11.12.2015

Suoraa puhetta ylösnousemuksesta 2 ja kysymisharha

Kun suljen silmäni, näen itseni jonkin reunalla … jonkin alussa …Tunnen takana tuskan, sodan, vihan, väkivallan, valheet ja harhan. Ja tunnen edessä Kodin valon ja rakkauden.

Voi, Koti tuntuu hyvin ihanalta! On ollut erittäin pitkä, monien elämien retki rakkaan Gaia-raukan pinnalla, jonka pimeät sielut ottivat hallintaansa, ja heidän hallintansa jatkui ja jatkui.

Mutta nyt nämä pimeät sielut eivät voi enää hallita, vaikka ne yrittävät kovemmin ja kovemmin joka päivä. Ne yrittävät saada ainakin yhden kamalan tapahtuman uutisiin mahdollisimman usein. Terroria, pelkoa, ahdistusta, kuolemaa … Miksi?

Koska olemme lähdössä ja ne tietävät sen. Ne jotka elävät pimeydessä, ne jotka luovat pimeydessä, tietävät, että olemme lähdössä. Niiden saalis on lähdössä. Olemme astumassa tuon näkymättömän rajan taakse, jota ne eivät voi edes nähdä.

Ne tietävät, ainakin jotkut niistä tietävät, että lähetämme jonkinlaista rakkaustunnetta, joita ne eivät voi alkuunkaan kuvitella, ja jonkin väristä tulta, josta ne eivät ole koskaan kuulleet.

Mutta jotkut tietävät, nuoret ihmiset tietävät, lapset tietävät ja uudet iskostettavat muistavat. Nämä heräävät sielut hyväksyvät ehdottoman rakkauden ja ne käyttävät violettia tulta. Siksi ne katkaisevat ohjelmointinsa.

Nyt nekin voivat astua tuon rajan yli. Kuka tahansa voi astua tuon rajan yli. Kaikki voivat astua tuon rajan yli. Haasteena ei ole astuminen tuon näkymättömän rajan yli. Haasteena on havaita, että se ylipäätään on, koska voimme havaita vain todellisuuden, joka resonoi tietoisuustaajuuteemme.

Voimme siis havaita tämän viidennen ulottuvuuden todellisuuksien kynnyksen vain, silloin kun tietoisuutemme resonoi tuohon kynnykseen, josta siirrytään kolmannen ulottuvuuden harhoista jatkuvasti läsnä olevaan moniulotteiseen valoon, ehdottomaan rakkaustunteeseen ja muuntavaan ja loistavaan violettiin tuleen.

Se on kaikkia varten. Se on vapaasti käytettävissä. Tämän kynnyksen hahmottamiseksi tietoisesti täytyy vain laajentaa tietoisuuttaan taajuuteen, jonka kautta sen voi havaita.

Sitten kun voit havaita tämän kynnyksen, on sinun valintasi, oletko valmis ylittämään sen vai et …

Voit elää aivan kynnyksen edessä, koska et tunne olevasi aivan valmis.

Voit horjua kynnyksellä, jotta voit siirtyä nopeasti korkeampiin taajuuksiin ja sitten hypätä takaisin siihen, mikä on tuttua.

Tai voit pysyä kauemmin ja kauemmin tuossa taajuudessa.

Kun pysyt kauemmin ja kauemmin tuossa taajuudessa, mielesi alkaa muuttua. Kehosi alkaa muuttua. Alat muuntua valokehoksi ja moniulotteiseksi mieleksi.

Miltä tämä kokemus tuntuu? Emme tiedä, emmehän? Emme ole koskaan ennen tehneet tällaista.

Kyllä, useimmat meistä jotka voivat havaita tuon rajakynnyksen, ovat havainneet ainakin yhdessä elämässä, jollei monessa, joissa menimme tietoisesti sen yli korkeampiin taajuuksiin. Kenties koimme myös neljännen ulottuvuuden Nirvanan korkeammat maailmat.

Ja jotkut meistä – useammat ja useammat joka päivä – muistavat todellisen elämämme viidennessä ulottuvuudessa ja sen yli. Ja tuo muistaminen on hyvin ihanaa, koska sitten kun muistamme, meillä on jotain mihin palata. Siksi tuon rajan, tuon kynnyksen, ylittäminen ei ole pelottavaa.

Sanon, että niille jotka eivät muista, tuo ylittäminen – vaikka ylittäisimmekin sen "vain mielikuvituksessamme" – tuntuu astumiselta näkymättömän rajan yli tuntemattomaan todellisuuteen.

Tämä tuntematon maailma tuntuu upealta, mutta emme tiedä siitä mitään. Kenties tunteemme ovat vääriä. Kolmannen ulottuvuuden tunteemme ovat erittäin usein vääriä. Kenties tämä tunne on vain pimeyden uusi juoni? Olemme oppineet olemaan luottamatta kehenkään tai mihinkään.

