07.04.2019

Opettavainen tarina takapihasta

Tervehdys, rakkaat ystävät, olen Kryon Magneettipalvelusta. Lupasin aiemmin tänään antaa opettavaisen tarinan, ja niinpä jällen kerran tarinani kertoo hahmosta nimeltään Wo. Jos ette ole kuulleet tästä aiemmin, niin Wo edustaa jokaista ihmistä. Wo ei ole vain toinen sukupuoli, hän on molemmat sukupuolet. Tässä tapauksessa sanomme kuitenkin "hän" (miespuolinen), koska siinä on tolkkua teidän kielessänne.

Joillain tapaa tämä on tarina, jonka jotkut teistä tunnistavat, kuitenkin jollain tapaa se on myös täysin vertauskuvallinen. Rakkaat ystävät, opettavaisissa tarinoissa on aina viesti. Ne ovat aina vertauskuvallisia, ja ne on suunniteltu edustamaan muita asioita. Joskus selitämme, mitä nämä vertauskuvat merkitsevät, ja joskus emme. Kuitenkin lähtiessämme tälle erityismatkalle, haluamme selittää muutamia merkityksiä edetessämme.

Annan tälle opettavaiselle tarinalle nimen: Wo ja hänen takapihansa. Välittömästi saattaisitte tuntea, ettei tämä takapiha ole oikeasti fyysinen takapiha, ja olisitte osittain oikeassa. Hetkessä kerromme teille enemmän merkityksistä. Kuitenkin kumppanini kulttuurissa USA:ssa fyysinen takapiha on tyypillisen kodin takana, ja monilla tätä viestiä kuuntelevista on sellainen. Joillakin on edelleen sama, jonka kanssa he kasvoivat.

Annetaanpa tarinan alkaa. Wolla oli takapiha, ja koko elämän ajan se oli todella tärkeä hänelle, kuten monille teistä joilla on myös takapiha. Saatatte muistaa sen selvästi lapsuudestanne, jos asuitte samassa paikassa tarpeeksi pitkään. Monet asiat joita tapahtui tuolla pihalla, olivat hyvin tärkeitä nuoruusmuistoissanne.

Kenties muistatte oman takapihanne, koska ollessanne pieni leikitte siellä. Saatatte muistaa ne asiat, joita sinne lisättiin vuosien aikana, ja asiat jotka pysyivät samana. Jotkut noista asioista olivat teidän vakautenne, ja kenties laskitte sen varaan, että ne pysyivät samana. Takapiha tässä opettavaisessa tarinassa edustaa Won todellisuutta. Tämä takapiha edustaa myös teidän todellisuuttanne – miten ajattelette ja miten käsittelette asioita elämässänne.

Tietysti teidän todellisuutenne on luotu varhain ollessanne hyvin nuori, ja Wo muistaa omansa hyvin selvästi. Hän muistaa päivän, jolloin hänen isänsä toi puun. Puu oli jo silloin suuri Won mielestä, ja isä toi koneen, jonka Wo tietää nyt olevan kaivuri. Hänen isänsä kaivoi kuopan tällä koneella ja laittoi puun siihen. Wo muistaa, että puu oli tarkoitettu hänelle! Hän rakasti sitä! Kun hän oli melkein 5-vuotias, hän muistaa isänsä sanoneen: "Wo, tästä tulee sinun henkilökohtainen puumajasi, ja kun olet vähän vanhempi, rakennamme sen yhdessä." Se tosiaan tapahtui.

Vuosia kului, ja Wo katseli tuon puun kasvavan. Oksista tuli suurempia, ja niissä pystyi lopulta kiipeilemään, joten aikanaan isä ja Wo alkoivat hitaasti rakentaa puuhun majaa. Valmiina se oli tukeva ja loistava maja!

Rakkaat ystävät, puumaja edustaa lapsuutta tässä tarinassa. Won tapauksessa se oli hyvä lapsuus täynnä hyviä muistoja, ja hän muisti ne hyvin, hyvin elävästi. Hän muisti yksityiskohtia, kuten myös monet teistä muistavat. Hän muisti jotain, mille hän nauraa tänäkin päivänä: kun isä rakensi puuhun tuota majaa hyvin hitaasti ja juhlallisesti, hän löysi kaksi öljytynnyriä (enemmänkin roskatynnyriä), jotka olivat päältä auki. Isä käänsi ne sitten ylösalaisin, avoin puoli maata vasten, ja laittoi puun viereen tukemaan osaa tuosta puumajasta – sisäänkäyntiä.

Tässä on merkittävää, että tulevien vuosien saatossa tynnyrit pysyivät. He olivat mukavia ja jäivät, vaikka puumaja oli poissa. Tynnyrit pysyivät samassa paikassa Won aikuisuuteen saakka. Näin oli, koska ne olivat äärimmäisen toimivia. Niistä tuli piknikpöytä, tilapäinen pöytä, ja puulevyltä niiden päällä tarjoiltiin ruokaa hänen juhlissaan puun vieressä, missä ihmiset halusivat istua varjossa. Jos Wolla oli jokin projekti takapihalla tai hän halusi rakentaa jotain, tynnyrit tukivat koko projektia. Tynnyrejä ei koskaan siirretty.

Mielenkiintoista kyllä, jotkut naapurit huomasivat tämän ja vitsailivat: "Siirtääkö Wo koskaan noita tynnyreitä?" Wo sanoi heille: "En usko. Ne ovat pysyviä." Lopulta naapuruston vitsiksi tuli tämä: "Tulevaisuudessa tapahtuu toinen näistä asioista: joko tulee hurmio tai Wo siirtää tynnyreitä." Tynnyrit eivät siirtyneet.

Rakkaat ystävät, tässä tarinassa teidänkin takapihallanne on tynnyreitä. Ette koskaan siirrä niitä. Ette voi helposti siirtämään niitä, ettekä koskaan oikeastaan edes ajattele niiden siirtämistä, koska ne edustavat todellisuutenne ydintotuuksia. Kysymys: laittoiko Wo tässä tarinassa tynnyrit sinne vai hänen isänsä? Se on vertauskuva Wolle. Hänen isänsä edustaa joitain merkittäviä ja tärkeitä ihmisiä hänen elämässään. Teillä on sama tilanne elämässänne. Oli joku, joka opetti teille asioita, joista tuli perimmiltään teidän totuutenne, teidän liikkumaton todellisuutenne ja uskomus, josta ette koskaan siirry pois. Syy? Käytätte näitä paikallaan olevia liikkumattomia tynnyreitä, tätä totuutta, koko ajan, koska se toimii teillä ja on aina toiminut. Tietysti puu on teidän pysyvä vakautenne, eivätkä tynnyrit (totuudet) ole koskaan kaukana siitä. Se pysyy samana koko elämänne ja se on ydinturvanne.

Minäpä muutan tarinaa vähän ja kerron teille leikkimökistä. Tässä tulemme vähän sukupuolisidonnaiseksi ja se on realistisempi naisille, jotka kuulevat tämän tarinan. Wo sai puumajan, koska sen pojat haluavat, mutta Wolla oli myös hieno leikkimökki, koska sen tytöt haluavat. Hänen isänsä ja ystävänsä rakensivat hänelle leikkimökin. Muistatteko, että kerroimme Won olevan kumpikin sukupuoli tässä tarinassa. Niinpä meidän täytyy ajatella, että hän on myös pieni tyttö. Wo halusi myös leikkimökin. Kunnioitamme tarinassa nyt myös sukupuolisia yksityiskohtia ja sitä, mitä eri sukupuoliset lapset usein haluavat. Takapiha on täydellinen puumajan ja leikkimökin kera.

Takapiha edustaa myös Won sisäistä lasta ja teitä kaikkia. Se on paikka, jossa syntymäpäiväjuhlia pidettiin, kun kasvoitte, mikä oli merkki elämän etenemisestä. Puumajassa ja leikkimökissä leikitte kotia tai kuvittelitte tekevänne aterioita. Se oli linnake, koti ja työpaikka. Se oli monia asioita. Takapihasta tulee sitten lapsuutenne, elämänne ja uskomusjärjestelmänne. Puu? Se jatkaa kasvamistaan, ja se voi tukea mitä tahansa. Siitä piditte kiinni, koska elämässä on tiettyjä asioita, joiden teidän täytyy tietää olevan vakaita ja muuttumattomia.

Won puu oli paikalla pitkään sen jälkeen, kun maja oli jo poissa. Hän piti kiinni tuosta puusta elämässään, ja se kasvoi ja kasvoi ja melko pian puu oli valtava. Itse asiassa se oli melkein yhtä suuri, kuin koko takapiha! Siitä tuli kuin katos, niin kuin metsässä, ja se varjosti koko tapapihaa.

Wo meni tapapihalle aikuisena. Hän otti juomansa ja pillin ja istui siellä tuolissaan. "Huokaus … tämä on elämää." Hänen mielensä oli rauhallinen ja hän ajatteli: "Tämä on hyvä, ja kaikki ympärilläni on hyvää". Hän istui ja muisteli mielessään: "Rakastan tätä puuta ja noita tynnyreitä. Kiitos, muistot, että olette siinä. Puumaja on poissa, mutta leikkimökki on edelleen täällä. Kiitos siitäkin. Olen osallistunut siinä kaikkeen, ja se on minun elämäni."

Wo oli realistinen, ja hänelle oli tapahtunut myös negatiivisia asioita takapihallaan, mutta hän oli hyvä ja tasapainoinen ihminen eikä ajatellut paljon noita asioita. Hän muistaa rotat. Hän ei halua ajatella sanovansa: "Meillä on rottia", ja tietysti hän tietää, etteivät ne tule hänen takapihaltaan. Ne tulevat aidan ali naapurin pihalta. Wo ei kerro naapurille sitä, koska hän pitää naapuristaan ja arvostaa tätä. Wo ajattelee: "On tiettyjä asioita, joita ei sanota naapurille ja ystäville. Et kerro heille heidän rotistaan, et sano heille, miten kasvattaa lapsensa, tai että heidän värinsä eivät sovi yhteen tai heillä ei ole makua. Pelkästään rakastat heitä." Niinpä Wosta tuntui aina, että hän pystyisi hoitamaan rottaongelman itse. Niitä tuli ja meni, ja vaikka hän ei tiennyt, miten ne tulivat aidan yli tai ali, hän aina vain hoiti tilanteen.

Rotat tietysti edustavat elämän rumia haasteita. Ne ovat asioita, joita katsotte ettekä halua käsitellä, mutta teette sen joka tapauksessa. Joskus joillain takapihoilla on vain liikaa rottia. Silloin henkilöstä saattaa tulla toimimaton ja stressaantunut. Silloin ihmisen terveys huononee. Wolla oli kuitenkin hyvä ja tasapainoinen käsitys elämästä. Hän oli hyvä mies/nainen ja käsitteli rotat parhaan kykynsä mukaan – useimmiten ajattelematta niitä.

Sitten oli käärmeitä. Wolla ei ollut aavistustakaan, miten käärmeet pääsivät hänen pihalleen, mutta hän ymmärsi, että käärmeet menisivät aitojen ali, joten sillä tavalla ne tekivät sen – fiksuja käärmeitä. Onneksi ei ollut monia, mutta kun oli yksikin, hän alkoi pelätä. Hän vihasi käärmeitä eikä halunnut olla millään lailla tekemisissä niiden kanssa. Hän meni sisälle piiloon ja kutsui jonkun muun hakemaan käärmeet. Sitten kun se oli ohi, hän tuli ulos.

Tässä tarinassa käärmeet edustavat jonkin sellaisen pelkoa, jota ette pysty korjaamaan. Se on kuoleman ja parantumattoman sairauden pelkoa tai pelkoa mistä tahansa, mikä ylittää rotat. Wo sanoi: "Tiedän, miten nämä asiat hoidetaan. Hankkiudun vain eroon niistä, en ajattele niitä, ja sitten lopulta palaan paikkaan, jossa voin istua tuolissa juomani kanssa ja imeä sitä pillillä sanoen: "Minulla on kaikki ok, kaikki on ok."

Suuri muutos

Kaikki oli hyvää ja vakaata tiettyyn päivään saakka, ja sitten tuli maanjäristys. Wo muistaa istuneensa siemailemassa juomaansa tietäen, että kaikki oli hyvin, kun maanjäristys iski. Voi, se jylisi ja keinutti, ja hän tunsi suuren puun vieressään halkeavan kuin laukaus. Oksa tai pari paiskautui leikkimökin päälle, mikä sai sen kallistumaan vähän. Kaikki oli levotonta hänen ympärillään, ja se oli pelottavaa hetken. Wo oli tyytyväinen, ettei hän loukkaantunut, ja hän huomasi, etteivät naapuritkaan olleet loukkaantuneet. Hän katseli ympärille, ja vaikka kaikki tuntuvat olevan turvassa, oli merkittäviä muutoksia ja selviä vaurioita.

Wo katseli ympärilleen mittaillen kaiken tilaa. Puu näytti vähän erilaiselta ja leikkimökki oli vähän eri kulmassa, vaikka se näytti olevan ok. Mutta hän tarvitsi apua tietääkseen varmasti.

Tarkastajat tulivat pian. Nämä ovat niitä, jotka ovat vastuussa takapihojen turvallisuudesta. He tekevät säännöt. Tarkastajat edustavat tässä tarinassa auktoriteetteja. Mutta tämä on opettavainen tarina, joten mikä tahansa on mahdollista. Joskus tarkastajat työntävät tekemään asioita, joissa tapahtuu sitten herääminen. Joskus auktoriteetti ei ole todellisuudessa sitä, miltä näyttää. Tämä oli sellainen auktoriteetti, joka voi aiheuttaa muutosta. Valmistautukaa nyt tähän: joillakin Won naapureista ei ollut maanjäristystä! Ei mikään ihme, että he olivat ok. Tämä kertoo teille vähän tarinan sanomattomista asioista, eikö vain?

Nimittäin paljon niiden tapaan, jotka saattavat kuunnella tai lukea tätä, Wo oli vanha sielu. Wo oli hyvä ihminen. Wolla oli tietoisuus, joka oli valmis kehittymään, ja hän oli hieno henkinen ja lempeä ihminen. Tämä maanjäristys ravisteli hänen takapihaansa, mutta jotkut hänen naapurinsa eivät edes tunteneet sitä. Kenties jotkut teistä ymmärtävät tämän?

Tarkastajat tulivat ja sanoivat Wolle: "Puhutaanpa tuosta puusta." Wo reagoi välittömästi: "Jos aiotte kertoa minulle, että puun täytyy lähteä, niin teidän täytyy lähteä. Puu pysyy, vaikka mikä olisi!" Tarkastajat olivat ystävällisiä ja yrittivät rauhoittaa Wota. He sanoivat: "Ei, Wo, puu voi jäädä. Se on hyvä puu. Se on kuitenkin liian raskas ollakseen turvallinen." Silloin he antoivat Wolle oppitunnin siitä, miten Gaia huolehtii puistaan. He muistuttivat Wolle, että Gaian metsissä puita karsivat metsäpalot, hyönteiset tai mikä tahansa luonnollinen, mikä sallii niiden selviytyä. Jos ihminen kuitenkin istuttaa puun metsäympäristön ulkopuolelle, hän on sitten vastuussa siitä, minkä Gaia normaalisti tekisi. Puita täytyy karsia säännöllisesti terveyden ja pitkäikäisyyden vuoksi. "Wo, sinun olisi pitänyt karsia sitä koko ajan, joten nyt se on epävakaa ja sitä täytyy käsitellä."

Rakkaat ystävät, jos ymmärrätte tämän tarinan tähän mennessä, näette, että Wo on käynyt läpi muutoksen ja puun karsiminen merkitsee, että hänen todellisuutensa täytyy mukautua siihen energiaan, jossa hän elää, ei menneisyyden energiaan. Riippuen siitä, keitä täällä on ja ketkä kuuntelevat, puiden karsiminen merkitsee, että teidän täytyy ehkä arvioida todellisuuttanne uudelleen säännöllisesti. Wo ei ollut tehnyt sitä, ja useimmat eivät koskaan tee. Puu on aina ollut pelkästään puu – kuitenkin yhtäkkiä siitä on tullut jotain, mitä täytyy tarkastella.

Wo sanoi: "Ymmärrän, mutta en halua katsella sitä. Vakuutatteko, että puu on edelleen hengissä, kun olette valmiita?" He vastasivat ystävällisesti: "Kyllä, Wo – ei ainoastaan hengissä, vaan uudessa tilassa, jossa se elää vielä vuosikymmeniä, jopa yli oman elämäsi. Wo, tuo puu on sama puu. Se on kaunis puu, emmekä koskaan satuttaisi sitä. Karsimme sitä vain, jotta se voi kasvaa paremmin."

Kun karsiminen oli valmis, Wo tuli takaisin, eikä hän tiennyt kävellessään takapihalle, mitä näkisi. Hän avasi takaoven ja putosi polvilleen ja itki. He eivät olleet karsineet sitä, he olivat tappaneet sen! Näin ei tietenkään ollut, mutta Wo ei ollut koskaan nähnyt suurta puuta karsimisen jälkeen, joten hän ei tiennyt, mitä odottaa. Ei ollut enää katosta, eikä näyttänyt olevan enää oksiakaan. Kaikki näytti olevan poissa.

Tietysti ajan kuluessa puu jatkaisi kasvamista, ja uusi kasvu korvaisi hassunnäköisen karsitun puun. Lisäksi Wo oivalsi myöhemmin, ettei ötököitä enää pudonnut hänen juomaansa (sitä oli tapahtunut aina tuon katoksen aikana)! Ei ollut enää myöskään pistäviä ötököitä (jotka elivät katoksessa)! Wo huomasi myös jotain muuta: mukava varjokatos oli poissa, ja nyt hänen täytyi hankkia aurinkolasit – liikaa valoa! Eipä anneta tämän vertauskuvan mennä huomaamattanne nyt. Kun karsitte todellisuudesta sen, missä olette roikkuneet menneisyydessä, elämässämme on enemmän valoa ja paljon vähemmän ärsytystä ja stressiä tuon suojelevalta näyttävän, vanhan oksakatoksen vuoksi. Katos ei antanut teille varjoa. Se oli muuttumattoman asenteenne pesä, ja se suojeli omaa negatiivisuuskasvuaan. Se suojasi teidät valolta ja upealta uudelta totuudelta. Se oli karsimaton puu.

Tarkastajat jotka nähtiin enemmän viisaina kuin auktoritaarisina, sanoivat sitten: "Voi, Wo, toivon, ettei sinua haittaa se, että puuta karsiessa meidän täytyi siirtää tynnyreitä." Wo muuttui vihreäksi.

"Voi hyvänen aika, te siirsitte tynnyreitä?" Wo huusi. Ja he sanoivat: "Kyllä." Wo katseli ympärille nähdäkseen, oliko hurmio tullut, eikä hän ollut kenties huomannut (naapurin vitsi). He siirsivät tynnyreitä!

Tarkastajat jatkoivat: "Wo, kun siirsimme tynnyreitä, huomasimme jotain. Tiesitkö, että sinulla oli käärmeenpesä siellä?" Wo ei voinut uskoa sitä. "Mitä? Tynnyrien alla oli käärmeitä?"

"Kyllä, Wo", tarkastajat vastasivat. "Niitä on ollut tynnyrien alla koko ajan. Etkö koskaan katsonut niiden alle? Miten monta vuotta ne ovat olleet siinä, Wo? Siellä oli monia asioita, jotka elävät vain pimeässä, ja meidän täytyi siivota pois ne. Näytti siltä, ettei tynnyreitä ollut siirretty vuosikymmeniin." Silloin Wo oivalsi, ettei hän ollut koko elämänsä aikana katsonut noiden tynnyrien alle. Sieltä niitä käärmeitä oli tullut koko ajan.

Katsokaa vertauskuvaa, rakkaat ystävät. Ne totuudet ja ajatukset joihin ette koskaan koskisi – ehdottomuudet elämässänne – ovat asioita, jotka "isänne" laittoi sinne teitä varten. Jos olisitte siirtäneet niitä, se olisi ollut melkein pilantekoa hänen muistolleen. Ette vain siirrä niitä asioita, jotka ovat noin tärkeitä teille. Kenties se ei ole isänne, vaan pappi tai professori, jota kunnioititte niin paljon? Näettekö? Nuo tynnyrit eivät liiku, koska se on kunnianosoitus hänen muistolleen. Kyllä, tynnyrin alla oli käärmeitä, koska tynnyreitä ei koskaan siirretty.

Vanhemman energian asiat voivat pilaantua, ummehtua ja niistä voi tulla epätotta uusien löytöjen ja uuden ajattelun myötä. Jos roikutte menneisyydessä, niin vaikka ajatukset olisivat peräisin rakastamiltanne ja kunnioittamiltanne ihmisiltä, suljette itsenne vanhan ajattelun kaappiin. Mitä pidempään ette koskaan siirrä tynnyreitä, sitä helpompaa on jatkaa vanhaa ajattelumallia. Tässä on totuus: Jumala on sama tänään, huomenna ja ikuisesti. Mutta suhteenne Jumalaan muuttuu, kun valo kirkastuu.

Tarkastajat eivät olleet vielä valmiita. "Wo, olen pahoillani, että minun täytyy kertoa sinulle tämä, mutta tuosta leikkimökistä sinun täytyy hankkiutua eroon. Voisimme korjata sen, mutta se maksaisi liikaa. Olisi parempi, jos vain hankkiutuisimme eroon siitä. Se täytyisi rakentaa täysin uudelleen. Siinä ei ole oikeastaan perustaa, koska se rakennettiin sinulle lasten leluksi. Se kaatuu vielä päällesi." Wo oli lamaantunut tästä ajatuksesta. Loogisesti hän kuitenkin ymmärsi ja kehotti heitä jatkamaan. Niinpä he ottivat sen pois ja siivosivat paikan sen jälkeen.

Kun Wo tuli takaisin seuraavana päivänä, se oli poissa. Hän tapasi tarkastajat, joista hän alkoi pitää enemmän ja enemmän, ja he puhuivat siitä, miten projekti oli mennyt. "Wo, tuo leikkimökki oli vaikeampi poistaa, kuin luulimme." "Miksi niin oli?" Wo vastasi. "No, koska sinulla oli rotanpesä siellä. Kuinka kauan siitä on, kun kävit siellä viimeksi? Miksi pidit sen, jos et käyttänyt sitä?" Wo meni hiljaiseksi. Ne rotat eivät olleet lainkaan tulleet naapurin pihasta. Ne tulivat hänen lapsuutensa leikkimökistä.

Haluan teidän katsovan tätä vertauskuvaa, rakkaat ystävät, sillä teissä on niitä, joilla on edelleen muisto "leikkimökistä" ettekä mene sinne. Joku kertoi teille matkan varrella: "Jos aiot olla aikuinen, niin käyttäydy kuin aikuinen. Pysy erossa lapsellisista asioista. Lakkaa nauramasta kun lapsi tai innostumasta kuin lapsi. Älä konttaa kuin lapsi. Olet nyt vastuullinen aikuinen, ja sinun täytyy laittaa pois lapsuutesi asiat ja olla palaamatta niihin enää."

Rakkaat ystävät, kuunnelkaa! Jos käytte sisäisen lapsenne luona säännöllisesti ja teette siitä osan aikuista toimintamallianne, se pelastaa elämänne! Sisäinen lapsenne on se, kuka olette. Se on lapsena olemisen kauneus. Lapsen viattomuus on arvokasta ja puhdasta. Meneminen tuohon sisäisen lapsen paikkaan ja leikkiminen säännöllisesti tekee teistä nuoremman ja ajaa masennuksen ja ahdistuksen rotat pois. Se on tasapainottavin asia, jonka ihminen voi tehdä – nauraa ja nauttia, kuin olisitte taas lapsi.

Wo oivalsi, ettei hän ollut mennyt aikuisena koskaan tuohon leikkimökkiin. Wo oli vanha sielu ja hän oli tasapainossa, mutta hän oli sivuuttanut nämä asiat ja antanut niiden ummehtua ajatellen, että ne olivat liian lapsellisia. Hän roikkui tuossa muistossa, muttei koskaan palannut siihen todellisuudessaan. Hän ei myöskään nauranut paljon, kuten hän nyt oivalsi. Vertauskuva rotista ja käärmeistä on ilmiselvä, sillä pitämättä huolta näistä asioista Wo salli niiden pysyä pimennossa ja salli tietämättömyyden kasvaa siellä, mikä tarvitsee pimeyttä ollakseen olemassa.

Tarkastajat lähtivät, ja Wo itse asiassa kaipasi heitä. He olivat ikään kuin oppaita eivätkä tarkastajia. He olivat auttaneet Wota löytämään itsensä maanjäristyksen jälkeen. Tarkastajat eivät tietenkään olleet lainkaan auktoriteetti, vaan sisäinen Jumala, itsehavainnointia ja heräävän tietoisuuden tiedostamista. Se oli alku ykseydelle, jossa kaikki asiat tulevat näkyviin sellaisena, kuin ne ovat.

Lopulta ajan kuluessa Wo löysi itsensä istumasta takapihan puutarhatuolista juomansa, pillinsä ja aurinkolasiensa kanssa. Aurinko oli kirkas, mutta se antoi hänen nähdä jotain muuta saman tein – värit! Kukkia tuli esiin, kukkia joita hän ei ollut nähnyt koko elämässään. Uusi valo pihassa antoi hänelle paljon lohtua ja lämpöä.

Wo oivalsi, että kaikki asiat olivat okei. Puu? Hän pystyi edelleen tarttumaan siihen ja pitämään kiinni, ja se tuki häntä edelleen, kuten aina. Uudet oksat olivat upeita ja värikkäitä ja antoivat erilaista varjoa. Ne olivat oksia, jotka kasvoivat Won nykyelämässä. Ne olivat Won oksia eivätkä oksia menneisyydestä. Hän turvapuunsa tuli hänen omista ideoistaan ja omista intuitiivisista löydöistään, joita hän teki todellisuudesta. Hän ei myöskään pelännyt karsia niitä säännöllisesti. Tämä ei ollut enää hänen isänsä puu.

Won mielessä leikkimökki ja puumaja olivat edelleen siellä. Hän voisi muistaa ne, ja hän voisi nauraa ja kiljahdella ilosta, kun hän muisteli niitä tunteja ja tunteja, jotka hän leikki siellä. Hän myös muotoili ne uudelleen uudessa mielikuvituksessaan vielä loistavammiksi, kuin ne olivat olleet.

Tynnyrit? Tarkastajat eivät olleet vieneet niitä. He vain siirsivät niitä. Niinpä Wo poistatti ne. Hei, kuka ylipäätään haluaa vanhoja tynnyreitä takapihalleen?

------------------------

Se on opettavainen tarina, rakkaat ystävät. Entä teidän takapihanne? Miten moni teistä tunsi tuon maanjäristyksen? Minäpä kerron teille salaisuuden. Maanjäristys on erilainen teillä kaikilla. Se oli eilen joillakin, se oli 2012 joillakin, se on huomenna toisilla. Maanjäristysvertauskuva ravistelee uskomustenne perustaa, mutta sen ei tarvitse olla negatiivinen. Voitte lähteä tästä paikasta ja ymmärtää kaiken tämän, ennen kuin menette nukkumaan tänä iltana. Voitte myös aloittaa löytämismatkan, jolla nämä asiat paljastetaan hitaasti. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen.

Saatatte saada syvällisen oivalluksen istuessanne täällä. "Tunnistan takapihani, eikä se ole kaunis. En halua maanjäristystä ravistelemaan itseäni. Haluan vain karsitun puun, jonka kanssa työskennellä." Tämä on toteamus viisaalta, vanhalta sielulta, joka ymmärtää tämän: "Minun ei tarvitse mennä nollapisteeseen tajutakseni sen. Olen valmis paljastukseen nyt, kun tietoisuuteni on lisääntynyt siitä, kuka olen ja kuka olen ollut. Henki, näytä minulle uusi valo elämässäni."

Joillain on aina elämässään ongelmia, jotka vievät heidät paikkaan, jossa heidän täytyy kohdata asioita, joita he eivät halua kohdata. Jotkut huutavat Jumalaa: "Mitä olen tehnyt väärin? Miksi tämä tapahtuu minulle?"

Puhun jollekin yleisössä. "Olen hyvä ihminen. Olen hyvä vanha sielu, ja uskon niihin asioihin, joita opetetaan täällä. Miksi tämä tapahtuu minulle?"

Ja tässä on vastaus. Se johtuu siitä, että olet itsepäinen – ja sinä tiedät sen. Se johtuu siitä, että tämän täytyy ravistella sinut hereille, ja tulet siitä läpi valon kera. Se johtuu siitä, että puusi täytyy karsia, mutta ei tappaa. Tiedät, mistä puhun, rakas ystävä. Mutta se johtuu pääasiassa siitä, että Jumala rakastaa sinua niin paljon, että sinulle annetaan tilaisuus elää pidempään iloisena ja terveenä ja vaikuttaa tähän planeettaan. Jumala tietää nimesi. Näin on jokaisella ihmisellä. Olette ehdottomasti ja elegantisti erilaisia kaikin tavoin, mutta teillä kaikilla on takapiha ja vaihtoehtona muuttaa sitä.

Pohtikaa näitä asioita planeetan muutosten ja niiden muutosten valossa, joita ehkä tapahtuu tietoisuudessanne. Palaan viestiin, jonka annoin tänä aamuna. Kun alatte analysoida, kuka voisitte olla tällä planeetalla ja mitä varten voisitte olla täällä, vastaukset ovat kauniita ja syvällisiä. Vastauksissa on majesteettisuutta, ja kaikissa oivalluksissa on suurenmoisuutta, kun alatte vastata noihin kysymyksiin yksitellen.

Tämä on Kryonin viesti ja on ollut 30 vuotta. Kerromme sen vain vähän eri tavalla joka kerta [hymy].

Ja niin se on.

Kryon

********

Vuoden ensimmäinen kanavointi on aina erityinen, ja tästä tuli hyvin merkittävä opettavainen tarina. Wo asui talossa, jossa oli takapiha, ja hän oli käyttänyt sitä siitä lähtien, kun isä oli rakentanut hänelle majan puuhun hänen ollessaan lapsi. Kryonin opettavaisissa tarinoissa kaikki merkitsee jotain muuta, ja Won kallisarvoisessa takapihassa oli kyse muutoksesta :-)

Alla oleva informaatio on ilmaista sinulle ja voit tulostaa, kopioida ja jakaa sitä haluamallasi tavalla. Tekijänoikeus kuitenkin kieltää sen myymisen missään muodossa muilta kuin julkaisijalta.

Lukijan auttamiseksi viesti on kanavoitu uudelleen [Lee ja Kryon] ja siihen on tehty lisäyksiä ymmärrettävyyden parantamiseksi. Usein kanavointitilaisuudessa välittyy energiaa, jota kirjoitetut sivut eivät sisällä. Nauti siis tästä parannellusta viestistä, joka annettiin Boulderissa.

********

Kryonia kanavoinut Lee Carroll (www.kryon.com)

11.1.2019 Boulder, Colorado

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Jaa tämä:
Pirjo Laine

Pirjo Laine suomentaa ulkolaisilta sivustoilta blogeja ja kanavoituja viestejä ilmaiseksi iloksemme. Viestejä saa vapaasti välittää edelleen. Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa.
Olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota aina ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net