04.02.2019

Rakkaudenteko

En oikeastaan nauti Walmartilla käymisestä, mutta joskus löydän itseni sieltä vähän shoppailemasta, koska se on melko lähellä asuntoani.

Olin lähtemässä juuri parkkipaikasta, mutta pysähdyin siihen paikkaan, kun suuri ja roteva mies työnsi ostoskärryään autoani kohti päästäkseen pick-upilleen. "Sori, en nähnyt sinua", huoahdin. Hänen katseensa oli vähän uhkaava. Tunsin hänen vihansa. Mutta se laimeni nopeasti sietämiseksi, jossa oli hivenen kärsimättömyyttä. Ja hän näytti minulle: "Anna mennä", kun jatkoin poistumista tuosta paikasta.

Tuolla hetkellä tiesin, että hän olisi helposti voinut haastaa riitaa ja tulla fyysiseksi siinä, kuka oli oikeassa tai väärässä. Tiesin, miten arvokas työkalu minulla oli käytössäni, erityisesti naisena. Kyky laimentaa vihaa. Useimmat naiset pystyvät samaistumaan tähän. Olemme käyttäneet tuota työkalua pitkän, pitkän aikaa miespuolisten ja joskus naispuolisten ihmistovereidemme kanssa.

Olemme harjaantuneet pitämään silmällä kaikkia vihan merkkejä ja signaaleja ja käsittelemään sen reaaliajassa. Turvallisuutemme riippuisi usein siitä. Myös suhteissa, ei vain vieraiden kanssa, taitavasti huojentaisimme, hoivaisimme ja rauhoittaisimme voidaksemme tuntea turvaa.

Ja tosiasiassa emme enimmäkseen tehneet sitä tietoisesti. Se oli DNA:ssamme. Naisväki on ollut historiallisesti rauhantekijöitä. Luotimme luontaiseen myötätuntoomme sekä kykyymme tyynnyttää ja tehdä kompromisseja, estääksemme miesväkeä tappamasta toisiaan, meitä ja itseään.

Jokin aika sitten postasin eräästä kahvilatutusta (mies), joka tappoi naapurinsa ja sitten itsensä pari kuukautta sen jälkeen, kun vedin energiani pois tuosta yhteisöstä. En käsittänyt, miten paljon pidin energioita hänelle ja että hänen vihansa oli niin syvää. Väkivallanteko tuota toista ja häntä itseään kohtaan oli vääjäämätön. Jälkikäteen ajateltuna tiesin jollain tasolla, että hänet oli vapautettava jatkamaan matkaansa.

Minusta tuli supertietoinen siitä, miten paljon olemme naisina tehneet sitä, pitäneet energioita niille, jotka eivät olleet valmiita tekemään sitä itse. Tehden heidän olonsa mukavammaksi tiedostamattomassa tilassaan. Ja miten se vaikutti negatiivisesti kehoomme, iloomme ja omaan vapauteemme.

Ja teimme sen ensisijaisesti, koska näimme selvästi, ettei moniin heistä ei voinut luottaa siinä, etteivät he toteuttaneet vihaansa – tapahtui se sitten sanallisena hyökkäyksenä, väkivaltana tai toisen hengen riistämisenä. Tuossa maailmassa toimimme omista haavoistamme, sekä naisina että miehinä.

Miehet tuntien feminiinisyyden hylänneen ja etsien loputtomasti tuota yksipuolista rakkautta, mutta tuntien arvottomuutta tuohon rakkauteen. Ja kohdistaen vihansa naiseen, feminiinisyyteen. Ja naiset tuntien syyllisyyttä ja häpeää, tuntien vastuuta miehen särkyneestä sydämestä ja yrittäen loputtomasti huolehtia haavoittuneesta miehestä. Galaktinen pulmatilanne.

Niinpä tässä sitä ollaan naisina ja miehinä, transformaatiossamme ihmisestä jumalaiseksi ihmiseksi, päästäen irti haavoistamme. Nähden niiden viisauden ja vapauttaen ne. Naisina vapautamme haavoittuneen miehen ja yhdistymme taas omaan jumalaiseen maskuliinisuuteemme. Ja miehinä syleillen jumalaista feminiinisyyttä ja vapauttaen myös itsensä.

Kaikki tämä tapahtuu luonnostaan, kun sallimme sielun olla kehossamme ja elämässämme. Se ei merkitse, ettemme voi yhdistyä noihin haavoihin, siihen historiaan. Mutta tiedämme myös, että olemme paljon enemmän kuin tuo historia. Olemme siirtymässä tuon historian yli merkittävällä tavalla.

Ja meistä tulee esimerkki sisarillemme ja veljillemme ihmisen ja jumalan, maskuliinisuuden ja feminiinisyyden, tasapainosta. Ja lopulta meidän ei edes tarvitse lokeroida itseämme ihmiseksi, jumalaksi, maskuliiniseksi tai feminiiniseksi.

Olin hetken peloissani siellä Walmartilla, kun tuo suuri mies paljasti vihansa. Mutta tuolla hetkellä tiesin myös, että olin turvassa. Tiesin, ettei hänen vihassaan ollut kyse läheltä piti tilanteesta autoni ja hänen ostoskärrynsä välillä.

Hänen vihassaan on enemmän kyse tunteesta, että oma sielu ja oma feminiinisyys ovat hylänneet hänet. Siinä on kyse torjumisen ja arvottomuuden tunteesta. Se ei ole tietenkään totuus. Totuus on, että häntä rakastetaan ja hän on tuon rakkauden arvoinen.

Totuus on, ettei hänen tarvitse todistaa, että hän on arvokas, tai hänen ei tarvitse ansaita tuota rakkautta. Se on hänen syntymäoikeutensa. Mutta vastaanottaakseen tuon rakkauden hänen täytyy tulla haavoittuvaksi ja avoimeksi. Teemme kaikki juuri sen, kun kuljemme ovesta vapauteemme.

Naisina meidän täytyy päästää irti miesenergian hoivaamisesta ja sallia sen löytää oma feminiinisyytensä. Energioiden pitämisen lopettaminen on rakkaudenteko, ensin itsellemme ja sitten niille, jotka täytyy vapauttaa.

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)

26.1.2019

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Jaa tämä:
Pirjo Laine

Pirjo Laine suomentaa ulkolaisilta sivustoilta blogeja ja kanavoituja viestejä ilmaiseksi iloksemme. Viestejä saa vapaasti välittää edelleen. Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa.
Olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota aina ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net