05.05.2019

Lohikäärmetarina - rakkausriippuvuuden kristallivankila

Pitkän aikaa yritin pidätellä lohikäärmettäni peläten, että jos lohikäärme polttaa pois vanhan ihmisidentiteettini, menettäisin rakkaudentunteen. Onnekseni lohikäärme ei odottanut minun lupaani.

Rakkaudentunne oli kaunein lahja, jonka annoin itselleni. Olin niin intohimoinen rakkaudesta, että päätin kokea sen jokaisesta mahdollisesta vinkkelistä ja tutkia jokaista rakkaussävyä, joka tällä hullulla planeetalla on. Enkeliammattini ja missioni tänne maan päälle inkarnoituessa oli ikään kuin tutkia rakkautta, joten en aikonut luopua siitä helposti.

Jotain kuitenkin tapahtui pyrkiessäni sukeltamaan syvälle rakkaudentunteeseen: jouduin ihmisrakkauskokemusteni vangiksi ja unohdin oman vapauteni – rakkausriippuvuudesta oli tullut kristallivankilani.

Kenties silloin ei ollut yllättävää, että lohikäärmeeni otti usein rakastajamuodon. Esimerkiksi, reilu parikymppisenä (ennen kuin löysin Crimson Circlen), päädyin fyysisesti väkivaltaiseen suhteeseen. Katsoessani taaksepäin näen nyt tuon kokemuksen lohikäärmeenäni, joka pakotti minut olemaan brutaalin rehellinen itserakkaudettomuudessani. Tietysti kirosin lohikäärmeen ja kysyin, eikö ollut lempeämpää tapaa ohjata minua itserakkauden polulle. Miksi sen täytyi olla niin väkivaltaista? Ilmeisesti lohikäärme oli yrittänyt hienovaraisempia lähestymistapoja, mutta olin pitänyt kiinni riippuvuudestani erittäin sinnikkäästi. Minulta vaati muutaman uuden suhteen päästä tärkeään sallimiseen – kun sallin lohikäärmeen polttaa pois kiintymykseni kaikkeen, mikä ei ole aidosti harmoniassa totuuteni kanssa, prosessi on hyvin armollinen. Ainoastaan vastustaessani noita liekkejä, siitä tulee säälimätön.

Viime vuosina lohikäärme on tullut pintaan monta kertaa, jälleen suhteiden kautta. Tajusin älyllisesti, mitä Adamus tarkoitti puhuessaan emootioiden ja tunteiden/tuntemusten erosta, mutta tultaessa käytännön soveltamiseen, havaitsin kietoutuvani edelleen emootioihin – olin edelleen addiktoitunut ihmiskokemukseen. Kun kuulin oivaltaneiden mestareiden tai henkisten opettajien puhuvan siitä, ettei oivaltamisen jälkeen ole enää emootioita, ajattelin: "Mitä itua on olla ruumiillistunut, jos ei salli ihmisen kokea ihmisyyttään?!"

Se aiheutti mielelleni paljon päänsärkyä, erityisesti koska kuulin monia erilaisia viestejä: "Salli vihasi", "Älä samaistu emootioihisi", "Emootiot ovat inhimillisiä", "Olemme JA-tilassa", "Päästä irti ihmisidentiteetistäsi" … Se kaikki tuntui hyvin ristiriitaiselta ja hämmentävältä. Ja jälleen vanha sitoutumiseni rakkaudentunteeseen tuli esiin: olin varma, että jos päästäisin irti ihmisemootioistani, menettäisin rakkaudentunteeni. En yksinkertaisesti voinut kuvitella rakkautta emootioiden ulkopuolella. Ainakaan mieleni ei voinut …

Lohikäärmeeni selvitti mukavasti tuon hämmennyksen polttamalla pois ihmisegoni ja näyttämällä emootioiden haurauden. Hitaasti löysin ohuen – mutta syvän – rajan emootioiden ja tunteiden väliltä. Esimerkiksi, jos jokin ulkoinen tilanne aiheutti vihareaktion, oivalsin, että voin samaistua tuohon emootioon, puolustaa oikeuttani tuntea vihaa, analysoida, miksi tunsin vihaa, ja pakahtua lävitseni kulkevasta neurokemiallisesta aallosta. Tai sen sijaan että yritin kontrolloida tuota emootiota tai antaa sen kontrolloida minua, voin vain antaa sen palaa lävitseni, kunnes se muuntuu luonnostaan ja haihtuu kuin savu. Suurin haaste tuolla hetkellä on olla puuttumatta sallimiseen. Osa lohikäärmeen alkemiaa on muuntaa emootiot selkeiksi tunteiksi. Määrittävä ero emootioiden ja tunteiden välillä näyttää olevan, että tunteet ovat puhtaita kokemuksia, jotka eivät sekaannu tunteeseeni siitä, kuka olen. Mutta heti kun käytän tunnetta määrittämään identiteettini, mieli vääristää sen ja muuttaa emootioksi.

Täydeksi yllätyksekseni huomasin, että on mahdollista tuntea rakkautta ilman emootioita tai kiinnittymistä ihmisidentiteettiin! Nyt koen vapaata rakkaudentunnetta, josta puuttuu kärsimystekijä, ja se tuntuu maailman luonnollisimmalta asialta. Oletin loogisesti, että rakkaus vaatii polariteettia, koska se luotiin Maan polariteetista. Luulin, että jos rakkauden tuska menetetään, silloin myös sen syvyys, kauneus, rikkaus ja kiihkeys menetetään. Onneksi olin väärässä.

Tämä uusi rakkaudentunne ei ruoki ihmisidentiteettiä, suojele haurasta mieltä eikä puolusta emootioita. Se pelkästään säteilee avoimesti ja aidosti, ilman pelkoa tai rajoituksia. Se on kiihkeää olematta kireää. Se on syvää olematta dramaattista. Se on intohimoista olematta polarisoitunutta. Ja se on kuitenkin herkullisen aistillista ja intiimiä! Jumalalle(itselle) kiitos lohikäärmeestä, joka poltti pois kiinnikkeeni uudestaan ja uudestaan, ihmiseni järkyttävästä pelosta ja kovista protestiäänistä huolimatta. Jos ei olisi lohikäärmettä, en olisi koskaan uskaltanut etsiä sisältäni vapaata – ja aitoa – rakkaudentunnetta.

www.kimseppala.com

Kirjoittanut Kim Seppälä (www.crimsoncircle.com)

Toukokuun 2019 Shaumbra-lehdestä

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Jaa tämä:
Pirjo Laine

Pirjo Laine suomentaa ulkolaisilta sivustoilta blogeja ja kanavoituja viestejä ilmaiseksi iloksemme. Viestejä saa vapaasti välittää edelleen. Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa.
Olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota aina ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net