16.01.2016

Vapautuneen elämän luominen tietoisuudella

On vuosi 2009. Poikani David on käymässä ja sanoo: "Äiti, sinun täytyy pelata videopeliä kanssani."

Poikani tuntee minut hyvin ja on tietoinen, että minulta menivät videopelit ohi, joten hän suostuttelee minua: "Se tekee hyvää sinulle ja muuten, tämä peli on makein juttu IKINÄ. Oikeasti. Sinun on pelattava tätä kanssani." Miten voin vastustaa? On kesä. Me vain hengailemme. Kuulostaa hauskalta. Minulla ei ollut aavistuskaan, että elämäni kääntyisi ylösalaisin.

"Portaali" (2007, Valve Corporation) on visainen arvoituspeli, joka muuttaa fysiikkaa ja taivuttaa todellisuutta. Pelaat avatarana, joka on jumissa huoneessa, josta ei ole selvää tietä ulos. Sinulle annetaan kaksi portaaliasetta. Toinen luo uloskäynnin ja toinen vastaavan sisäänkäynnin. Esimerkiksi laitat ehkä yhden portaalin seinään ja toisen kattoon. Kun astut ensimmäisestä portaalista, vasemmasta puolesta tulee oikea, yläpuolesta tulee alapuoli ja putoat katon läpi, jossa näet nyt kätketyn oven "päästäksesi pois laatikosta".

David laittaa ohjaimet käteeni. Selviän puoli tuntia, ennen kuin alan voida pahoin ja minun on lopetettava pelaaminen. Ei hätää. Pikaiset nokoset ja yritän taas – päädyn taas sänkyyn ja vatsaa vääntää. David sanoo: "Äiti, luulen, että aivojasi ohjelmoidaan uudelleen." En ole ylpeä siitä, mutta uskon, että vastaukseni sisältää jonkinlaisen sormimerkin ja silmien pyörittelyä.

Haluan oikeasti päästä pelin loppuun. Miten vaikeaa voi olla luopua todellisuutta koskevista uskomuksistani? Ilmeisesti melko vaikeaa, kuten yritys toisensa jälkeen paljastaa, mutta painan eteenpäin. Erityisen haastavan kohtauksen jälkeen makaan ruohikolla ja yritän saada vellovan vatsani asettumaan. Kun makaan selälläni antaen kuohkeiden pilvien rauhoittaa minut, kysyn sisäiseltä viisaudeltani: "Mitä minun täytyy tietää tässä?"

Vastaus putoaa lyhyenä ja suloisena: "Ole portaali." (Minulla ei vain ole aavistustakaan, mitä se merkitsee.) "Ole portaali, ei pelaaja. Älä yritä selvittää arvoitusta. Ole portaali, jonka kautta ratkaisu tulee."

Minua kiehtoo tämä, joten takaisin peliin. Annan ohjaimet pojalleni, keskitän tietoisuuteni portaaleihin, joita hän luo … ja maailmani asettuu. Pääsemme pelin loppuun! Ylävitosia kaikkialla. Paistatellen voittoni hehkussa ahmaisten kuvitteellisen portaalikakkuni ja kuuntelen GLaDOS:ta, tietokonejärjestelmän kohtaloa, joka muistelee kanssani kaikkea hauskaa, mitä meillä oli pelatessamme Portaalia yhdessä:

"Muista, kun alusta liukui tulihelvettiin ja sanoin: "Hyvästi"

ja sinä sanoit: "Ei käy!"

Ja sitten sanoin: "Teeskentelimme, että aiomme murhata sinut".

Se oli upeaa."

Hyvää aikaa.

Mutta kalvava ajatus tulee mieleeni. Miksi laitoin itseni kaiken tämä läpi? Oliko se oikeasti niin tärkeää? Tarkoitan, täytyisikö minun todella olla tämä portaalijuttu? No, kyllä … kyllä täytyisi. Tuolloin minulla ei ollut aavistustakaan, mikä oli panoksena, mitä Portaali itse asiassa edusti tai miten oleellinen tästä oivalluksesta "ole se" tulisi, mutta aioin ottaa selvää. Sieluni oli juuri ojentanut minulle kutsun jättää rajoittunut laatikkoni taakse ja oppia, miten tullaan portaaliksi vapauteeni.

