27.09.2016

Valmistautuminen ensikontaktiin, osa 24

Hei rakkaat lukijat, teidän kaikkien nauttiessa sisäisestä, heränneestä lapsestanne, postaan seuraavan luvun tulevasta kirjastani "Valmistautuminen ensikontaktiin". Siinä Shawn, nuori poika, puhuu kokemuksestaan aluksella. Kenties tämä artikkeli auttaa teitä muistamaan olemisen lapsena aluksella.

LUKU 24: Shawn kertoo

Hei, kaikki. Olen Shawn, Lizan pikkuveli.

Lizan kerrottua tarinansa teille, hän pyysi minua kertomaan oman tarinani. Koska olen sellainen kuin olen, halusin heti tietää, keitä "te" olitte. Lopulta paljon keskustelun jälkeen, johon täytyi ottaa mukaan Sharman, jotta sain täsmällisiä yksityiskohtia siitä, miten voisin puhua teille tältä tähtialukselta.

Kuten sisareni on sanonut, olen vähän "aivohullu" (suom. huom. sanaleikkiä joka yhdistää "hullun" ja "aivot"), joka ei ole oikea saa. Niin kuitenkin Liza ja iskäni ovat ajatelleet minua, koska, no, en taida olla tavallisten ihmisten kaltainen. Itse asiassa en muistuttanut ketään – ennen kuin tulin alukselle.

Yhtäkkiä oli tuhansia ja tuhansia ihmisiä, joiden kanssa pystyin puhumaan "aivohulluimmalla" tavallani, ja he itse asiassa tiesivät enemmän kuin minä. Oli vähän haaste tietää enemmän kuin minä. Koska olin maan päällä aina hyvin erilainen kuin toiset, rakensin tavallaan "aivosuojan" ympärilleni, jotten tuntunut niin erilaiselta.

Mutta nyt en ole erilainen. Itse asiassa on paljon ihmisiä, jotka ovat yhtä fiksuja tai fiksumpia kuin minä. Saatatte luulla, että olin välittömästi onnellinen siitä, mutta täytyy myöntää, että olin tottunut olemaan fiksumpi kuin muut.

En tietenkään ollut normaali maalapseksi, mutta olen yhtä normaali kuin aluksen monet lapset. Luulisitte ehkä, että olen onnellinen siitä, ja työstän tuota onnellisuutta, mutta täytyy myöntää, että pidin "huipulla olemisesta", vaikka se olikin yksinäistä.

Ai niin, puhutaanpa vähän iästä aluksella. Kuten ehkä muistatte, olin vasta nuori lapsi tullessamme alukselle. Tapahtui kuitenkin hyvin siisti asia. Siinä missä Maa oli ja on edelleen jonkin aikaa sidottu aika-avaruuteen, suurin osa aluksesta värähtelee viidennen ulottuvuuden "tässä ja nyt".

Sen huomaaminen vei vähän aikaa, koska ensin voimme olla vain kolmannen/neljännen ulottuvuuden vierailija-alueella. Kuitenkin hyvin pian tänne tulemisemme jälkeen, Sharman ja Shelia käsittivät, etten ollut vain tavallinen 3D-maalapsi. Heti kun iskä oli tarpeeksi hyvässä kunnossa antaakseen heille luvan viedä minua kaikkiin siisteihin paikkoihin aluksella, he alkoivat viedä minua retkille.

Sharman ja Shelia pystyivät täysin tunnistamaan, kuka olin oikeasti, mikä on ollut melko lyhyen elämäni kohokohta tähän mennessä. Aion kuitenkin jäädä tähän kehoon ja alukselle, kunnes ymmärrän täysin aivoni, miten niitä käytetään valon hyväksi, ja kasvatan kehoni aikuiseksi. Olen melko kyllästynyt tähän pikkulapsen kehoon, kun minulla on aikuisen aivot.

