02.10.2015

Mikä todellisuus on oikea?

Arcturuslaiset haluavat minun kuuntelevan, mitä he sanovat minulle, tulkitsevan sen ja lähettävän teille. He näyttävät meille, miten meidän on tarkoitus jakaa kaikki, mitä olemme oppineet.

Näin viestit lähetetään laajentuvaan todellisuuteemme. Ensin vastaanotamme ja sitten jaamme. Tällä tavalla täytämme sen tehtävän, jonka valitsimme ennen tämän maa-astian ottamista.

Kun teemme sen, minkä ilmoitimme vapaaehtoisesti tekevämme ennen tämän muodon ottamista, muistamme, miten muunnetaan tietoisuutemme niin, että voimme olla täysin tietoinen korkeammista taajuuksistamme, käyttäessämme edelleen maa-astiaa. Tällä tavalla kaikki 3D-ongelmamme, jotka ennen aiheuttivat kolmannen ulottuvuuden vaikeuksia, muuntuvat korkeamman ulottuvuuden ilmaisukseen. Kyllä, ongelmammekin ovat moniulotteisia.

Sitten kun tunnistamme, että on nyt-hetki päästää irti vanhoista ongelmista, voimme lähettää niille ehdotonta rakkautta ja roihuttaa niitä violetilla tulella. Oivallamme myös, että nämä ongelmat ovat myriadeja ajatusmuotoja, muistoja, hajuja ja kuvia, jotka on ollut tallennettuna tiedostamattomaan mieleemme. Kun siirrymme valmiuteen päästää irti ongelmistamme, niitä alkaa ponnahdella esiin jokapäiväisessä elämässämme.

Silloin meistä tulee tietoinen siitä, mikä on estänyt meitä olemasta puhtain ilmaisu itsestämme. Ongelmat ovat itse asiassa muistoja itsestämme. Jotkut näistä muistoista ovat tästä todellisuudesta ja jotkut muista todellisuuksista.

Joka tapauksessa ne kaikki paljastuvat nyt, koska siirrämme vapaaehtoisesti tietoisuushavainnon ITSESTÄ viidennen ulottuvuuden tietoisuuteemme. Tämä siirtyminen viidennen ulottuvuuden tietoisuutemme muistuttaa kovasti trampoliinilla hyppimistä. Ensin ei pysty hyppäämään kovin korkealle.

Mutta kun saamme vauhtia, menemme vähän korkeammalle ylös, alemmas alaspäin, korkeammalle ylös ja sitten alemmas alaspäin. Tällä tavalla menemme korkeampiin tietoisuustiloihin saadaksemme näitä upeita kokemuksia. Mutta sitten kun palaamme takaisin lähtökohtatietoisuuteemme, se on alempana, koska olemme laajentaneet havaintoasteikkoamme.

Siirtymällä ylös neljännen/viidennen ulottuvuuden itseemme, muistamme ja havaitsemme kolmannen ja neljännen ulottuvuuden itsemme korkeammasta perspektiivistä. Tästä korkeammasta ja irrallisemmasta perspektiivistä näemme kaikki fyysiset inkarnaatiomme rinnakkaisina, vaihtoehtoisina ja samanaikaisina todellisuuksina tällä tai muilla aikajanoilla.

Korkeammasta perspektiivistämme voimme myös tarkkailla kaikkia energiakenttiä, jotka olemme jättäneet maan päälle ja jotka edelleen leijuvat Gaian kolmannen ja neljännen ulottuvuuden elinalueiden ympärillä. Tästä korkeammasta perspektiivistä voimme myös tarkkailla, miten ajatuksillamme ja tunteillamme on paljon valtaa.

Olemme kaikki melko selkeitä siitä, että tietoisuutemme laajenee, koska hahmotamme todellisuuden eri tavalla kuin koskaan missään inkarnaatiossa riippumatta siitä, miten monta elämää meillä on ollut 3D-maa-astiassa. Siksi tiedämme, että jotain ainutlaatuista tapahtuu tässä nyt-hetkessä.

Me jotka ensimmäisenä oivallamme, että tämä elämä on hyvin ainutlaatuinen ja erityinen, olemme niitä, jotka tulimme vapaaehtoisesti herättäjiksi. Suostuimme herättämään niin monia muita, kuin pystyisimme. Päätimme palvella kuin prinssinä Prinsessa Ruususessa siinä mielessä, että lähetämme ehdottoman rakkautemme "suudelman" toisille.

Koska olemme kokeneet rakkauden "suudelman" omalta korkeammalta ITSELTÄMME, fyysinen itsemme pysyy siirtymään kolmannesta/neljännestä ulottuvuuskäsitteestä taajuuteen, missä ei ole kuilua "täällä" ja "siellä" –käsitteiden, taivaan ja Maan, sinun ja minun tai ihmisen ja planeetan välillä.

Siellä missä ei ole "väliä", ei ole erillisyyttä. Koska tiedämme, ettei ole erillisyyttä, tiedämme, ettei ole elämää tai kuolemaa. On vain luominen. Oman suuren luomisvoimamme oivaltamisesta tulee suurin vastuumme.

Mitä jos kaikki tietäisimme, että oikeasti loimme elämämme jokaisen osan?

Miten elämämme muuttuisivat?

Rakastaisimmeko ehdottomasti luomuksiamme vai tuomitsisimmeko ne?

Varmistamaan, ettemme tuomitse itseämme, meidän täytyy muistaa antaa itsellemme ehdotonta rakkautta ja violettia tulta. Siis sanomme itsellemme: "Rakastan itseäni ehdottomasti ja paistattelen violetin tulen loistossa."

Tämän jatkuvan viestin kera itsellemme, pystymme muistamaan, että jokainen muisto tarjoaa meille tilaisuuden muuntaa elämäämme, todellisuuttamme ja kaikkia luomuksiamme. Joka hetki meillä on tilaisuus muuntaa kaikki pelokkaat, vihaiset, eksyneet ja/tai surulliset ajatusmuodot, joita olemme koskaan laittaneet kaikkiin inkarnaatioihimme.

Nämä inkarnaatiot voivat olla kolmannessa ja/tai neljännessä ulottuvuudessa. Mutta ennen kuin voimme täysin muistaa ITSEMME, meidän täytyy muistaa, miten me moniulotteisena ITSENÄ vapaaehtoisesti otimme maa-astian auttaaksemme Äiti Gaiaa.

Tämän oivalluksen myötä tietoisuutemme laajenee lisääntyvässä määrin viidenteen ulottuvuuteen, jossa ei ole erillisyyttä ja tuomitsemisesta. Viidennessä ulottuvuudessa ei tuomita edes sitä, oliko tämä hyvä vai huono elämä. Korkeammasta perspektiivistä tiedostamme, että kaikki 3D-elämämme ovat hologrammeja, jotka loimme, joissa pelasimme, hävisimme tai voitimme.

Meidän on nyt-hetki rakastaa itseämme tämän hologrammin pelaamisen vuoksi ja oivaltaa kaikki, mitä olemme ansainneet, ja sanoa: "Okei, menemme nyt Kotiin. Tämä oli mielenkiintoinen hologrammi."

Tämä on kuitenkin tärkein osa kotimatkaamme.

Kun kirjaudumme ulos hologrammista, oivallamme: "TÄMÄ elämämme osa on TOTTA."

Kirjoittanut Suzanne Lie (www.multidimensions.com)

25.9.2015

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Jaa tämä:
toimitus

Kuudesaisti.net toimitus

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net