Nykypäivän buddhalaisuus - rituaaleja ja palvontaa

Mitä on nykypäivän buddhalaisuus ja kuinka se näkyy jokapäiväisessä elämässä. Kokemukset on saatu lähinnä Thaimaasta, mutta havainnot lienevät yleispäteviä kaikissa maissa, joissa buddhalaisuus on pääuskonto. Käytännössä buddhalainen uskonnonharjoitus on meditaatiota ja pyhien tekstien lukua, mutta siihen liittyy myös lukuisia ulkoisia rituaaleja. Rituaaleja käydään läpi buddhalaisuudessa, kuten monissa muissakin uskonnoissa säännöllisesti, jopa päivittäin. Buddhalaisuuden alkuaikoina rituaaleja ei juuri ollut, vaan ne ovat tulleet mukaan myöhemmin ja ne liittyvät munkkien ja maallikkojen väliseen eroon. Tässä erossa konkretisoituu vapautuksen ja kärsimyksen välinen erottelu; siinä missä munkki on vapautunut kärsimyksistä, maallikko on sen alainen ja kärsii. Munkit ovat saaneet lisäksi papillisia tehtäviä, jotka korostavat hierarkisia suhteita ja ovat näin alttiita rituaaleille.

Yksi buddhalaisuuden paradokseista on, että siinä ei pitäisi olla jumalia, rukousta eikä jumalille tai hengille uhrausta. Käytännössä asia on kuitenkin juuri näin tavallisen kansan uskonnonharjoituksessa. Buddhaa palvotaan jumalana tai vähintään jumalallisena hahmona. Tähän liittyy vielä erikoispiirteenä voimakas taikausko sekä usko pahoihin ja hyviin henkiin sekä aaveisiin.

Thaimaassa buddhalaisuus näkyy katukuvassa päivittäin kiertävien munkkien muodossa, jotka aamuisin jo 5-7 aikoihin kiertävät avojaloin ja keltaruskeaan kaapuun pukeutuneina lähiseutunsa talot ja pihat keräten ruokaa, juomaa ja muita luostarissa elämiseen tarvittavia tavaroita. Vastalahjaksi lahjojen antajat saavat munkilta rukouksen. Erityistä tässä tapahtumassa on, että lahjojen antajat ja siten munkkirukouksen vastaanottajat ovat lähes sataprosenttisesti naisia. Ilmeisesti maallikkomiehet eivät rituaaleista perusta tai hoitavat uskonnonharjoituksensa eli kärsimyksestä vapautumisensa muulla tavoin, esimerkiksi meditoimalla. Yleisillä paikoilla buddhalaisuuden pääharrastusta, meditaatiota ei näy, vaan se vaatii hiljaisuutta ja yksinäisyyttä ja se hoidetaan kotona, luostareissa tai sitä vartavasten pyhitetyillä leireillä.

Thaimaassa, kuten monissa muissakin buddhamaissa on kehittynyt erityinen poikien aikuistumisrituaali. Rituaaliin kuuluu, että varhaista miehuutta lähestyvä, noin 13-15 vuoden iässä oleva poika menee joksikin aikaa luostariin harjoittamaan uskontoaan. He elävät luostarissa munkkeina pää paljaaksi ajettuna ja munkin kaapuun pukeutuneena. He ovat tällöin munkkeja, kuten aikuiset opettajansa, eikä naiset esimerkiksi saa heitä koskettaa. Koin tämän konkreettisesti, kun menin erään thainaisystäväni mukana luostariin tapaamaan hänen poikaansa, joka oli siellä leirillä ja sairastunut äkillisesti. Tavattuamme pojan, hänen äitinsä pyysi minua koskettamaan pojan otsaa ja toteamaan olisiko hänellä kuumetta, koska äiti itse ei voinut sitä tehdä. Kosketin munkkipojan otsaa ja totesin, että kuumetta oli selvästi. Näin pojalta jäi leiri kesken, mikä ei välttämättä ollut hyvä asia, koska leirin suorittaminen on aina meriitti sosiaalisen nousun kannalta. Poikien munkkileiriä voidaankin verrata kristittyjen konfirmaatioon, jossa lapsuus jätetään taakse ja portti aikuisuuteen avautuu.

Buddhalaisuuden riiteistä tärkein on upasavatha. Siinä korostetaan munkkiyhteisön kiinteyttä ja kokoontuminen tähän tapahtuu täyden- ja uudenkuun aikana sekä lisäksi näistä kahdeksan päivän päästä. Tapahtumassa munkit julistavat maallikoille munkkisäännöstöä, pratimoksaa. Upasavathaa voi viettää myös luostareissa, jolloin maallikko voi saada parempia eväitä valaistumisen tiellä tai tulevaan jälleensyntymään. Nämä rituaalit liittyvät läheisesti Buddhan elämäntarinaan, kuten kristillinen kirkkovuosi Jeesuksen tarinan ympärille. Kuunkiertoon sitoutuminen tuo buddhalaisuuteen myös kosmisen ulottuvuuden.

Buddhan maallisten jäännösten kunnioittamisesta tuli rituaali jo varhain. Reliikin ympärille rakennettiin kumpumainen rakennelma, stupa. Stupasta tuli vähitellen pyhä ilman reliikkiäkin ja myöhemmin stupain yhteyteen alettiin rakentaa pyhäkköjä. Buddhan patsaita rakennettiin luostareiden yhteyteen ja niitä alettiin kunnioittaa rituaalein. Buddhalaisissa kodeissa ja talojen pihoissa on usein pieni alttari, jolla on kukkia, kynttilöitä ja Buddhan kuva. Paikkaan tuodaan suitsukkeita ja ruokaa ja sitä kunnioitetaan aamuin ja illoin. Kävijä pyytää rukouksessa Buddhalta suojelua ja nirvanan saavuttamista.

Buddhalaisuussa vietetään useita merkkipäiviä Buddhan kunniaksi, joista tärkeimmät ovat:

1) Bodhin päivä – päivä, jolloin Gautamasta tuli Buddha
2) Paranirvana-päivä – päivä, jolloin Buddha siirtyi nirvanaan
3) Wesak – kolmipäiväinen juhla Buddhan tärkeimpien elämänvaiheiden kunniaksi
4) Dharmatsakran päivä – päivä, jolloin Buddha opetti ensimmäistä päivää

Buddhalaisuus ja munkit ovat kristinuskon ja pappien tapaan mukana myös suurissa perhetapahtumissa, kuten häissä ja hautajaisissa. He todistavat läsnäolollaan tapahtuman ja antavat sille vahvistuksen ja siunauksen.    

Aimo Tuorniemi

Lähteet:        
Ilkka Pyysiäinen: Buddhalaisuus, s.329-347 kirjassa Uskonnot maailmassa, toim. Katja Hyry, Juha Pentikäinen, WSOY, 4.painos, 1999.