Niinpä meille jotka olemme jotenkin saaneet takaisin oman moniulotteisen ITSEMME ja/tai pysyneet jatkuvassa kontaktissa sen kanssa, on ilo olla edes lähellä tuota rajaa, tuota kynnystä. Mutta muistamme, että lupasimme vapaaehtoisesti löytää ne, jotka horjuvat reunalla ja tarvitsevat vähän informaatiota, vähän turvaa ja rakastavan käden. He tarvitsevat vain vähän apua. Meidän täytyy sanoa heille:

"Katso, tällaista on, kun ylittää tuon rajan. Älä pelkää. Anna meidän kertoa tarinamme elämästä viidennessä ulottuvuudessa."

Ja sitten yritämme kertoa heille, miltä tuntuu elää täysin ehdottomassa rakkaudessa, ehdottomassa hyväksymisessä ja ehdottomassa anteeksiannossa. Anteeksianto on hyvin uusi käsitys kolmannen/neljännen ulottuvuuden maailmalle.

Ehdottomasta itsemme rakastamisesta ja hyväksymisestä löydämme rohkeuden hyväksyä nämä haasteet. Ja kaiken sen ehdoton anteeksiantaminen itsellemme, että olemme horjuneet, kaatuneet, vihanneet tai menettäneet uskomme, antaa meille rohkeutta jatkaa.

Pystymme antamaan anteeksi itsellemme ehdottomasti enemmän ja enemmän, koska vaihdamme maailmaa. Siksi muistamme joka päivä, joka tunti, joka minuutti, joka sekunti ja jokaisella hengenvedolla, miten rakastaa itsemme, hyväksyä itsemme ja antaa anteeksi itsellemme ehdottomasti.

Koska muistamme viidennen ulottuvuuden ehdottoman rakkauden, anteeksiannon ja hyväksymisen, tietoisuutemme alkaa laajentua viidenteen ulottuvuuteen. Kun tietoisuutemme laajenee, havaintotapamme laajenee ja alamme nähdä sellaisen häilyvän valon, josta tiedämme, ettei se ole kolmatta ulottuvuutta.

Alamme havaita jotain, minkä tiedämme olevan yli sen, mitä koemme unissamme. Se on jotain, mikä muistuttaa meitä Kodista, olennosta joka olimme ja paikoista joissa elimme ennen tämän kolmannen ulottuvuuden muodon ottamista.

Muistamme myös sallia itsemme istua näiden muistojen kanssa ja vain olla näissä hetkissä. Monilla meistä on ollut myriadeja inkarnaatioita kolmannen ulottuvuuden Gaialla ja on paljon fyysisiä traumoja, jotka meidän täytyy vapauttaa ja unohtaa.

Voimme unohtaa, koska muistamme, ja voimme vapauttaa, koska tiedämme.

Kun löydämme rohkeutta luottaa ITSEEMME, luottaa sisäiseen visioomme, luottaa sisäiseen ääneemme, luottaa unelmiimme/uniimme ja luottaa pyrkimyksiimme, se minkä monet meistä ovat pitäneet salassa sisällään, voidaan lopultakin jakaa toisten kanssa. Aiemmin, siis ennen kuin havaitsimme tuon rajan, tuon kynnyksen, sen jakaminen ei tuntunut turvalliselta.

Itse asiassa tiesimme, ettei se ollut turvallista, ja näimme, että monet kärsivät totuutensa sanomisen vuoksi. Toisaalta on ollut – ja on – monia, jotka jakoivat eivätkä kärsineet tai jotka jakoivat seuraamuksista huolimatta.

Lähetämme heille ehdotonta rakkautta, koska tämä antaa meille ehdotonta rohkeutta nähdä ITSEMME, jakaa ITSEMME ja olla ITSEMME jokapäiväisessä elämässä.

Kun useammat ja useammat meistä tekevät tämän hypyn takaisin moniulotteiseen ITSEEMME ja jakavat todellisen ITSEMME toisten kanssa, voimme yhdessä tehdä ylösnousemuksesta normaalia.

Siunausta. Auta meitä tekemään ylösnousemuksesta normaalia, koska se on.

Sitten voimme päästää irti kysymisharhastamme ja alkaa elää totuuttamme!

Verho nro 4 – kysymis/kyseenalaistamisharha

Missä olen? Ai niin, olen täällä. Näen oven takanani ja lady Astrean oikealla puolellani. Kenties voin kysyä häneltä nyt, miksi en muista maaelämääni, kun olen täällä. Mutta ennen kuin pystyn muodostamaan kysymyksen, kuulen hänen sanovan:
"Rakas, tiedät, sitten kun muistat tämän kokemuksen maan päällä ja kun muistat maaelämän ollessasi täällä. Ole kärsivällinen itsesi kanssa. On erittäin vaikeaa elää kahdessa todellisuudessa kerralla ja korkeampi itsesi määrittelee, milloin olet valmis."

