Elämme yhteiskunnassa, jossa hiljaa istuminen ja kaikkien virikkeiden välttely nähdään laiskotteluna. Sillä on negatiivinen leima: aivan kuin se, että ei tee mitään, tarkoittaisi sitä että ei ole kukaan. Mutta se on kaukana totuudesta. Paikallaan istuiminen ei ole oikeasti sama asia, kuin olla tekemättä mitään siinä mielessä, että se olisi hyödytöntä ajanhukkaa. Todellisuudessa se on lähempän kaiken tekemistä, sillä niin luomme yhteyden sisäiseen rauhaamme ja tietoisuuteemme. Sillä on merkitystä kaikille elämämme osille, tavalla tai toisella.