16.09.2015

Kulje eteenpäin 1

"Kulje eteenpäin – vallaton elämä" –sarja, shoud 1

Minä olen mitä olen, Sanctus Germanus. Kyllä, pyhä veli. Pyhä veli. (Adamus naureskelee)

Minä olen mitä olen, Adamus Saint Germain.

Ole hyvä, ole hyvä (Sandra tuo hänen kahvinsa). Otan kahvin, pidä sinä koira (viitaten Sandran uuteen koiranpentuun). Kiitos. Kiitos kovasti. Näettekö, minun ei tarvitse edes pyytää. Se on vain siinä, silloin kun tarvitaan – koira, ei kahvi (naurua).

Kulje eteenpäin – vallaton elämä

Niin rakkaat ystäväni, tervetuloa tähän kokoontumiseen. Aah! Tervetuloa uuden shoud-sarjamme alkuun. Rakastan aina uuden shoudin alkua – hyvin monia jännittäviä asioita on tulossa meille tänä seuraavana vuonna.

Tämä on "Kulje eteenpäin" –shoud – "Vallaton elämä". Kutsun sitä näin, koska on aika kulkea eteenpäin niistä asioista, jotka eivät enää palvele teitä. Aika kulkea eteenpäin, no, vanhasta historiastanne. Aika kulkea eteenpäin tuosta biologiasta. Aika kulkea eteenpäin tuosta mielestä. Kulkea siihen, mistä olette uneksineet, siihen minkä tiedätte olevan, mutta ette ole voineet mitenkään selvittää sitä nykymielessänne, nykykehossanne. Aika vain kulkea eteenpäin – ja juuri sen aiomme tehdä.

On mielenkiintoista tulla tähän kohtaan, koska olen ollut kanssanne nyt kuusi vuotta, aloittaen seitsemättä vuottamme ja tiedän, että on aikoja, jolloin monet teistä sanovat: "Mutta milloin oikeasti pääsemme siihen? Milloin alamme tehdä taikatemppuja ja ilmentää kultaa tyhjästä ja kaikkia näitä muita asioita?" Kyllä, kyllä (yleisö on samaa mieltä ja taputtaa). Aa, mutta tiedän, että nämä asiat ovat oheistuotteita teille. Ne eivät ole oikeasti kovin tärkeitä (lisää naureskelua). Tiedän, mikä on oikeasti tärkeää – mikä on todella oikeasti tärkeää. Se on yhteys taas itseenne. Se on siinä. Sen myötä kaikki muu on oheistuotetta.

Kyllä, voitte todella ilmentää asioita tyhjästä halutessanne, mutta teillä ei ole ylivoimasta halua tehdä sitä. Ette yritä paeta ihmisitsen vankilasta, koska olette jo vapaa. Olette jo ulkona.

Rakastan työskentelyä shaumbrojen kanssa. Rakastan kutsua itseäni vapauden professoriksi. Sori, että väsytän sinua. Iso haukotus. Hän tavallaan sanoo: "Jatketaan kullalla. Unohdetaan kaikki muut asiat." (Vähän naureskelua) Vähemmän luentoja, enemmän kultaa. Kyllä, voin nähdä jo t-paitoja.

Haluan kutsua itseäni vapauden professoriksi, koska perimmiltään siitä valaistumisessa on kyse. Se on siinä. Valaistuminen, ylösnousemus – hienoja sanoja vapaudelle. Vapaus mistä? Vapaus kaikista vanhoista esteistä, koko vanhasta identiteetistä, kaikista asioista jotka ovat pidätelleet teitä. Vapaus tehdä mitä tahansa ja tähän sisältyy "ja".

Rakastan "ja", koska se merkitsee, että voitte olla ihminen, teillä voi olla ongelmia eikä teillä lainkaan ole. Se on todellista vapautta, kun voitte leikkiä joka areenalla, joka ulottuvuudessa, silloin kun valitsette niin. Teidän ei tarvitse livahtaa pois osittain tietoisena ihmisenä olemisesta ja siirtyä tuoksi suureksi ylösnousseeksi olennoksi, joka istuu vuorenhuipulla "joikaamassa" ja meditoimassa. Ei. Se on "ja". Se on kaikkia noita asioita ja se on todellista vapautta. Todellista vapautta.

Mutta se surettaa minua vähän toisinaan – muulloin se saa minut nauramaan. Palaan yhteen alkuperäiseen kysymykseen, jonka esitin shaumbroille: "Ovatko ihmiset, oletteko te, oikeasti valmiita vapauteen?" Tosiasia on, että useimmat eivät ole, ja se on ok. Se on ok, kunnes he puhuvat vapaudesta. He haluavat vapautta, he taistelevat vapauden puolesta, mutta kuitenkaan he eivät ole oikeasti valmiita siihen. He eivät oikeasti ole. He haluavat paremman ihmiskokemuksen, mutteivät todellista vapautta.

Niinpä tässä kun astumme seitsemänteen vuoteemme, minun täytyy kunnioittaa jokaista teitä täällä olemisesta. Monet ovat lähteneet ja oikein niin, hyvä niin, koska on vaikeaa tehdä tätä työtä, jota teemme, tietoisuus ja halut pirstoutuneena. Sitä on vaikeaa tehdä, silloin kun on niitä, jotka ovat mukana vain tehdäkseen ihmisidentiteetin paremmaksi, mutta jotka eivät oikeasti sitoudu itseensä henkiolentona, jumalana – niitä jotka vain puuhastelevat tai vielä pahempaa, jotka oikeasti yrittävät vain ottaa energiaa. Meillä oli sitä. Tobiaksella erityisesti oli sitä, niitä jotka tulivat kokoontumisiin vain ottamaan energiaa, jotka eivät oikeasti kuunnelleet, eivät oikeasti tunteneet yhteyttä, mutta he tunsivat, että tämä oli upea paikka varastaa energiaa.

Vuosien saatossa he ovat lähteneet. He ovat lähteneet, koska tämä ei ole enää kovin hyvä energian varastamispaikka. Ei ole. Ette salli sitä. Ette pelaa enää tuota vanhaa peliä, joten he ovat menneet toisiin paikkoihin, tai heille ei ollut tarpeeksi lumousta, taikatemppuja tai avaruusolentoja.

Avaruusolentoja. Voisin myydä lippuja avaruusolennoilla – jos puhuisimme avaruusolennoista ja noista muista ulottuvuuksista. Mutta itse asiassa se ei ole edes tärkeää. Ne eivät ole ihmismuodossa. Ne eivät ole käyneet läpi näitä kokemuksia. Ne eivät ole lähellekään yhtä tietoisia tai valaistuneita kuin te. Ne eivät lainkaan ole. Pelkästään se, että niillä on vihreä suomuinen nahka ja ne elävät eri planeetalla jossain, ei merkitse, että ne ovat viisaita niin kuin te tai rakastavia niin kuin te. Ja pelkästään se, että ne tulevat kaukaisesta galaksista tai ulottuvuudesta, ei merkitse, että niillä on enemmän tietoa, tietämistä, intuitiota kuin teillä.

Olemme siis pystyneet siirtämään heidät pois. Olemme kirjaimellisesti kehottaneet heitä lähtemään ja nyt meillä on ympäri planeettaa jäljellä ydinryhmä, joka sallii ehdottomasti oman vapautensa. Voimme nyt mennä paikkoihin.

Olette nähneet kuluneina vuosina, jotka olemme olleet yhdessä, mikä ohjelma on. En anna teille valtavia unelmalupauksia. En voi. Voin kertoa teille vähän siitä, mitä koette tällä hetkellä ja minne voisitte mahdollisesti mennä. Sanojeni lisäksi yritän toki kutittaa teitä, aktivoida tuon paikan teissä, joka jo tietää, mutta en voi antaa sitä teille. Voin kenties vain inspiroida sitä tai yrittää auttaa teitä tunnistamaan sen – yrittää auttaa teitä tunnistamaan, mistä tässä oikeasti on kyse.

Kaukana poissa ovat ne henkisen uutuuden etsijät, jotka ennen maleksivat maisemissa, ja kaukana poissa ovat ne, jotka etsivät nopeaa fyysistä parantumista. Emme tee parannuksia täällä. Minä en tee. Te ette tee. Niinpä he menevät jonnekin muualle, koska he eivät oikeasti halua parantua – he eivät halua. Muuten he parantuisivat. Tämä on kova toteamus, jonka olen tehnyt aiemmin, mutta jonka jokainen teistä alkaa nyt ymmärtää.

He eivät halua sitä todellista vapautta, jonka parantuminen voisi antaa. He haluavat vähän huomiota. He haluavat vähän tilapäistä helpotusta. Mutta tiedättehän, he palaavat suoraan takaisin – olette nähneet heitä. He vaihtavat sairaudesta toiseen. He vaihtavat tunnedraamasta toiseen.

Tiedän, että monet teistä ovat käyneet läpi omia ongelmiaan – fyysisiä ja henkisiä – mutta te ette tee sitä dramaattisella huomionsaamistavalla, energiaruokkimistavalla. Teette sitä, koska teette valtavaa transformoitumista kehossanne, psyykessänne, tietoisuudessanne ja joskus nuo transformaatiot ovat hyvin merkittäviä. Ne tuovat esiin sairautta, ne tuovat esiin tasapainottomuutta, jotta voitte päästää siitä irti. Ei niin, että joku toinen voi parantaa sen puolestanne. Tuotte esiin nämä, jotta voitte päästää niistä irti, ja olette tehneet juuri näin, mitä joku teistä voi sanoa ihmeeksi, mitä jotkut teistä hämmästyvät. Miten voi päästää irti jostain syövän tapaisesta tai sairaudesta, kun lääkärit sanovat sen olevan lähes mahdotonta? Opitte, että voitte. Ei tahdolla, ei positiivisilla affirmaatioilla, ei minkäänlaisella ponnistelulla, vaan pelkästään tietoisuudella, valitsemalla sen.

Tuotte siis näitä ongelmia esiin elämässänne ja tiedän, että niitä on ollut runsaasti, on kyse sitten tunneongelmasta, psyykkisestä ongelmasta, dramaattisesta terveysongelmasta, tasapaino-ongelmasta, henkisestä tasapaino-ongelmasta. Tuotte nämä esiin, jotta voitte päästää irti niistä, jotta voitte nähdä viisauden ja ilon niissä ja voitte päästää niistä irti vaivattomasti.

Se useimpien ihmisten on vaikea ymmärtää, tämä vaivattomuus, koska ihmiset ovat tottuneet ja ohjelmoitu puskemaan jotain saadakseen asiat toimimaan, käyttämään energiaa ja pakotusta, valtaa saadakseen jonkin muuttumaan. Mutta todellinen maagi ymmärtää, ettei ole ehdottomasti mitään tarvetta voimaan tai valtaan. Maagi ymmärtää, että kyse on vain tuon valinnan tekemisestä ja ihmistavasta poistumisesta.

Itse asiassa Cauldre oikeastaan summasi tämän koko shoudin sanomalla alussa: "Asiat tapahtuvat tasoilla, joita ihminen ei ymmärrä, eikä sen pitäisi tarvita ymmärtää. Mutta kyse on tuon ihmisen saamisesta pois tieltä, jotta "minä olen" –olemus voi synnyttää sen, mikä on suurempaa, kuin mieli tai mielikuvitus voi mitenkään kuvitella."

Siinä on hyvin paljon, shaumbra. Kamppailette ja uurastatte toisinaan sen kanssa, mitä luulitte rajoittuneesta ihmisvankilasta katsottuna haluavanne saada, ja sitten yritätte käyttää valtaa saadaksenne sen tapahtumaan. Yritätte pakottaa sen ja sitten olette hyvin ankara itsellenne, kun se ei toimi niin, kuin ihminen haluaa sen toimivan. Sätitte itseänne. Yrittäkää nyt vain saada itsenne pois tieltä. Yrittäkää käsittää tämä, kun etenemme tässä – teillä on ihmisen haluja, ihmisen ongelmia ja huolia ja teillä on myös "ja". Teillä on myös ns. jumalainen perspektiivi, hyvin vapaa ja avoin perspektiivi.

Ymmärtäkää, että mitä tahansa valitaankin – ei ainoastaan ihmisen selviytymismoodista, vaan "minä olen" –moodin armosta – tulee yksinkertaisesti ponnistelematta. Se on haastavaa. Haastavaa, koska teistä tuntuu, että te, ihminen, ette tee mitään ja ihmisen täytyy ponnistella, puskea, käyttää valtaa.

Opitte näissä 11 seuraavassa shoudissamme, ettei ole mitään tarvetta puskea. Se tuntuu kiusalliselta. Se tuntuu siltä, että kävelette ruuhkaisella julkisella kadulla ilman vaatteita, alasti. Oikeasti, koska se tuntuu kiusalliselta ja teistä tuntuu, että olette unohtaneet jotain. Mitä ihmiset sanovat?

No, ensinnäkään he eivät näe teitä. Se ei ole keisarin vaatejuttu. He eivät näe teitä, koska he ovat täysin eri pelikentällä nimeltään "valta". He eivät näe teitä – he eivät välitä teistä, ellette valitse, että he välittävät.

Teistä tuntuu alastomalta, koska teillä ei ole sitä valtahaarniskaa, jota kaikki käyttävät. Teistä tuntuu haavoittuvalta hetken ja sitten oivallatte, ettei ole enää tuon haarniskan tarvetta. Elämässänne ei ole enää tuon vallan tarvetta. Ja sitten oivallatte, että asioita vain tulee teille tavoilla, joita ihmismieli ei olisi voinut uneksia tai kuvitella. Se on toinen haaste.

Olette hyvin tottuneet ajattelemaan, mitä haluatte, mutta tuo ajattelu ei yleensä tule todellisista ajatuksistanne. Ne eivät ole oikeasti teidän. Ne kuuluvat esi-isillenne. Ne kuuluvat massatietoisuudelle. Ne eivät ole oikeasti teidän. Olette hyvin tottuneet ajattelemaan perusasioita – palkka, auto joka toimii, talo jossa voitte nukkua ja tällaisia asioita – eikä niillä ole oikeasti merkitystä. Niillä ei oikeasti ole. Tiedän, että ihmiselle se on: "Voi, minun täytyy saada ne ensin." Ei, itse asiassa oivallatte, ettei niillä ole merkitystä.

Ja osutte asian ytimeen tänä vuonna, jolloin suututte ensin itsellenne ja sitten minulle ja sanotte: "Miksi olen haaskannut niin paljon aikaa, niin monia elämiä näin ihmisasioiden tavoitteluun, ehdottomasti unohtaen tai ollen näkemättä, mikä oli oikeasti tärkeää? Miksi haaskasin niin paljon aikaa asioihin, joita olisi ollut joka tapauksessa, jos olisin vain sallinut itseni mennä seuraavalle tietoisuustasolle? Miksi olin niin lyhytnäköinen ja keskityin vain laskujen maksamiseen, itseni ruokkimiseen, työpaikan saamiseen, noihin asioihin, kun ne tulevat luonnostaan, kun olen vapaa?"

Nuo asiat … Se on huvittavaa jossain mielessä ja surullista toisessa. On huvittavaa nähdä kaiken tämän ponnistelun kohdistuvan hyvin arkisiin asioihin, hyvin arkisiin asioihin. Selviytyminen – melko arkista. Se on tylsää ja siksi olette täällä. Oivalsitte sen olevan tylsää. On surullista nähdä, miten paljon ihmisen elämästä ja potentiaalista tavallaan haaskataan, silloin kun noista asioista oikeasti huolehditaan. Minun on alleviivattava ja korostettava sitä. Noista asioista joista olette huolissanne, perusasioista – Tobias puhui niistä vuosia sitten: yltäkylläisyys, terveys, suhteet ja jossain määrin itsearvostus – huolehditaan automaattisesti vallattomassa elämässä. Nuo asiat toteutuvat automaattisesti tavoilla, joita ette voisi kuvitella.

Voi, tiedän. Näen ne lineaariset ajatuspolut, joita kuljette toisinaan. Suunnittelette elämää. "Mitä minun täytyy tehdä työpaikan kanssa? Mitä minun täytyy tehdä ihmisen jokapäiväisistä, fyysisistä asioista huolehtimisen kanssa? Mitä minun täytyy tehdä kehoni kanssa ja sen kanssa, mitä syön, kemikaalien ja kaiken muun?" Ja sitten kaikki pysähtyy siihen. Kaikki rajoittuu siihen. Ja kaikki suunnitellaan sitten näiden ihmisen perusselviytymisasioiden ympärille.

Alatte oivaltaa – enkä tarkoita tätä viisasteluksi – ettei tämä valtava este nimeltään kuolema oli oikeasti kovin tärkeä. Se ei oikeasti ole paha tai kamala. Ja fakta on, että teillä jokaisella on kuolema kuin kello, joka tikittää – "Milloin se tapahtuu?" Ja teillä on halu elää 150-vuotiaaksi, mutta luultavasti tavallaan tiedätte ja sanotte: "En luultavasti pääse paljon yli 80 tai 90 vuoden." Jotkut teistä ovat huolissaan perhetaustanne vuoksi – tuo sairaus voi viedä teidät nyt tai ensi vuonna. Kuolema on siis valtava asia eikä se ole itse asiassa kovin paha asia.

Voin kuulla mielen huutavan nyt: "Mitä tarkoitat, ettei se ole paha asia?!" No, pysykää kanssani vähän aikaa. Otetaan pois tuska – tuska jota voisi olla jonkin sairauden tai auto-onnettomuuden tai jonkin vastaavan kanssa – ja sanotaan, että lähdette vain rauhallisesti keskellä yötä ja yhtäkkiä ilman suurta traumaa tai ruljanssia oivallatte: "Ai, olen kuollut." Katsotte alaspäin, niin kuin tuo kamera katsoo alaspäin teitä: "Voi jestas! Keho makaa tuolla sängyssä ja olen vapaa. Aah! Olen vapaa."

Se on itse asiassa … Täällä ei paljon naureta (nyt vähän naurua ja Adamus naureskelee). Mutta se on iso este, koko tämä kuolemanpelko. Se laittaa teidät eräänlaiseen ansaan. Kuolema ei ole kovin paha asia. Itse asiassa se on tavallaan hauskaa. En suosittele kokeilemaan sitä tänä iltana. Tämä on Cauldren lääketieteellinen – mikä onkaan, vastuuvapauslauseke? Älä kokeile tätä kotona.

LINDA: Tämä on vain viihdetarkoitukseen.

ADAMUS: Aivan, aivan, aivan, aivan (vähän naureskelua). Mutta eksyn nyt aiheesta. Takasin pointtiini, jos muistan sen (Adamus naureskelee).

Niillä asioilla ei ole merkitystä, joista olette huolissanne nyt, ja suututte itsellenne ja sitten minulle joskus suunnilleen puolen vuoden päästä ja sanotte: "Miksi murehdin niin kauan asioista, joista on jo huolehdittu?" Te olette huolehtineet. "Miksi kannoin huolta arkisista asioista?"

Nimittäin on hämmästyttävää, mitä tapahtuu, kun menemme vallattomaan elämään. Elämänne kääntyy ylösalaisin monin tavoin ja se on ok. Se on "ja". Olette edelleen täällä, jatkatte edelleen, elämänne kääntyy ylösalaisin ja se on hämmästyttävää ja hauskaa, koska tällä kertaa se ei tapahdu yhdestä perspektiivistä. Se ei ole: "Voi, koko elämäni kääntyi ylösalaisin." Se on: "Voi, elämäni täällä kääntyi ylösalaisin ja tässä olen suuri vapaa olento. Sillä ei ole merkitystä!" Saatte kokea sen kaiken.

Ja oivallatte, että elämässänne tapahtuu asioita, jotka ovat yli sen, mitä tätä ihminen täällä olisi voinut kuvitella, koska minun on kerrottava teille nyt mennessämme tähän uuteen sarjaan, että olette todella rajoittuneita siinä, mitä kuvittelette itsellenne. Todella rajoittuneita. Se on ikään kuin sellaista, että jos olisitte taitelija, jolle annetaan koko studio täynnä kankaita, siveltimiä, akryyli- tai öljyvärejä, hitsausvälineet ja kaikkea muuta taideteoksen tekemiseen, ja ottaisitte vain väriliidut, lasten kouluväriliidut, yhden sivun paperia ja repisitte senkin kahtia, koska ette halua haaskata sitä, ja piirtäisitte sille (vähän naurua).

Ja sen tulette oivaltamaan – että ihmisen unelmat olivat hyvin rajoittuneita, hyvin rajoittuneita. Ymmärrän, miksi ihmisunelmia on, mutta oikeasti ne ovat epäonnistuneita unelmia. Ne oikeasti ovat. En tarkoita, että uneksitte epäonnistumisesta, mutta te epäonnistutte. Uneksitte jostain hyvin ihmismäisestä ja sitten se ei toimi ja sitten hitaasti ajan kuluessa lakkaatte unelmoimasta. Hitaasti, hitaasti luovutte unelmista, koska tavallaan: "Voi, se ei toiminut. Olin varsinainen typerys." Ei. Kyse ei ollut siitä, että olitte typerys. Kyse on itse asiassa siitä, että te ette uneksineet ihmisen ulkopuolella. Ette avautuneet "minä olen" –olemuksen unelmille. Ja sitten kun teemme sen, kun kuljemme ihmisrajoitusten ja –unelmien tuolle puolen, kuljemme vallattomaan elämään, kaikki nuo asiat vain ovat siinä – työpaikat, raha – ja oivallatte kovasti nauraen: "Miksi olin niin fokusoitunut siihen, kun se vain on tässä?" Se ei ole taikaa. Menemme fysiikkaan tänä vuonna ja selitämme, miksi se ei ole taikaa. Se on vain tietoisuutta. Siinä kaikki. Siinä kaikki.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä, kun menemme "Kuljemme eteenpäin" –sarjaan.

Mitä on edessä?

Tästä tulee merkittävä vuosi. Sanon jo, että siitä tulee merkittävin vuotenne tähän mennessä. En sanonut "helpoin", sanoin "merkittävin" (Adamus naureskelee). Merkittävin vuotemme tähän mennessä, koska kuten koemme tänään, aion tehdä useita asioita kanssanne, mutta erityisesti teemme eräänlaisen – tuota – dreamwalkin. Luennoin vähemmän ja menemme enemmän kokemuksiin, henkilökohtaisiin kokemuksiinne, ainakin tänään – ei ehkä koko vuotta.

LINDA: Mitä "merkittävin" merkitsee?

ADAMUS: Olen pääsemässä siihen.

Tänään siis teemme pari asiaa. Ensin teemme, tuota noin, vain kävelyn – ei edes dreamwalkia (suom. huom. dreamwalk = unikävely) – vallattomaan elämään. Olemme aloittaneet tämän jo keahakissa ja keahakerit voivat kertoa, että se muuttaa asioita. Menemme uudelle tasolle siinä tänään, vallattomaan elämään. Se on yksi niistä asioista … Pyydän teitä oikeasti olemaan varma itsessänne, kun valitsette tämän, koska jos sanotte: "Aion testata vallattomuuden vesiä", se ei toimi. Ette voi testata sitä vähän, koska teidät vedetään suoraan takaisin valtaan.

Valta on tällä hetkellä suurempi magneetti kuin vallattomuus. Lopulta ei, mutta tänä päivänä se on suurempi magneetti. Jos siis sanotte: "No, aion tehdä vähän vallattomuutta" ja yritätte ottaa pikkuaskelia, valtamagneetti vetää teidät takaisin erittäin voimakkaasti – hyvin, hyvin voimakkaasti – ja olette pettynyt itseenne. Sanotte: "No, se ei toiminut kovin hyvin", ja suututte ensin itsellenne siitä, että olette henkinen törppö, ja sitten suututte minulle. "No, Adamus kertoo meille kaikkia näitä juttuja eivätkä ne toimi".

No, kerron teille nyt, että teillä on tilaisuus mennä vallattomaan elämään, missä ette tarvitse taistelua. Ette tarvitse puskemista. Ette tarvitse valtamaailmassa elämisen kitkaa, mutta menette siihen täysillä. Menette siihen täysillä, ei vain vähän, koska se ei toimi kovin hyvin. Se itse asiassa sattuu.

Mitä siis "merkittävin" tarkoittaa? Merkittävin vuosi? Merkittävin vuosi – näette merkittävintä transformaatiota. Näette merkittävintä tietoisuusmuutosta eikä se ole lainkaan sitä, mitä mieli tällä hetkellä luulee. Se ei ole. Jos sanotte: "Ai, hyvä. Pystyn kävelemään vetten päällä ja pystyn tietämään kaiken …", niin ei, ei, ei, ei. Ei, ei, ei (muutama naurahdus). On jotain, mikä menee kauas sen yli.

Tietoisuus on nimittäin mielenkiintoinen asia, koska olette todella tietoisuuspioneereja tai tietoisuusmerirosvoja, ja tietoisuus on hassua, koska silloin kun teillä ei ole sitä tai olette rajoittunut, ette oivalla, mitä teette. Ette oivalla, miten tietoisuus on muuttanut historiaa uskomattomasti hyvin, hyvin lyhyenä aikana.

Vain 1500 vuotta sitten tietoisuus oli hyvin erilainen. Ajatelkaa tai tuntekaa hetki sitä. Älkää ajatelko, vaan tuntekaa hetki. Monet teistä olivat inkarnoituneena 1000, 1500, 2000 vuotta sitten. Ihmismieli ajattelee nyt: "Voi, se olin minä, muttei minulla ollut autoa tai internetiä ja käytin tavallaan hassuja vaatteita, mutta olin tällainen silloin." Ei, ei, ei, ei, ei, ei. Teillä ei ollut läheskään samaa tietoisuutta.

Käsitättekö, että 1500, jopa 1000 vuotta sitten, useimmat ihmiset olivat orjia? Ei vain muutamat. Kuninkaalliset omistivat useimmat ihmiset. Omistivat! Ja se on vielä oudompaa, etteivät he kyseenalaistaneet sitä. Ei tarvinnut olla paljon vartijoita, armeijoita ja poliiseja pitämässä orjia orjina, koska sitä ei kyseenalaistettu. Se oli heidän osansa elämässä.

Voitaisiin sanoa, että oli tavallaan kuorikerros, joka piti ruodussa, ja yksi suosikkiasiani olla puhumatta on roomalaiskatolinen kirkko. Se oli suuri … Teille joilla on tuo tausta, niin voidaan ottaa mikä tahansa kirkko ja laittaa se tähän paikalle ja se on samaa makyoa. Kirkko piti teidät ruodussa. Hyvin tiedostamaton usko johonkin Jumalaan, jota ei oikeasti ole olemassa – Luojan kiitos siitä (vähän naureskelua) – mutta teille kerrottiin, että teidän täytyi olla palvelijoita. Teidän täytyi palvella Jumalaa. Teidän täytyi palvella isäntiänne. Teidän täytyi elää kovaa kärsimyselämää, koska sitä Jumala vaati. Ja uskoitte siihen! Ette oikeasti kyseenalaistaneet sitä silloin. Se jatkui ja jatkui.

Taputtamatta itseäni selkään, koska annan Lindan tehdä sen ...

LINDA: (hieroen Adamuksen selkää) Ai jaa.

ADAMUS: Taputus selkään.

LINDA: (taputtaen häntä selkään) Ai jaa.

ADAMUS: Minä yhdessä muutaman muun arvostetun, nyt ylösnousseen mestarin kanssa, puhuimme ensimmäisenä avoimesti vapaudesta. Avoimesti. Käsitättekö, että jos 500 vuotta sitten puhui avoimesti vapaudesta … (Adamus laittaa käden kurkulleen). Joo. Puhut avoimesti vapaudesta ja sinut olisi pidätetty, olisi pidetty oikeudenkäynti 10 minuutin päästä ja sinut olisi hirtetty tai poltettu tai sinulta olisi katkaistu pää välittömästi. Nyt voimme puhua siitä tällä tavalla, mutta tietoisuus oli hyvin erilainen.

Tietoisuus oli tiedostamaton ja voisin jatkaa ja jatkaa esimerkkejä. Tiedättekö, että tässä maailmassa ensimmäinen todellinen demokratia oli vasta noin 100 vuotta sitten? Ja sanotte: "Ei, mutta kreikkalaiset." Ei, ei, ei, ei, ei, ystäväni. Kreikkalaiset ja room- … ei niinkään roomalaiset, vaan kreikkalaiset – he puhuivat demokratiasta. He pohdiskelivat sitä ja heillä oli tiettyjä demokraattisia toimia eliitin kanssa. Eliitin kanssa – se ei ollut avointa kaikille. En pidä sitä oikeana demokratiana, kun se ei ole avointa. Se ei ole demokratiaa, kun 10 rikasta tyyppiä istuu äänestämässä siitä, miten valtakuntaa pyöritetään.

Ja sanotte: "Okei, mutta Amerikka, ensimmäinen käytännön demokratia on vuodelta 1776." Ei. Minun mielestäni ei ollut demokratiaa, ennen kuin noin 40 tai 50 vuotta sitten, eikä se ole edelleenkään vapaata. On edelleen niitä, joilla ei ole samoja oikeuksia kuin toisilla. Tilanne on paljon parempi kuin 300, 500 vuotta sitten, mutta ystäväni, ei ole edelleenkään vapautta. Älkää puijatko itseänne. Älkää ollenkaan puijatko itseänne.

Siis takaisin pointtiini, mikä tahansa se olikaan (vähän naureskelua). Tietoisuus. Seuraavan vuoden aikana teillä on tilaisuus tulla paljon tietoisemmaksi, tiedostavammaksi, tietävämmäksi ja se yllättää teidät ja hämmästyttää teitä toisiaan vuoden aikana. Kirjoittakaa se muistiin itseänne varten, jos haluatte, tai jakakaa se: miten paljon olitte tiedostamaton aiemmin, miten paljon luulitte olevanne henkisellä matkalla, mutta olitte oikeasti tiedostamaton.