Korkeampi itse? Mistä hän puhuu? Tarkoittaako hän, että minussa on muutakin kuin valve- ja uni-itseni? Olen vielä hämmentyneempi kuin ennen tuon kysymyksen esittämistä, mutta nyt minun on astuttava ympyrään. Toivon, että muistan kysyä häneltä tuosta korkeammasta itsestäni.

Astun ympyrään ja tunnen tulevani Kotiin. Nuo kaksi rakasta ladyä ilmestyy kuin tyhjästä ja poistaa rakastavasti uuden verhon ja kuulen lady Leton äänen.

Hänkin vaikuttaa kuulleen kysymykseni, kun hän sanoo: "Eilen illalla työ oli hyvin syvällistä etkä kyennyt viemään mitään siitä ulkoiseen mieleesi. Tiedä, että sisäisen ja ulkoisen välisen yhteyden näkeminen riippuu joskus rohkeudestasi. Tässä tapauksessa oli parempi olla muistamatta illan työtä, jotta voisit levätä.

"Tänä iltana ladyt ovat poistaneet kysymisharhan. Kysyminen on erillisyyden tuntemista itsesi ja perimmäisen lähteen välillä. Kysyminen on tietoisuutensa laittamista ihmistietoisuuteen kysyäkseen jostain korkeammasta tai toisesta lähteestä.

"Verhon tällä puolella elämme jatkuvassa tietämistilassa. Kaikki jumalainen informaatio on välittömästi käytössämme ja viritymme helposti siihen, mikä on tarkoituksenmukaista. Henkitasolla emme ole myöskään virttyneet vain yhteen asiaan. Voin hoitaa sinua henkilökohtaisesti, samalla kun hoidan yhtä henkilökohtaisesti kaikkia muita, jotka myös kutsuvat minua tänään."

Kun tämä verho annetaan veljille, Hilarion sanoo: "Näen, rakkaani, että kyseenalaistat tämän käsityksen. Tämä on tietysti osittain syy siihen, ettet pysty muistamaan mitään eilisillan työstä. Yritän selittää tätä sinulle. Sinulle erityisesti kysyminen on ollut tärkeä osa kasvua.

Kysyminen on hyvin samanlaista kuin haluaminen. Haluaminen merkitsee, ettei sinulla ole vielä, ja tämä haluaminen vetää pois kaikkeuden kosmisesta virrasta. Kysyminen toimii hyvin samalla tavalla. Kun kysyt, taustalla on energiakenttä, joka merkitsee, ettet vielä tiedä. Tämä erottaa sinut universaalista mielestä.

"Kysymisharhasta luovuttaessa yhdistytään. Kun yhdistyt universaaliin mieleen, kysyminen ei ole tarpeellista, koska mielesi on yhdistynyt universaaliin mieleen. Sitten haluttu informaatio voidaan koota aivan kuten, se "kootaan" fyysisistä aivoista.

"Rakas ystävä, yritä olla kyseenalaistamatta tämä käsitys ja ota hetki kokeaksesi eron. Esitä itsellesi ensin kysymys ja yhdisty sitten. Kuten olet nähnyt, kysyminen leikkelee tietoisuutesi yksittäisiksi sanoiksi ja käsitteiksi. Kuitenkin yhdistyminen avaa sinut kaikille vastauksille samanaikaisesti."

Kun muut veljet ottavat verhon, Apollo puhuu: "Kysymisen vastakohta on ymmärtäminen, koska ei tarvitse kysyä, jos on tajunnut, mitä sanottiin. Olemme yhdistyneet tietoisuuteesi ja siksi tiedämme täsmälleen, mitä meidän tarvitsee sanoa sinulle ymmärtääksesi lisää.

"Kysymisen perusta on epävarmuus ja kärsimättömyys. Epävarmuus tulee paikkaharhasta, koska yksilö on epävarma oletetussa erillisyydessään. Kärsimättömyys tulee aikaharhasta. Siksi paikka ja aika ovat yhteydessä kysymiseen. Kun ylität sekä ajan että paikan, erillisyysharha ja ihmisen kärsimättömyyspiirre ylitetään myös."

Mahtavan Apollon viimeisten sanojen myötä tunnen, että minut vedetään takaisin aikaan ja paikkaan. Ei, ei, en halua palata siihen vielä. Minulla on lisää kysymyksiä …

Kerro, miten kyseenalaistit ITSESI ja miten löysit rohkeutta olla ITSESI.

Kiitos, upeana vuonna 2016 teemme ylösnousemuksesta normaalia.

Kiitos viesteistänne!

Sue

Kirjoittanut Suzanne Lie (www.multidimensions.com)

27.11.2015

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Jaa tämä:
toimitus

Kuudesaisti.net toimitus

Muita artikkeleita tässä kategoriassa: « Viesti Hilarionilta 27.9.- 4.10. Viesti Hilarionilta 29.11. »

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net