Kuitenkin sisareni on ensimmäisenä huomauttamassa, että minulla on edelleen lapsen tunteet. Se oli iso ongelma ollessani maan päällä. Mutta nyt kuin olen aluksella, olen tavannut kaiken kokoisia, muotoisia ja värisiä olentoja, paikoista joista en edes astronomiafanaatikkona ole koskaan kuullut. Siksi minun ei tarvitse enää "ilmaista" tunteita siksi, että olen niin erilainen.

Kaikki ovat erilaisia täällä – ja samanaikaisesti samanlaisia. Kyllä, se oli minullekin ensin hyvin hämmentävää. Olen kuitenkin viimein tajunnut, että vaikka se keho joka sisältää heidän tietoisuutensa, voi olla erilainen kuin muut kehot, kaikkien tietoisuus tällä aluksella on täysin harmoniassa ja linjassa.

Tarvitsin juuri tällaista kollektiivitietoisuutta. Täällä aluksella näytämme kaikki erilaisilta ja teemme erilaisia asioita, mutta jaamme ykseystietoisuuden, jota en ole kokenut koskaan maan päällä. On sanottava, että tälle alukselle tuleminen on upeinta, mitä voin kuvitella.

Sharman ja Shelia jotka toimivat vanhempinani isäni ollessa vielä hoidettavana, ja sisareni joka juoksee ympäri alusta pitkän, vihreän ystävänsä kanssa, tietävät, että olen täysin turvassa. Siksi he antavat minun mennä ja tehdä, mitä haluan. Sharman ja Shelia tunnistivat, että aivoni olivat paljon suuremmat kuin kehoni, eivätkä he katsoneet minua oman ikäisenäni ja kokoisenani.

Sen sijaan he katsoivat valokehoani. Ensin he eivät kertoneet minulle, mikä valokeho oli. He sanoivat, että sitten kun olin oikeasti valmis löytämään sen, tekisin sen itse. Vau, se teki minuun suuren vaikutuksen. He ikään kuin pystyivät katsomaan minua ja näkemään, että uskoisin oikeasti vain sen, mitä itse löysin!

He eivät tuominneet minua tuosta piirteestä. Itse asiassa he kunnioittivat sitä ja sallivat minun olla oma opettajani. Todellisuudessa koulu oli vain paikka ystävien kanssa leikkimiseen. Ja kaiken mitä minun täytyi oppia, mikä oli paljon, etsin tietokoneeltani. Nyt minulla on oma moniulotteinen tietokone!

Vau, olen taivaassa vai mitä? Pystyn katsomaan mitä tahansa informaatiota mistä tahansa ulottuvuudesta aina 12. ulottuvuuteen saakka. Minulla oli tapana puhua 12. ulottuvuudesta maan päällä, ja kaikki ajattelivat, miten kiva mielikuvitus minulla oli. Nyt minulla on vahvistus siitä, että kaikki mitä olen nähnyt ja kuullut mielessäni – vai oliko kyse sydämestäni? – oli totta.

En koskaan tiennyt, että voisimme oppia sydämestämme, mutta Sharman ja Shelia ovat lempeästi opastaneet minua ymmärtämään paremmin viidennen ulottuvuuden todellisuutta. He kertoivat minulle, että vain aluksen vierailijaosat perustuvat kolmannen ulottuvuuden aika-avaruuteen ja kun olen valmis, he vievät minut aluksen viidennen ulottuvuuden nyt-alueille, joissa iällä ei ole merkitystä.

"Mitä tarkoitatte sillä?" kysyin innoissani. "Kun isäsi on riittävän hyvässä kunnossa, konsultoimme häntä siitä, milloin voimme viedä sinut sinne" oli vastaukseni.

Tiesin, että he yrittivät kunnioittaa Maan vanhemmuussääntöjä, joten päätin olla taistelematta sitä vastaan ja opettelin kaiken, mitä löysin moniulotteiselta tietokoneeltani. Ja voi pojat, minä todella opin!! Opin myös jotain, joka ei ollut tietokoneella. Opin, että ympäri alusta oli muita minunkaltaisiani ihmisiä.

Lopulta olin oikeasti kotona. Minulla on vielä lapsikehoni, mutta aluksella on kaikenlaisia kehoja, joten viimeinkin kehoni ei ole ongelma. Paras osa uutta kouluani oli, että menen ryhmään – kun kouluissa täällä ei ole luokkia – joka perustuu kykyyni, ei ikääni.

Plejadilaiset, kuten monet muutkin korkeamman ulottuvuuden olennot aluksella, eivät ajattele peräkkäin, kuten maan päällä tehdään. He ajattelevat nyt-hetkessä. Niin fiksu kuin luulinkin aina olevani, minun on erittäin vaikea ymmärtää nyt-hetkessä elämisen ajatusta. Minua kehotettiin olemaan kärsivällinen, mikä ei ole helppoa minulle.

Itse asiassa kyse ei ole siitä, että olen kärsimätön. Se on enemmän sitä, että olen niin innostunut löytäessäni jonkin aiheen, jota en heti ymmärrä. Lopultakin opin jotain uutta. Sharman ja Shelia sanoivat, että paras tapa ymmärtää jokin täysin, on kertoa siitä toiselle.

Kuitenkin uskokaa tai älkää, mutta ensimmäistä kertaa elämässäni opin keholtani, en aivoistani. Syynä tähän on, että viides ulottuvuus ei ole niinkään paikka tai edes käsite. Se on energiavärähtelyä, todellisuustaajuus.

"Todellisuustaajuus" on suhteellisen uusi termi minulle, enkä ymmärtänyt sitä lainkaan, ennen kuin tulin alukselle. Viidettä ulottuvuutta on vaikea selittää, ennen kuin sen on tuntenut kehollaan. Tämä oli uusi käsitys minulle. Olin aina laittanut ajatteluni ensimmäiseksi, sitten nuo ärsyttävät pikkupojan tunteet olivat toisena ja viimeisenä luettelon lopussa oli tietoisuuteni.

En ollut koskaan ajatellut termiä "tietoisuus", paitsi että yksilö oli hereillä jollekin ja siksi tietoinen, tai tiedostamaton koska hän oli unessa. Minulla ei ollut aavistustakaan, että tietoisuus oli kollektiivisesti kaikki ajatukset ja tunteet, joita päästimme tajuntaamme.

Itse asiassa minulla ei ollut aavistustakaan, että voisimme sallia tietyn tietoisuustaajuuden opastaa ajatuksiamme, tunteitamme, tekojamme ja tietysti tietoisuustilaamme. Tiedän, tiedän – ajattelette, että olen kummallisin lapsi, jonka olette koskaan tavanneet. Ja kyllä, olen hyvin kummallinen kolmannen ulottuvuuden standardeilla.

Kuitenkin suureksi ilokseni (ilon ollessa sana, jota en olisi koskaan liittänyt itseeni) minua ei tarvitse enää mitata millään kolmannen ulottuvuuden mittarilla. En kuitenkaan vielä täysin ymmärrä viidettä ulottuvuutta, mutta tunnen kehossani iloa, vapautta ja syvää toveruutta kaiken elämän kanssa, mitä en ollut koskaan ajattelut mahdolliseksi.

Lopultakin pojan kehoni voi hyväksyä aikuisen aivoni pelkäämättä tuomiota, että olen liian erilainen tai tiedän liikaa, jotta toiset ihmiset viihtyisivät. Mikä tärkeintä, voin tuntea tunteeni ja kuunnella kehoani.

En totea tätä huippuälykkäänä tiedemieslapsena, vaan teen tämän toteamuksen sydämestäni. Kyllä, löysin sydämeni. Luulen kadottaneeni kaiken yhteyden sydämeeni, koska äiti kuoli ollessani hyvin pieni, isä teki aina töitä, kuten Liza sanoi, ja minut kasvatti isosisko, joka ei tiennyt paljon enemmän kuin minä. Minulla vain lakkasi olemasta tunteita.

