24.12.2015

Uuden maan synnyttäminen, osa 1, pysyvyysharha

Mikä uusi Maa on? Miten luomme uuden Maan? Miten elämme uudessa Maassa? Nämä ovat kysymyksiä, joita esitämme itsellemme, koska tunnemme jonkin olevan hyvin eri tavalla.

Samanaikaisesti on paljon, joka on samanlaista, kuin on aina ollut. Valitettavasti samaa on pimeys ja iskostaminen.

Onneksi tuon loppumassa olevan pimeyden ja iskostamisen välistä loistaa sen valo, joka on alkamassa. Se on alkamassa, että kolmannen ja neljännen ulottuvuuden maapallomme laajenee viidennen ulottuvuuden ilmaisuunsa, Maavalokehoksi.

Me, ihmiskunnan jäsenet, pyrimme laajentumaan omaan viidennen ulottuvuuden valokehoomme, jotta meistä voi tulla kansaa, joka asuu tässä rakkaan Gaia-planeettamme upeassa, korjatussa ja päivitetyssä versiossa. Kuitenkin ennen siirtymistämme uuteen, otetaanpa hetki ja palataan siihen, miten Gaiasta tuli kolmannen ulottuvuuden planeetta.

Aivan kuten ihmiskunnan jäsenet ovat moniulotteisia olentoja, planeetta jolla elämme, on myös moniulotteinen olento. Koska monet ihmiset uudelleenkalibroivat tietoisuuttaan palatakseen viidennen ulottuvuuden itsekseen, autamme Gaiaa palaamaan valokehoplaneetakseen.

Kun autamme Gaiaa, se auttaa meitä. Tällä tavalla luomme keskinäistä apua – ihmiset auttavat planeettaa ja planeetta auttaa ihmisiä. Tämän keskinäisen avun vuoksi voimme yhdistää Gaiaan oman kokemuksemme transformaatiosta viidenteen ulottuvuuteen ja Gaia voi jakaa omat kokemuksensa meidän kanssamme. Tällä tavalla ihmiset ja planeetta toimivat joukkueena todellisuutemme muuntamiseksi viidennen ulottuvuuden valokehovärähtelyyn – ihmiset jakavat todellisuuden viidennen ulottuvuuden valokehoplaneetan kanssa.

Aivan kuten ihmiset ovat moniulotteisia olentoja, jotka alensivat taajuuttaan ollakseen ITSENSÄ kolmannen ulottuvuuden ilmaisu sekä neljännen ulottuvuuden astraalikeho ja aura, Gaia on tehnyt samoin. Itse asiassa viidennen ulottuvuuden Maa on aina ollut olemassa, koska värähtelee ajan ulkopuolella, ykseyden nyt-hetkessä.

Me kaikki kolmannen ja neljännen ulottuvuuden vapaaehtoiset päätimme alentaa tietoisuuttamme ja lähettää havaintomme kolmannen ja neljännen ulottuvuuden Maan projektioon. Kolmannen ja neljännen ulottuvuuden Maa on kuin hologrammi.

Kuva Gaian moniulotteisesta valosta suodattuu kolmannen ulottuvuuden prisman läpi ja luo harhakuvan, todellisuuden, joka heijastetaan elämän eetteriin luomaan kolmannen ulottuvuuden planeetta nimeltään Maa. Itse asiassa Maa on kolmannen ulottuvuuden maata, ilmaa, tulta, vettä ja neljännen ulottuvuuden eetteriä.

Koska olemme ottaneet hyvin monta inkarnaatiota Maan todellisuusjärjestelmässä, uskomme, että olemme maapallolla, emme hologrammiprojektiossa. Myriadeissa inkarnaatioissamme meidät on myös saatu unohtamaan, että olemme moniulotteisuudessamme äärettömästi yhtä Lähteen kanssa.

Ollessamme korkeimmassa värähtelytaajuudessamme päätimme astua kolmannen/neljännen ulottuvuuden Maan harhaan. Tähän harhaan astumiseksi meidän oli alennettava tietoisuuttamme niin paljon, että unohdimme olevamme Lähde, koska Lähde on kaikki kaikessa.

Näin emme voi olla erillään Lähteestä, koska emme voi lähteä Lähteestä. Lähteestä lähteminen on vain kolmannen ulottuvuuden harhaa. Todellisuudessa ei ole erillisyyttä Lähteestä, paitsi kolmannen ulottuvuuden hologrammiprojektiossa.

