Reilun kaupan klassikkovaatteet

Siinä missä kotimaiset ”vihreät vaatteet” ovat kohtalaisen uusi ilmiö, reilun kaupan vaatteita on ollut kaupan jo kauemmin. Niitten joukossa on suorastaan kestosuosikkeja. Eettisiä vaatteita käsittelevä juttusarja päättyy.

Yksi reilun kaupan vaatteiden edelläkävijöistä Suomessa on oululainen Maailmankauppa Juuttiputiikki ja sen taustalla toimiva Pohjois-Suomen Pääskyt ry. Juuttiputiikki on Suomen vanhin maailmankauppa: se perustettiin vuonna 1978. Yhteistyötä bangladeshilaisen Thanaparan kylän kanssa on tehty 80-luvulta alkaen.

Reilun kaupan perusta on se, että työntekijä saa työstään asiallisen palkan ja työskentelee asianmukaisissa olosuhteissa. Se mahdollistaa työntekijöiden itsenäisyyden: he eivät ole esimerkiksi riippuvaisia kehitysavusta. Näin he hallitsevat itse omaa elämäänsä. Tavoitteena on myös taata turvaa luomalla pitkäkestoisia työsuhteita.

Thanaparaa Juuttiputiikin Kati Hjerp kuvaa idylliseksi kyläyhteisöksi. Hän on vieraillut kylässä useita kertoja. Työllistyminen reilun kaupan vaatteita valmistamalla myös edesauttaa sitä, että Thanaparasta ei lähdetä Bangladeshin pääkaupunkiin Dhakaan. Voisi siis ajatella, että reilu kauppa tässäkin mielessä tukee yhteisöjä. Kylän asukkailla on siis yhteisön turva ja mahdollisuus muun muassa omiin tarpeisiin viljelemiseenkin.

Kylässä valmistetaan reilun kaupan vaatteita myös esimerkiksi brittiläis-japanilaiselle People's Tree -merkille. ”Thanaparassa reilua on työ värjäämättömästä langasta eteenpäin. Yhteisö siis värjää langat, kutoo kankaat ja ompelee valmiit vaatteet ja näiltä osin työntekijöillä on reilut olosuhteet ja palkkaus”, Hjerp kertoo.

Puuvilla ei siis ole toistaiseksi reilua, vaikka siihen on pyrittykin. Tilanne liittyy puuvillan tuotantoon: reilun kaupan puuvilla myydään suurissa erissä – joskus koko sato kerrallaan. Niinpä pienten toimijoiden ei ole helppo hankkia reilun kaupan puuvillaa. Sama pätee luomupuuvillaan.

Pienimuotoiseen toimintaan liittyy toinenkin reilun kaupan vaatteiden haaste. Katin mukaan ”kysyntää eettisesti valmistetuille vaatteille on, mutta toki kuluttajat vaativat myös kohtuullista hinnoittelua ja trendien mukaisia vaatteita”. Juuttiputiikin vaatemyynti on pienimuotoista, joten uusien, muodikkaiden mallistojen tuotanto ja maahantuonti ei ole mahdollista.

Toisaalta klassikoita puoltaa iättömyys, kun taas muodikkaat vaatteet vanhenevat usein hyvinkin nopeasti. Niinpä riihipaidat ja reilun kaupan huivit sopivat erinomaisesti hyvän mielen vaatekaappiin. Liikkeessä on myynnissä paljon muitakin reilun kaupan tuotteita.

Suomessa on siis mahdollista koota hyvän mielen vaatekaappia kotimaisissa liikkeissä käyden, tai suomalaisista verkkokaupoista tuotteita tilaten. Suunnitelmallisuus ja pitkäikäisten vaatteiden valitseminen on siinäkin mielessä perusteltua, että vihreät ja reilut vaatteet ovat ymmärrettävistä syistä tavanomaisia vaatteita kalliimpia. Siinäkin mielessä suhtautuminen kuluttamiseen muuttuu: ostoksista tulee harkittuja ja ne joutuu perustelemaan itselleen.

Tärkeitä tekoja ovat myös kysymysten esittäminen vaateliikkeille. Se on selvä viesti siitä, että vaatteiden alkuperä kiinnostaa, ja että läpinäkyvyyttä arvostetaan. Jos kaikkia vaateostoksia ei voi tehdä eettisyyttä huomioiden, ostotottumusten muuttaminen ja vaateostosten suunnitteleminen voivat hyvinkin mahdollistaa ainakin muutaman eettisen vaatekappaleen hankkimisen.