Olin todella yksin. Kukaan ei kiinnittänyt huomiota siihen, etten ollut oikeassa koulussa enkä oppinut mitään. Kukaan ei huomannut, että tulin joskus kotiin paita revittynä tai mustelmia kehossani. Liza laittoi jonkinlaista pakastettua tai purkkiruokaa minulle, pani minut auttamaan tiskeissä ja sitten hävisi omaan huoneeseensa.

Olin yksin! Olin yksin kotona, yksin koulussa, yksin asuinalueella ja yksin mielessäni. Suljin pois kaikki tunteet tai muuten yksinäisyys ja suru olisi ollut pakahduttavaa.

Kävin joskus suihkussa ja käytin usein samoja vaatteita päivästä toiseen, kun menin kouluun. Kun tulin kotiin, talo oli tyhjä ja pengoin keittiötä löytääkseni ruokaa – aivan kuin minun täytyi penkoa löytääkseni aamiaista. Valmistauduin kouluun yksin, olin tavallisesti koulussa yksin, valmistauduin menemään nukkumaan yksin ja heräsin seuraavana aamuna yksin.

Mutta nyt minulla on vanhempina Sharman ja Shelia, minulla on ystäviä koulussa, pelaan shakkia ja joskus häviän ja olen pelannut myös pallopelejä joidenkin lasten kanssa. Näyttää siltä, että lapset ovat täällä aivan yhtä selvänäköisiä kuin vanhempansa. He osaavat antaa minun vain olla. He eivät esitä mitään kysymyksiä, koska he osaavat lukea auraani.

Lisäksi koska he osaavat lukea auraani, he eivät kysy minulta tai työnnä minua. He tietävät, että sopeudun. He saattavat myös tietää, että olen lopultakin ymmärtämässä, mitä onnellisuus merkitsee. Kaikkein parasta, minulla taitaa olla ystävä. Hänen nimensä on Belia, ja hänkin on todella fiksu.

Siksi minun ei tarvitse pidätellä ja teeskennellä, etten tiedä jotain, minkä oikeasti tiedän. Itse asiassa hän tietää enemmän kuin minä. Aivan kuten Lizan ystävä, Belia ei ole täysin ihminen. Hänellä on sininen iho ja hän sanoo olevansa kaukaiselta planeetalta Siruksen tähtiklusterista. Tietysti menimme suoraan tietokoneelle, jolta hän näytti kaiken kotimaailmastaan.

Sitten katsoimme Maan ja opimme kaiken siitä ja Linnunratagalaksista. Lopultakin sekä Lizalla että minulla on todella hyvät ystävät. Koska olemme nyt onnellisia, emme tappele. Itse asiassa joskus hän ja Mars hengailevat minun ja Belian kanssa. Kerran iskäkin pistäytyi. Vanhalle koiralle ei taida voida opettaa uusia temppuja.

Toisaalta Sharman ja Shelia pistäytyvät usein, vain katsomaan, tarvitsemmeko jotain. Sitten he jättävät meidät rauhaan. Alus on täysin turvallinen ja kaikki on vapaata. Belia ja minä käymme kumpikin aluksen koulua, joka on todella "siisti". Ei luokkia, ei kotitehtäviä ja siellä tehdään oppimisesta jotenkin hauskaa.

Taas kerran on sanottava: "Rakastan olla aluksella."

 

Shawn-ihmistä kanavoinut Suzanne Lie (www.multidimensions.com)

19.9.2016

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Jaa tämä:
Pirjo Laine

Pirjo Laine suomentaa ulkolaisilta sivustoilta blogeja ja kanavoituja viestejä ilmaiseksi iloksemme. Viestejä saa vapaasti välittää edelleen. Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa.
Olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota aina ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

Muita artikkeleita tässä kategoriassa: « Kesäkuun 2015 päiväntasaus Viesti Matthewilta 17.9.16 »

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net