Useiden seuraavien vuosien aikana elämäni kävi läpi kokonaisvaltaisen hajoamiseen, mm. 30-vuotisen avioliiton loppuminen, työpaikkojen, identiteettien, kodin ja heimon menettäminen. Monta yötä nuolin tassujani eristyksissä kuin haavoittunut eläin. Se mikä oli poissa, oli … POISSA. Ei ollut paluuta siihen, mitä aiemmin oli. En kuitenkaan paradoksaalisesti osannut täyttää tyhjiötä. Halusin epätoivoisesti TEHDÄ jotain. Sisäinen korjaajani halusi korjata asioita, mutta joka kerta kun pakotin jonkin korjauksen, päädyin "lisäkakkaan" ja lisää hajosi. Turhautumiseni taso oli eeppinen. Ja silloin sain soiton ystävältä Wisconsinista.

"Näin juuri todella hämmästyttävän unen sinusta", ystäväni kertoi. "Arvaa, mikä olit? Et koskaan arvaa. Oikeasti, et koskaan arvaa. Se oli niiiin makeeta! Olit PORTAALI!"

Olin ensin hiljaa, kun pohdin tätä kohtalonomaista toteamusta. En usko kuulemaani. "Olinko portaali?" (Oikeasti? OIKEASTI?)

"Kyllä! Portaali. Se oli todella makeeta. Pidit turvallista tilaa muutokselle ja siirtymälle. Se oli hämmästyttävää. Minun oli pakko soittaa ja kertoa sinulle."

Ällistyneen epäuskoisena pumppasin hänestä lisää informaatiota. "Miten se toimi? Miten tein sitä?" (Voi, kerro, miten minun pitäisi tehdä tätä!) Tauon jälkeen hän tunnusti: "Ei minulla ole aavistustakaan!"

Siinä se siis oli – ajankohtainen herätykseni muistuttamaan minulle, että oli aika olla tämä armon portaali omaan vapauteeni. Mutta … miten? Vau.

Yhtenä päivänä istun ulkona hengittämässä. Ilahduttavan hetken mieleni on hiljaa ja hiljaisuudessa tunnen yhtäkkiä solujeni kipinöivän, kuin ne laulaisivat. Tunnen tämän hyvin elävän tietoisuuden sisälläni – se on enemmän kuin minä, mutta se olen minä. Se odottaa minun tiedostavan sen. Istumme yhdessä ja tunnemme toisiamme melko pitkään ja sitten se valkenee minulle … tämä elävä, kirkas ja iloinen laajentumani on portaali-itseni! Tämä on se osani, jolla kaikki asiat on tuttu juttu, joka on tietoinen kaikista mahdollisuuksista ja joka on kvanttiyhteydessä niihin kaikkiin. Tämä on osani, joka on jo mestari, integroitunut ja valmis pelaamaan elämänpeliä täysin eri perspektiivistä. Mestari on talossa! Itse asiassa se on ollut siellä koko ajan, kärsivällisesti virrannut elämääni, kun olen sallinut sen, järjestänyt uudelleen prostituutio-, marttyyrius- ja itsesagotointimallini ja opastanut minut sisäisten portaalieni läpi uusiin laajempiin mahdollisuuksiin.

Taitelijana tiedän, että jonkin uuden luominen vaatii antautumista mysteerille. Taitelijat käyttävät viisauttaan ja teknistä kykyään ilmaistakseen jotain, joka kulkee heidän lävitseen ja jota ei voi helposti määritellä. Silloin kun laajennamme tietoisuuttamme ja sallimme jumalaisen tietoisuutemme tulla taitelijaksi talossa, joka inspiroi meitä ja kuvittelee meidät uudelleen, mekin koemme todellisen luovuuden taikaa. Tämä on tiedostamisen taito ja näin vapautamme itsemme.

