-keräilijä- ja paimentolaisheimoille tyypilliseen tapaan elää eri tavalla sekä eri sijainneissa vuodenaikojen mukaan.
Yleensä vuotuiskiertoon liittyy koko leirin muuttaminen vallitsevaan (tai tulevaan) vuodenaikaan nähden suotuisammalle alueelle. Heimo liikkuu eli kiertää vuodesta toiseen suunnilleen samoja alueita, vaikka onkin alati liikekannalla.
Vuotuiskierron ideana on, että heimolle riittää ravintoa koko vuodeksi. Myös miellyttävämmät asuinolot ovat ajaneet teltoissa tai tiipiissä asuvia ihmisiä liikkeelle vuodenaikojen vaihtuessa.
Suomalainen vuotuiskierto
Millainen on ollut suomalainen vuotuiskierto? Minkä asioiden perässä (tai paossa) esi-isämme ovat liikkuneet?
Muinainen suomalainen vuotuiskierto määrittyi pitkälti kalastamisen ympärille. Kalastaminen oli muinaissuomessa pääelinkeino, ja asumukset rakennettiin vesistöjen lähelle. Asuinpaikkaa myös vaihdettiin sen mukaan, mitä kalaa milloinkin oli saatavilla – vai oliko ylipäätään.
Toinen merkittävä suomalaista vuotuiskiertoa ohjaava tekijä oli karhujen talviuni. Karhut heräilevät talvipesistään yleensä maalis-huhtikuussa kevään sulamisvesien alkaessa liristä niiden pesiin. Metsän kuningasta kunnioitettiin hyvästä syystä, ja metsän läheisyydessä elävät ihmiset huomioivat karhun liikkeet tarkoin erityisesti karjankasvatuksen yleistyttyä.
Toki myös riistaeläinten liikkeet, sienestys, marjastus ja lämpötilan muutokset on epäilemättä otettu lukuun.
Vanhan kansan ajanlasku muualla päin maailmaa
Vuotuiskiertoa ei ole harjoitettu pelkästään Suomessa. Entisaikaan se oli normaali tapa elää joka puolella maailmaa.
Esimerkiksi rannikkoseutuja asuttavat heimot ovat aina liikkuneet meren antimien mukaan. Muun muassa Portugalissa leiri siirrettiin kesäksi rannikon tuntumaan. Talvella ja syksyllä vaihdettiin paikkaa jokisuistoon, josta saatiin simpukoita ja äyriäisiä sekä kerättiin männynsiemeniä ja tammenterhoja, ja metsästettiin saksanhirveä ja villisikaa.
Sisämaassa taas riistaeläinten liikkeet ovat ohjailleet ihmisten eloa enemmän. Esimerkiksi Kanadassa Chipeywan-intiaanit ovat vaeltaneet karibujen perässä vuoroin metsään, vuoroin tundralle.
Myös sääolojen rajut muutokset ovat ajaneet heimoja vaihtamaan asuinpaikkaa. Esimerkiksi Afrikassa ihmisillä on ollut tapana kokoontua useamman heimon voimin yhteen ennen sadekautta suurta ajometsästystä varten.
Tänä päivänä vuotuiskiertoa harjoitetaan kuitenkin enää hyvin harvassa missään päin maailmaa. Vuotuiskierron vastakohta, sedentismi eli kiinteä asutus on paljon yleisempää.
Mutta olisiko vuotuiskierto tekemässä pikku hiljaa uutta tuloa? Kenties, sillä moni suomalainenkin lähtee talveksi etelän lämpöön kaamosta pakoon – ja palaa keväällä yhtä matkaa muuttolintujen kanssa.
Lähteet:
