7 syksyllä syötävää marjaa
Näin syksyllä metsästä löytyy mitä mehukkaimpia syötäviä marjoja. Lähes kaikki meistä suomalaisista tunnistavat puolukan ja karpalon – jopa harvinainen herkku, hilla on monen tuntema. Mutta entä variksenmarja, lillukka, taikinamarja, sianpuolukka, riekonmarja, juolukka tai tyrni?
Variksenmarja
Bongasitko metsäretkellä mustikan värisiä, mutta havumaisissa varvuissa kasvavia marjoja? Kyseessä on luultavasti variksenmarja.
Variksenmarjoja voit poimia Suomen luonnosta aina lumen tuloon saakka. Marjastamaan kannattaa suunnistaa mäntykankaalle, rämemättäälle tai tunturipaljakalle – etelävariksenmarja on yleisempi Etelä-Suomessa, kun taas sen runsasmarjaisempi sisar pohjanvariksenmarja viihtyy paremmin pohjoisessa.
Variksenmarjat ovat mehukkaita ja niistä voikin tehdä muun muassa mehua. Kourallinen variksenmarjoja voi tosin olla mainio “janojuoma” jo ennen mehustamistakin.
Lillukka
Vihreiden, viinimarjamaisten lehtien keskelta tuikkiva punaposkinen marja kuuluu luultavasti lillukalle. Hassun kuuloinen marja muistuttaa paljon viinimarjaa niin ulkonäkönsä kuin makunsakin puolesta. Maku on tosin selvästi viinimarjaa miedompi, eivätkä lillukat kasva tertuissa.
Lillukat ovat poimittavissa jo heinäkuun lopussa, mutta satokausi kestää aina syyskuuhun asti. Löydät niitä lehdoista, lehtomaisilta kankailta, vesistöjen rannoilta ja korpisoilta.
Arkisen makunsa vuoksi lillukat eivät tosin yleensä päädy marjastajan koriin. Lillukan punaiset posket kätkevät sisälleen myös marjan kokoon nähden isohkon kiven. Parhaimmillaan lillukat ovatkin sattumina muiden marjojen seassa vaikkapa hyytelöissä tai hilloissa.
Taikinamarja
Taikinamarja muistuttaa lillukan tavoin punaista viinimarjaa. Lillukasta poiketen se kasvaa kuitenkin pensaana, mikä saa sen muistuttamaan viinimarjaa suorastaan erehdyttävästi.
Jopa kokemattomampi marjastaja huomaa silti eron viimeistään maistaessa. Taikinamarja on valitettavan mauton ja jauhoinen. Yleensä taikinamarja jätetäänkin joko poimimatta tai korkeintaan sitä poimitaan sekamehuun muiden marjojen joukkoon.
Kaikesta huolimatta taikinamarja on hyvä tunnistaa. Syyskuussa on siihen vielä oivia mahdollisuuksia, vaikka kuun loppua kohden taikinamarjan elokuussa alkava satokausi hiljalleen jo hiipuukin. Syyskuun jälkeen Etelä- ja Keski-Suomen lehtometsiä värittävät taikinamarjat antavat tilaa muille syksyllä syötäville marjoille.
Sianpuolukka
Puolukka lienee kaikille tuttu, mutta tunnetko jo sianpuolukan? Sekä puolukka että sianpuolukka marjovat komean punaisena, mutta sianpuolukka kasvaa puolukasta eroten melkeinpä maanmyötäisesti. Se ole myöskään maultaan ollenkaan niin maukas kuin puolukka – jauhoista, kuivaa ja mehutonta marjaa moni jopa välttelee keräämästä puolukoiden sekaan.
Syötävä sianpuolukka kuitenkin on, ja sianpuolukoita voit poimia elokuusta aina lokakuun puolelle asti. Sianpuolukka kasvaa koko Suomen alueella ja se viihtyy erityisesti karussa maastossa.
Riekonmarja
Riekonmarja tai toiselta nimeltään tunturisianmarja on sianpuolukan sukulainen. Sianpuolukan tavoin se kasvaa rennosti maata myöten, ja syksyistä satokauttaan kohden riekonmarjan punalehtiset varvut alkavat muodostaa maastoon leiskuvan punaisia mattoja. Kasvin marjat ovat aluksi vihreitä, sitten punaisia ja kypsinä mehukkaan mustia.
Mehevimmillään riekonmarjan marjat ovat elokuun lopusta syyskuun loppuun. Sitä poimiakseen täytyy kuitenkin matkata kauas pohjoiseen, sillä riekonmarja kasvaa pääasiassa Lapissa. Tunturipaljakoilla, koivuvyöhykkeen kuivilla kankailla ja kallioilla sekä mäntymetsien kuivilla sora-alueilla viihtyvää marjaa tavataan erityisesti Pohjois-Lapissa.
Riekonmarja onkin kokeilemisenarvoista suuhunpantavaa syksyisellä vaelluksella! Parhaimmillaan se on kuitenkin mehuissa ja soseissa.
Juolukka
Törmäsitkö metsässä mustikkaa muistuttavaan marjaan, jossa kaikki ei tunnu kuitenkaan täsmäävän? Kyseessä on luultavasti juolukka. Juolukka on puolukansukuinen ja mustikalta näyttävä sininen marja, jonka erottaa mustikasta parhaiten mausta ja mehusta – mustikkaan verrattuna juolukka on mauton ja sen mehu väritöntä.
Juolukka on kuitenkin mustikan tavoin syötävä marja. Ennen sen luultiin olevan myrkyllinen, mutta tätä nykyä juolukassa tiedetään olevan paljon terveyttä edistäviä ainesosia, kuten antioksidantteja ja flavonoideja.
Juolukoita kannattaakin kerätä vaikkapa hilloon tai mehuun joko sellaisenaan tai muiden marjojen sekaan. Marjaa kasvaa esimerkiksi rämeillä, soistuvilla kankailla ja rantametsissä koko Suomessa. Erityisen paljon tätä harvakseltaan hyödynnettyä terveyspommia löytyy kuitenkin Kainuusta, Peräpohjolasta ja Lapista.
Tyrni
Syysmarjastaja voi saada ämpäriin oman lisänsä myös oranssina helottavista tyrneistä. Tunnistat tyrnin suipoista, pitkeliäisistä lehdistä ja runsaista marjaryppäistä. Varsinaiset marjat ovat oransseja ja hieman viinirypäleen mallisia, vaikkakin selvästi pienempiä.
Tyrnin satokausi on syys-lokakuussa. Jos mielit saada kunnon tyrnisaaliin, nappaa sanko käsikynkkään ja matkaa Ahvenanmaalle tai Pohjanlahden rannikkoalueelle! Tyrni kasvaa parhaiten kivisillä hiekka- ja sorarannoilla.
Tyrni-marjasaaliin voit hyödyntää muun muassa mehuissa ja hyytelöissä. Tyrniä käytetään myös likööreihin.
Jos siis luulit, ettei syksyisestä luonnosta löydy muuta kuin vettyneitä sieniä, pieleen meni! Vielä ehdit poimia sieltä terveysvaikutteisia marja-aarteita pakkaseen vaikka koko talven varalle.
Lähteet:
