10.02.2019

Oma-apumentaliteetti ja uusi tietoisuus

Valaistuminen. Se on vaikeaa. Se repii elämän kappaleiksi. Useimmat menneisyyden ylösnousseet mestarit ovat lähteneet tältä planeetalta melko pian valaistumisensa jälkeen. Maisemiin jääminen ei ollut todellinen vaihtoehto, koska he eivät olleet valmistelleet itseään tai kehoaan tekemään siitä käytännönläheistä. Me jotka olemme päättäneet jäädä, käymme läpi ruumiillistuneen valaistumisen. Eikä se ole piknikiä. On helpompaa jäädä tiedostamattomaksi. Tietoisuudenpuutteessa on varmasti omat hyötynsä.

Tämä prosessi ei ole helppo, mutta sen epämukavuus jollaista useimmat ihmiset eivät ole tunteneet, ei merkitse, että valaistuminen on palkkio kaikista noista vastoinkäymisistä. Se ei merkitse, että olemme ansainneet sen tuon epämukavuuden vuoksi. Valaistumisessa ei ole mitään "unesta hereille" -hierarkiaa. Ei kiivetä mitään tikapuita. Siltä vain tuntuu.

Kaikki syntyvät valaistumisen arvoisena. Kamppailu ja tuska – tunteellinen ja fyysinen – on vastustusta, jota kaikilla ihmisillä on. Kun annoimme hengelle luvan olla kehossamme ja elämässämme, prosessiin liittyi tuosta hengen vastustamisesta irtipäästäminen. Ja kyse on myös siitä, että henki, sielu oppii, miten tullaan hyvin läheiseksi ja henkilökohtaiseksi ihmisvastineensa kanssa.

Me jotka olemme tämän transformaation eturintamassa, luomme mallia perässä tuleville, ja heillä on helpompaa tekemämme työn vuoksi. Ensimmäisenä tämän kokevat saavat kovimmat iskut, kuten aina.

Ja ironista kyllä, niistä vanhoista kaavoista irtipäästäminen, jotka tulevat ensisijaisesti mielestä, mutta myös fyysisestä kehosta, voi olla helpompaa, jos rentoudumme enemmän ja yritämme vähemmän. Tai emme yritä lainkaan.

Tämän heräämisen ja tietoiseksi luojaksi tulemisen suurin haaste on sallia mielemme rentoutua. Mieli on ollut vuosituhansia elämämme kontrollointikeskus, eikä se anna periksi kovin helposti – astu etäämmälle ja salli toisen osamme tarttua ratista.

Kasvoin aikuiseksi aikana, jolloin oma-apukulttuuri pyyhkäisi vapaan maailman yli. Sellaisissa kirjoissa kuin "Ajattele oikein – menesty!", "The Power of Positive Thinking" (= positiivisen ajattelun voima) ja "Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa", ja myös new age ja henkisessä yhteisössä oli se ajatus, että mieli oli ohjaksissa, sen ohjelmointi voitaisiin poistaa ja voisimme yhdistyä mielen alitajuiseen osaan, kokemustemme muuttamiseksi radikaalisti. Oli henkisiä guruja liikaa, ja tehtiin megalomaanisesti rahaa niillä, jotka uskoivat siihen. Joillekin meistä muutamat noista kirjoista ja työpajoista olivat astinkiviä heräämiseemme.

Muistan lukeneeni Norman Vincent Pealen kirjan "The Power of Positive Thinking", mikä on saattanut aloittaa oman heräämiseni. Se oli hyvä aloitus, mutta vasta myöhemmin elämässä yhdistyin kirjailijoihin, jotka ymmärsivät sielun osaksi olemustamme.

1980-luvuilla kävin Anthony Robbinsin "Pelosta voimaan" -tulikävelytyöpajan. Se oli jännittävää, mutta se ei kuitenkaan vastannut kutsuuni. Se oli rajoittunut mielen voimaan aineesta. Se keskittyi asioiden saavuttamiseen elämässä, terveemmäksi tai rikkaammaksi tulemiseen ja muihin asioihin, joiden luulimme tuovan meille täyttymyksen pelkkänä ihmisenä.

Me jotka olemme tässä nyt, jotka ylösnousemme ja tulemme kristallisemmaksi, halusimme jotain muuta. Emme halunneet olla vain suurempi, älykkäämpi ja vihreämpi toukka. Halusimme tulla perhoseksi. Tai herätä perhostietoisuuteemme. Tietoisuuteen vapaudesta. Kyse ei ole niinkään joksikin tulemisesta, vaan tulemisesta näkyviin.

Ja siitä syystä tämä on niin haastavaa. Mieli näkee tämän prosessin askel-askeleena, hierarkkisena prosessina. Kuin tikapuiden kiipeämisenä. Myös sana "ylösnousemus" viittaa siirtymiseen ylöspäin. Mutta todellisuudessa se on enemmän antautumista. Irtipäästämistä. Kääntymistä sisäänpäin.

Siinä ei ole kyse arvoisuutensa todistamisesta tai olemisesta parempi ihminen. Itse asiassa tavallaan päinvastoin. Kyse on ihmisen sallimisesta olla vain, mikä on … hämmentynyt, täynnä epäilyä, vihaa, surua, haavoittunut ja tarve olla kontrollissa.

Ja tuossa hyväksymisessä ja tuossa kontrollin luovuttamisessa vastineelleen, sielulle, nuo ongelmat ratkeavat itsestään. Ainakin siinä määrin, että voimme olla täällä radikaalisti erilaisessa suhteessa itseemme ja elämään, kuin olemme koskaan kokeneet.

Mutta kompastuimme yrittäessämme rentoutua ja yrittäessämme luopua mielen kontrollista. Pidimme sielumme etäällä niin pitkän aikaa, että luulimme, että meidän täytyi tehdä tämä valaistumisjuttu yksinään, pelkkänä ihmisenä.

Mutta se on mahdotonta. Ilman sielua sitä ei voi tehdä, joten tuntuu herkältä tasapainolta sallia itsemme vain olla, mitä olemme, rajoittunut ihminen, JA ikuinen itse, tuo vapaa ja rajaton.

Ja kun se tuntuu kaoottiselta ja hämmentävältä, on täydellinen aika vetää syvään henkeä ja mennä kävelylle, ottaa kylpy, ottaa drinkki ja olla painimatta sen kanssa mentaalisesti. Se on kontrollista luopumisen aikaa. Kyllä, mieli on luopumassa kontrollista, ja se on suloisenkatkera juttu.

ELI, MINÄ MENEN

Sen identiteetti nojasi tuohon kontrolliin, ja oikein niin. Egossa ei ole mitään väärää, koska ego on tehnyt mahdolliseksi, että olemme tässä. Ego merkitsee "minä menen". Menen tutkimaan fyysisiä maailmoja.

Ilman sielun läsnäolon hyötyjä, ihmispersoonallisuus teki parhaansa navigoidakseen tätä Maaksi kutsuttua aluetta ja elättääkseen meidät. Se on tehnyt todella hyvää työtä, olosuhteet huomioon ottaen. Se on pitänyt meidät turvassa, antanut meille asuinpaikan, ruokaa pöytään, jotkut meistä ovat kasvattaneet upeita lapsia, on ollut uraa ja miestä ja vaimoa, ja se antoi meille hiukan iloa.

Mutta nyt saamme kokea, millaista on saada sielu tänne kanssamme intiimeimmällä tavalla. Ja se vaatii ihmispersoonallisuutta päästämään irti kontrollistaan siinä määrin, ettei se ole tottunut siihen. Sen täytyy päästää irti, jotta tämä toimisi. Se vaatii radikaalia muutosta meiltä.

Se ei merkitse persoonallisuutemme kadottamista. Tai egomme. Mutta noiden osien täytyy rentoutua enemmän ja antaa sielun navigoida puolestamme. Ja kaikki se vastustus jota meillä vielä on tätä kohtaan, tulee esiin vapautettavaksi.

Vastustusta voi olla vanhoina uskomuksina oikeasta ja väärästä, itsekkyydestä, syyllisyydestä, velvollisuudesta. Itserakkauden vastustamisesta on käytännössä vaikeinta päästää irti.

Mutta emme voi päästää irti noista osista yrittämällä, puskemalla ja ajattelemalla sitä. Silloin menemme takaisin positiivisen ajattelun voimaa opettavien gurujen luo. Yrittäen muuttaa mieltämme käyttämällä mieltä. Se pitää meidät jumissa siinä noidankehässä, jossa olemme olleet vuosituhansia.

Joskus ihmettelen, miksi jokin niin vapaa ja rajaton kuin sieluni, edes haluaa olla kanssani tässä jumalan hylkäämässä todellisuudessa. Eikö sillä ole parempaa tekemistä? Mutta tuolloin tunnen eniten yhteydettömyyttä sieluuni. Silloin kun tunnen yhteyttä, kun tunnen sielun läsnäolon, tuohon kysymykseen on vastattu.

KÄRKIJOUKOSSA EI OLE KOSKAAN TUNGOSTA

Abraham-Hicksin Abraham sanoi, ettei kärkijoukossa ole koskaan tungosta. On hyvin, hyvin harvoja ihmisiä, jotka valitsevat valaistumisen. Siis on ymmärrettävää, että kyseenalaistamme itsemme ja mietimme, teemmekö jotain väärin, erityisesti silloin kun näemme henkisiä johtajia, joilla on massiivinen kannattajajoukko.

He tekevät tärkeää työtä ja saavuttavat ne, jotka ovat oman heräämisensä tietyssä vaiheessa. Mutta tietoisuuden eturintamassa olevien ihmisten lukumäärä on minimaalinen verrattuna planeetan väkimäärään tällä hetkellä.

Tämän prosessin hitaudella on myös tarkoitus. Kuvittele, jos sinulla olisi ollut näin paljon valoa kymmenen tai edes viisi vuotta sitten. Muista, että valo häiritsee vanhoja järjestelmiä. Olisit voinut palaa täysin loppuun sen vastustusmäärän kera, joka sinulla oli silloin.

Muista, että valosta tulee energiaa ja enemmän energiaa ongelmiin suurentaa niitä. Energia voi olla lisää tietoisuutta, tiedostamista, rahaa, huomiota, statusta ja valtaa. Näemme, mitä tapahtuu, kun tietyille ihmisille joilla on ongelmia, annetaan lisää rahaa ja valtaa. He tuhoavat itsensä.

Siis kaikki itse-epäily tai pelko voimistuu ja voi johtaa lisäkaoottisuuteen elämässä. Siis tämä prosessi on hyväntahtoinen, vaikka se tuntuu tulta syöksevältä lohikäärmeeltä toisinaan. Tai kuin se etenisi etanavauhtia.

Siis tämän heräämisen vaikein osa on vastustus ja siitä irtipäästäminen. Mitä suurempi halu, sitä suurempaa vastarintaa. Ja mikä voisi olla suurempi halu kuin tietää, kuka oikeasti olemme? Yhdistyä omaan "minä olen" -olemukseemme?

Kirjoittanut Maria Chambers (soulsoothinsounds.wordpress.com)

31.1.2019

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Jaa tämä:
Pirjo Laine

Pirjo Laine suomentaa ulkolaisilta sivustoilta blogeja ja kanavoituja viestejä ilmaiseksi iloksemme. Viestejä saa vapaasti välittää edelleen. Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa.
Olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota aina ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net