Vapaus on rajatonta luomista täydellisen vastuun kera. Omalla hullulla matkallani olen havainnut, että vapauteen on neljä ovea, jotka edustavat haastavia valintakohtia, joissa meidän täytyy sallia olemuksemme suuremman viisauden informoida meitä ja luoda kauttamme.

1. Ole tietoinen

Ensimmäinen ovi vapauteen on uskaltaa olla tietoinen. Avaamme armoportin, kun olemme valmis laajentamaan tietoisuuttamme ehdollistuneen mielen ja niiden todellisuuksien yli, jotka parhaillaan koemme totuudeksemme. Tämä avaa meidät uusille mahdollisuuksille.

2. Päästä irti

Toinen ovi vapauteen on päästää irti sitä, minkä tunnemme. Avaamme armoportin, kun päästämme irti kiinnittymisestä menneisyyteen ja rakastamme itseämme läsnä olevassa hetkessä. Antamalla anteeksi, antautumalla ja sallimalla transformaation, vapautamme energian palvelemaan meitä uudella tavalla.

3. Antaudu

Kolmas ovi vapauteen on antautua tyhjyyteen menettämisen jälkeen. Avaamme armoportin, kun sallimme tyhjiön tulla uudelleenluomisen kvanttikoteloksemme. Niin kuin mielikuvitussolut luovat toukan uudelleen kotelossa, meidänkin täytyy antautua pyhään tyhjyyteen, joka sisältää kaikki mahdollisuutemme ja antaa turvallisen tilan ja viisautta muuntumiseemme, integroitumiseemme ja kirkastumiseemme.

4. Ole portaali

Neljäs ovi vapauteen on tulla uusien mahdollisuuksien portaaliksi. Avaamme armoportin valitsemalla tietoisesti ne mahdollisuudet, joita haluamme kokea, näyttelemällä niitä ikään kuin täysin toteutuneena (mitä ne kvanttisesti ovat) ja sallimalla sen, mitä meille tulee, täysin luottaen ja hyväksyen. Kun meistä tulee portaali, astumme tietoisuuden hiljaiseen pisteeseen ajassa ja avaruudessa. Meistä tulee tietoinen luoja, joka tekee yhteistyötä itsemme JA:n kanssa ja sallii mestaruutemme luoda ihmisilmaisumme kanssa ja kautta.

Viime kuukausina olen alkanut nähdä, että vapaus on havainto läsnä olevassa hetkessä. Vapauden mahdollisuus on aina tässä riippumatta siitä, miltä asiat vaikuttavat 3D:ssä. Vapaus on samanaikainen mahdollisuus ja minulla on vapaus valita se ja olla se … tai sitten ei. Kun valitsen vapauden, se on minun. Voin tuntea elämäntilanteeni alla tilan, joka kasvaa sisällä. Voin levätä siellä ja katsella taian tulevan esiin. Kaaoshan on vain luomista liikkeessä!

Näen, miten elämäni kehittyy kvanttitaideteokseksi. Yksinkertaisin, pienin vedoin maalaan läsnäolon paletilla. Olen täydemmin sen käytettävissä, mitä on edessäni, olen utelias ja osallistuva, ja annan jokaiselle hetkelle tilaa hengittää, oman agendani pakottamisen sijasta. Rentoudun luomisen mysteeriin, mikä antaa elämääni kristalli-ihmettä.

Donna Van Keuren on taitelija, muusikko, kouluttaja ja intuitiivinen. Donnaan voi ottaa yhteyttä nettisivujen kautta LightTheJourney.com.

Kirjoittanut Donna Van Keuren (www.crimsoncircle.com)

Tammikuun 2016 Shaumbra-lehdestä

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Jaa tämä:
toimitus

Kuudesaisti.net toimitus

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net