Viikingeistä puhuttaessa usean mieleen juontuu ensimmäisenä sotaisuus, sitten ehkä löytöretkeily. Täytyy muistaa, että kaikki pohjoisen miehet eivät olleet sotureita, vaan myös maanviljelijöitä, seppiä, paimenia ja kauppiaita. Tavatonta ei ollut, että maanviljelijä tai kalastaja lähti ryöstöretkille palatakseen vanhaan kotiinsa ja ammattiinsa. Ammattisotureita oli vain osa. Totta on, että pohjoisten kansojen merimiestaidot ja pitkälle viety laivanrakennuksen osaaminen näytteli suurta roolia viikinkien menestyksessä.
Tanskan alueen viikingit ohjasivat laivansa Englannin itärannikolle ja Länsi-Eurooppaan, aina välimerelle saakka, Afrikan pohjoisrannikolle. Nykyisen Ruotsin alueelta retket ulottuivat itäisen Euroopan jokia myöten aina Mustallemerelle ja Kaspianmerelle saakka - oli vaihe, jolloin koko Kiovan alue oli ruotsalaisten viikinkien hallussa. Viimeisimpinä, mutta ei vähäisimpinä, Norjan vuonoista lähtivät maailmaa valloittamaan kuuluisimmat viikingit, miehet, joiden nimet tunnemme tänäkin päivänä, kuten Erik Punainen ja Leif Eriksson. Ainakin Islanti, Englanti ja Grönlanti - toisten mukaan Pohjois-Amerikkakin - kuuluivat heidän reviiriinsä. Mutta minkälainen oli heidän uskonnollinen kulttuurinsa?
Luomiskertomus viikinkien mukaan
Ennen ajan alkua, ennen luomista oli paikka nimeltä Nilfheim. Se koostui jäästä, kuurasta sekä sumusta ja sijaitsi Ginunngagapista pohjoiseen. Etelään Ginunngagapista on Muspelheim, tulen maa. Sitä asutti jättiläinen nimeltä Surt, joka toimi hallitsijana tulidemoneille ja tulijättiläisille. Nilfheimin ja Muspelheimiin väliin jäävä Ginunngagap on suuri tyhjyys.
Nilfheimissä, tarkemmin Hvergelmirissä on yhdentoista kylmän ja jäisen virran lähde. Sieltä kaikki elävä on lähtöisin ja sinne se palaa. Etelästä, Muspelheimista, lähti laavaa ja kipinöitä Ginunngagapiin. Ilma pohjoisesta ja etelästä kohtasi, jää ja tuli, kuura ja laava muodostivat yhdessä ihmisenkaltaisen olennon, Ymirin. Ymirin nukkuessa hänen hiestään syntyi vielä kaksi jättiläistä, yksi kumpaakin sukupuolta, sekä vielä yksi, Thrudgelmir. Nämä olivat ensimmäiset kuurajättiläiset, Jotunit. Heitä ruokki jättiläislehmä Audhumla, joka oli saanut alkunsa kuten Ymirkin.
Audhulma itse ruokki itsensä nuolemalla suolaista kiveä. Sitten tapahtuikin kummia; ihmisen hius kasvoi kivestä. Jättiläislehmä jatkoi nuolemista ja kivestä kasvoi ensin kokonainen pää, sitten kokonainen mies. Kivestä tullut mies oli Buri, ensimmäinen jumalista. Buri sai pojan nimeltä Borr, joka nai Bestlan, Jotuninaisen. He saivat kolme poikaa, Odinin, Vilin ja Ven. Aikaa myöten alkuperäisen jotunin, Ymirin ja veljeskolmikon välit tulehtuivat ja veljekset tappoivat Ymirin sekä suurimman osan jotuneista; vain kaksi selvisi, Bergelmir vaimoineen. Heistä polveutuvat kaikki myöhemmät jotunit.
Maailman synty
Maailma syntyi tapetun Ymirin jäännöksistä. Veljekset raahasivat voittamansa jättiläisen jäännökset Ginunngagapin keskelle ja loivat maailman - Ymirin verestä tuli vesi, lihasta maa, luista vuoret, hampaista kivet, hiuksista ruoho ja puut ja silmäripsistä Midgard, keskimaa, ihmisten asuinpaikka. Kun veljekset rakensivat maailmaa, Ymirin ruumiista lähti matoja, joista tuli kääpiöitä. Veljekset käskivät neljää kääpiöistä pitää taivasta paikoillaan. Kääpiöt olivat Nordi, Vestri, Sundri ja Austri - Pohjoinen, Länsi, Etelä ja Itä.
Ensimmäiset ihmiset syntyivät, kun jo kovan työn tehneet veljekset olivat kävelyllä rannalla. Sieltä he löysivät kaksi tukkia. Odin antoi tukeille hengen ja elämän, Ve mielen ja älyn ja Vili muodon, puhetaidon ja tunteet ja aistit. Miehelle he antoivat nimen Ask, naisen nimeksi tuli Embla. Päätettiin että he asuisivat Midgardissa.
Midgardilainen mies nimeltä Mundilfari sai kaksi lasta, niin säihkyvän kauniita, että hän nimesi heidät Maniksi ja Soliksi. Jumalia moinen itseriittoisuus ihmiseltä kismitti, ja he ottivatkin lapset pois isältään ja asettivat heidät taivaalle auringoksi ja kuuksi.
Yhdeksän maailmaa, kolme tasoa
Viikinkien mukaan maailmoja on yhdeksän, kolmessa tasossa. Ensimmäisellä tasolla on Asgard, Vanaheim ja Alfheim. Keskellä sijaitsevat Midgard, Jotunheim ja Svartalheim sekä Nidavellir, pohjoisessa Nilfheim ja etelässä Muspelheim. Jotunheimissa asuvat jättiläiset, Asgardissa jumalat, Vanaheimissä vanhat Vanir-jumalat, Alfheimissä valon peikot ja Svartalfheimissä, maan alla aurinkoa paossa ilkeät pimeän peikot. Midgard, kuten mainittukin, on elävien ihmisten asuinpaikka.
Valhalla, kaatuneiden viikinkien koti, sijaitsee Asgardissa. Tänne päätyy puolet kuolleista sotureista - toisen puolen saa jumalatar Freya, joka saa aina valita parhaat päältä. Odinin hallitsemassa Valhallassa soturit saavat elää rakastamaansa elämää, taistella päivät ja juhlia illat. Valhallan taisteluissa ei kuole tai vammaudu, aina illan pidoissa kaikki sotilaiden haavat ovat parantuneet, juoma ja ruoka ei koskaan lopu - tarjoilijoina toimivat upeat valkyriat, joiden rakkaus urheita kohtaan on ääretön.
Tähän uskomukseen perustuu varmasti osaltaa viikinkien hurja maine - Odinin pidot ei varmaankaan ollut huono tulevaisuuden näkymä taisteluun ryhdyttäessä.
Tuukka Kumpulainen
(artikkeli julkaistu ensimmäisen kerran sivustolla 2014)