Maa on ollut niin täynnä pimeyttä ja pelkoa niin suuren ajan planeetta-ajastaan, että me, Gaian suojelijat, olemme unohtaneet, että Gaia on Lähdettä, me olemme Lähdettä – kaikki on Lähdettä, sillä kaikki on Lähde. Me olemme Lähde, sillä Lähde on kaikki kaikessa.

Fyysisen Maan hologrammiprojektio voi kuitenkin olla niin viehättävä, että iskostumme siihen ajatukseen, että Maa on totta ja mielikuvituksemme/muistomme korkeammista ulottuvuuksistamme eivät ole totta.

Katsotaanpa nyt sitä ajatusta, mikä on totta. "Totta" on kolmannen ulottuvuuden termi. Myös neljännen ulottuvuuden astraalitaso on tietoinen, että kolmannen ulottuvuuden Maa on projektio. Neljännen ulottuvuuden jäsenet tietävät tämän, koska he ovat "kuolleet" tai meditoineet astuakseen neljännen ulottuvuuden todellisuuteen.

Kenties he ovat myös astuneet sinne unitilassaan. Kaikissa näissä tapauksissa he ovat laajentaneet tietoisuuttaan Maan kolmannen ulottuvuuden hologrammiprojektioharhan yli, kurkistaakseen ehdottoman rakkauden ja moniulotteisen valon aitoon todellisuuteen.

Tässä ehdottomassa rakkaudessa ja moniulotteisessa valossa ollessamme, voimme nähdä, havaita ja kokea, miten moniulotteinen valo pirstoutuu Maahan seitsemäksi erilliseksi ja erilaiseksi väri/näkö- ja sointi/kuulotaajuudeksi. Tämä erillisyys alkaa, kun korkeampi valo tulee neljännen ulottuvuuden korkeimmalle alitasolle, ja se lisääntyy, kun se kulkee aina vain alempien alitasojen läpi.

Kun korkeampi valo kulkee alempaan astraalimaailmaan, joka on neljännen ulottuvuuden todellisuuden alin taajuus, pelkopimeys Maan pitkästä väkivaltaisesta menneisyydestä sekoittuu astraalivalon alimpaan taajuuteen.

Neljännen ja kolmannen ulottuvuuden välisellä kynnyksellä on ns. suodatin, joka on itse asiassa prisma. Tämä prisma erottaa kaikki erilaiset valotaajuudet, joten vaikuttaa siltä, että väri/sointitaajuudet ovat erillään toisistaan.

Esimerkki tästä olisi, jos täyttäisitte varovasti hiekalla siivilän tai kulhon, jossa on monta pientä reikää. Kun täytätte siivilän, hiekka saattaa pysyä kasassa "hiekkaykseydessä".

Jos kuitenkin laittaisitte pöydälle pyyhkeen tai paperin ja ravistaisitte siivilää, näkisitte, miten hiekkajyväset putoaisivat kuvioksi ja näyttäisivät erillisiltä. Samalla tavalla ykseyden moniulotteisen valon virratessa prisman (siivilän) läpi kolmannen ulottuvuuden Maahan, se erottuu seitsemäksi eri väriksi – punainen, oranssi, keltainen, vihreä, sininen, indigo ja violetti.

Näin ollen kun yksi yhtenäinen moniulotteinen valo virtaa neljännen ulottuvuuden prisman (siivilän) läpi, se erottuu progressiivisesti seitsemäksi erilaiseksi todellisuustaajuudeksi, jotka sitten heijastetaan Gaian fyysisen Maan kolmannen ulottuvuuden matriisiin, joka perustuu erillisyyteen.

Kokemuksenne kolmannesta ulottuvuudesta on itse asiassa sitä, että menette neljännen ulottuvuuden prisman läpi ja löydätte itsenne heijastettuna kolmannen ulottuvuuden planeetan harhasta. Tässä nyt-hetkessänne fyysisen kolmannen ulottuvuuden Maakappale laajentaa taajuuttaan viidenteen ulottuvuuteen.

Maa tekee tämän muutoksen päästämällä irti kiinnittymisestään kolmannen ulottuvuuden matriisiin, joka perustuu harhaan erillisyydestä kaiken elämän kanssa ja mikä tärkeintä, suureen harhaan erillisyydestä Lähteen kanssa.

Koska Gaia on ollut lukemattomia vuosia kiinnittyneenä kolmannen ulottuvuuden planeettamatriisiin, jossa monet olennot ovat kokeneet kolmannen ulottuvuuden todellisuuden, se on tehnyt planeettasiirtymän vaikeaksi.

Onneksi tässä nyt-hetkessä neljäs ulottuvuus siirtyy viidenteen ulottuvuustaajuuteen, joten se ei enää palvele siivilänä tai prismana ja erota moniulotteista elämää kolmannen ulottuvuuden seitsemäksi erilaiseksi oktaaviksi.

Itse asiassa Gaia on lisääntyvässä määrin uudelleenkalibroimassa kolmannen ulottuvuuden ilmaisunsa neljännen ja viidennen ulottuvuuden ilmaisuunsa. Kuitenkin tämän uudelleenkalibroinnin saamiseksi loppuun, sen on lähdettävä 3D-matriisista ja siirrettävä jatkuvasti laajentuvat energiakenttänsä luontaiseen moniulotteiseen energiakenttäänsä.

Gaian oli aina määrä pitää kaikki monet todellisuustaajuutensa myriadien elämänversioiden asuttavana. Kuitenkin sen planeetalle kerääntynyt pelko heikensi niin sen moniulotteista valoa, että se ei pystynyt palaamaan moniulotteiseksi planeetaksi ilman monien asukkaidensa apua.

Koko kasvi- ja eläinkunta auttaa sitä, mutta sekin on ihmiskunnan hallinnan alla. Onneksi koska moniulotteinen valo ei enää kulje neljännen ulottuvuuden alemman astraalitason suodattimen, prisman läpi, se ei tule jakautuneena seitsemään erilliseen oktaaviin, vaan yhtenäisenä moniulotteisena valovirtana.

Tämä moniulotteinen valo tulee ihmisten sydämeen ja mieleen vapauttaan heidät pitkästä "maanpaosta" moniulotteisesta ITSESTÄÄN. Kun ihmiset lisääntyvässä määrin muistavat moniulotteisen ITSENSÄ, hekin liittyvät mukaan auttamaan Gaiaa planeettamuuntumisessa.

Kun niiden Gaian ihmisten jotka ovat muistaneet todellisen moniulotteisen itsensä, on määrä luoda valoportaaleja, tämä moniulotteinen valo jota virtaa suoraan viidennestä ulottuvuudesta, voi muuntaa sen pimeyden, jota on kerääntynyt Gaian auraan.

Koska korkeamman valon kulkeminen tuon neljännen ulottuvuuden prisman läpi alkaa muuttua, Gaian kolmas ja neljäs ulottuvuus tulevat yhdeksi.

Näin ollen ei ole enää tuota suodatinta, joka jakaa eri valotaajuudet. Tässä nyt-hetkessä moniulotteista valoa tulee viidennestä ulottuvuudesta ja se pyrkii jakamaan itsensä koko elämän kanssa.

Ensimmäisen osan loppu.

Verho nro 7 – pysyvyysharha

"Lady Astrea, lady Astrea."

"Niin", kuulen yhtäkkiä äänen herättävän minut. "Olen täällä, rakkaani, kutsutko minua?"

"Voi kyllä", vastaan. "Taidan kutsua. En tiennyt, että kutsuin, mutta olen iloinen, että vastasit minulle. Luuletko, että muistin ja kutsuin sinua auttamaan paluussa?"

"Niin voi olla, rakkaani. Mutta tule, on sinun vuorosi ympyrässä."

Taas astun tuttuun ympyrään ja taas ladyt tulevat minua kohti ja auttavat jälleen yhden verhon poistamisessa, ja kuten aiemmin, kuulen lady Leton äänen sanovan: "Rakas ystävä, tänä iltana nostettu verho on "pysyvyysharha". Maaplaneetallanne kaikki näyttää olevan pysyvää. Puut, talot, vuoret ja niityt näyttävät kaikki olevan fyysisen rakenteen pysyvässä, järkähtämättömässä muodossa.

Tämä on kuitenkin todellisuudessa harhaa, sillä pysyvyys on suhteessa tietoisuutesi muuttumattomuuteen. Kaikki mitä havaitaan fyysisillä aisteilla, on suhteessa havaintoajankohdan tietoisuustilaan. Se mikä vaikuttaa selkeältä tyhjältä taivaalta yhdessä tietoisuustilassa, saattaakin olla täynnä enkeli- ja deevaelämää toisessa tietoisuustilassa. Tietoisuus auttaa myös määrittämään yksilön ajankulun.

"Yksilön ollessa ihmistietoisuudessa, aika on muuttumaton ja se on koettava lineaarisesti. Ihmistietoisuudessa fyysiset rakenteet näyttävät pysyvimmiltä, kun aikaraja on aina vakauttamassa ja naamioimassa kaikki muutokset, joita ehkä tapahtuu ajan ja paikan ulkopuolella. Kuitenkaan "minä olen" –tietoisuudessa aika ei ole enää tekijä, jota on käsiteltävä lineaarisesti. Sen sijaan aikaa voidaan käyttää kompassina, joka opastaa yksilön tietoisia kokemuksia ja havaintoja haluttuun aika- ja paikkafokukseen."

Nyt veli ottaa verhon ja Hilarion puhuu: "Rakas ystävä, ainoa todella pysyvä on "minä olen" –tietoisuus. Kaikki havainnot ovat suhteessa yksilön tietoisuustilaan ja siksi voidakseen kontrolloida havaintoja, yksilön täytyy kyetä kontrollimaan tietoisuuttaan. Kaikissa muissa tietoisuustiloissa, paitsi "minä olen" –tietoisuus, on ihmistekijä ja siksi jokin luontainen virhe. "Minä olen" –tietoisuus on jumalaista ja siksi täydellinen.

"Siis rakkaani, etsiessäsi pysyvyyttä maaelämässä, etsi sen sijaan riittävää tietoa itsestäsi, jotta voit säilyttää "minä olen" –tietoisuuden kaikkina aikoina. Kaikki ihmisongelmat jotka toimivat alaspäin vetävinä ankkureina, uhkaavat toistuvasti tätä korkeaa tietoisuustilaa.

"Vasta sitten kun pystyt irrottamaan nämä ihmisankkurit, pystyt säilyttämään "minä olen" –tietoisuuden. Kuten olet kokenut, tämä on todella vaikea tehtävä. Kuitenkin ainoa ankkuri joka voi oikeasti vetää sinut alas, ovat omat ongelmasi. Opettele siksi, rakkaani, tuntemaan itsesi ja rakastamaan sitä, mitä opit. Näin pystyt nousemaan oman korkeamman ulottuvuuden itsesi pysyvyyteen."

Toinen veli ottaa nyt verhon ja Apollo puhuu: "Aurinko on pysyvin fyysinen rakenne galaksissanne. Tietysti tämänkin on suhteessa yksilön tietoisuusfokukseen. Ihmistietoisuudesta katsottuna Aurinko vaikuttaa hehkuvana palavalta pallolta, jota ihminen ei voi lähestyä ja jolla hän ei voi asua. Kuitenkin korkeammassa todellisuudessa se on suuri temppeli, joka kuhisee elämää – sekä ihmiselämää että jumalaista. Ihminen ei tietenkään voi viedä fyysistä "aparaattiaan" tähän temppelin eikä hän voisi saavuttaa sitä yhdessä elämässä, jos hän olisi jonkin fyysiseen rakenteen sitoma.

"Ne joita aika ja paikka sitoo, pyrkivät kiertämään taivaalla pysyvissä fyysisissä rakenteissaan käyttäen maasidonnaisia polttoainelähteitä. Vähän he tietävät siitä, että kun he vapauttavat itsensä fyysisen maailman harhasta, heidät voidaan kuljettaa minne tahansa, minkä heidän mielensä pystyy kuvittelemaan. Vapaana kolmannen ulottuvuuden rajoituksista mieli voi kokea ja matkustaa ympäri universumia valoa nopeammin, sillä mieli kulkee ajatuksennopeudella.

"Jokainen ajatus on silloin yksilön henkilökohtainen avaruusalus. Jokainen ajatus voi sallia hänen matkustaa kaikkeen, tulla kaikeksi, kokea ja tietää kaiken, mikä on mahdollista tai mahdotonta. Kun käsittelet fyysisiä ankkureitasi, määritä jokainen, joka vetää raskaasti kulkuneuvoasi. Opi löytämään ne henkilökohtaiset uskomukset, jotka sitovat tämän stop-portin tietoisuuteesi. Älä pelkää tähän prosessiin kuluvaa aikaa, sillä muutama tähän kulutettu maahetki voi vapauttaa sinut ikuisuudeksi koko Maan aikarakenteesta.

"Tunne ankkurisi, jotta voit kelata ne sisään, silloin kun haluat olla vapaa, ja antaa niiden upota, kun haluat kokemuksen pysyvyysharhasta."

Voi kyllä, nyt muistan, miten saavuin ensimmäistä kertaa metsään ja miten tulin tähän paikkaan – ajattelin sen ja sitten olin täällä. Mietin nyt, että jos ajattelen Maata, olenko yhtäkkiä …

Kirjoittanut Arcturuslaiset ja Suzanne Lie (www.multidimensions.com)

12.12.2015

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Jaa tämä:
toimitus

Kuudesaisti.net toimitus

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net