Henkimatka on minusta ihmisen vilpitön ja hyvää tarkoittava, mutta epäonnistuva yritys olla vapaa. Henkiset matkat ovat täynnä makyoa – ne ovat – ja johtajia, guruja ja kaikkea itsenne ulkopuolista. Henkiset matkat ovat häiriötekijöitä parhaimmillaankin. Henkiset matkat ovat usein valtava karikko, joka johtaa kerta toisensa jälkeen uusiin inkarnaatioihin. Ja mitä ne tekevät? Ne saavat teidät suoraan takaisin henkiselle tielle.

Tiedän, että nyt jotkut teistä siellä, kenties myös yksi tai kaksi täällä, sanoo: "Voi! Tässä Adamus pilkkaa kaikkea." Ehdottomasti (vähän naureskelua). Miksi ei?! Minusta melkein tuntuu, että minulla on kivääri ja istun vesitynnyrissä, jossa on kaloja (Adamus naureskelee). Se on helppoa. On helppoa pilkata sitä kaikkea. On todella helppoa katsoa huumorilla kaikkea elämässänne – suurella huumorilla – ja oivaltaa, että se syntyi rajoittuneesta tietoisuustilasta.

Emmekä jatka rajoittuneen tietoisuuden korjaamisyritystä. Emme yritä jatkuvasti korjata sitä ja saada sitä tuntemaan oloaan paremmaksi ja kertoa sille, että sillä on ollut niin kova elämä. Ei, emme yritä. Emme ole täällä korjaamassa sitä, mikä oli. Olemme täällä avautumassa jollekin, joka on täysin vapaata ja uutta. "Vapaa" vapaudessa ja "uusi" siinä mielessä, että te ette ole tuoneet sitä elämäänne aiemmin – se on aina ollut, mutta te ette ole tuoneet sitä sisään aiemmin.

Ymmärtäkää siis, että vallattomassa elämässä emme palaa korjaamaan kehoa, aivoja. Emme palaa takaisin ja yritä korjata vanhoja asioita. Miksi? Tiedättekö miksi? Ensinnäkin koska on "ja" ja se on edelleen olemassa ja se voi edelleen olla. Katsotte taaksepäin yhtenä tulevan vuoden päivänä ja oivallatte, miten elämä on ollut yksi ja lineaarinen tähän saakka. Se on kuin: "Miksi ajattelin, että minun täytyi jatkaa tuota lineaarista ihmispolkua pitkin ja yrittää laastaroida itseäni, korjata itseäni, parantaa itseäni? Pthyi! Miksi?"

Miksi parantaa – tarkoitan tunteellisesti, fyysisesti ja henkisesti – kun voi olla "ja"? Teillä voi edelleen olla se. Teillä voi edelleen olla tuo rikkinäinen, säälittävä, rajoittunut, jääräpäinen ihmisitse (vähän naurua). Miksi ei, kun teillä voi olla myös "ja"? Ja vallattomassa elämässä on kyse menemisestä "ja"-tilanteeseen, ei törpön korjaamisesta. Annamme sen jatkaa.

Se on ihme, siunaus, kauneus. Se on kuin, tehdään se kaikki. Tehdään se kaikki. Ollaan tietoinen "minä olen" –olemuksesta ja kaikista eri persoonista, joita se voi tuoda. Siinä on paljon vähemmän työtä kuin yrityksessä korjata ihmisitse, veli John. Annetaan veli Johnin jatkaa veli John-tyyppisten asioiden tekemistä, mutta tutkitaan, mitä muuta on.

Sanon "tutkitaan". Meidän ei tarvitse tehdä asioita. Emme rakenna mitään. Emme yritä luoda uusia identiteettejä. Ne ovat jo olemassa ja heräätte tietoisuudessanne joku päivä ja sanotte: "Haa! Miksi kulutin niin paljon aikaa yrittäen korjata sitä, minkä luulin olleen rikki, sen sijaan että vain avauduin kaikelle, mitä ole? Hämmästyttävää. Miksi kulutin niin paljon aikaa yrittäen tavoitella uraa, maksaa laskuja, saada auton, kun siitä kaikesta oli jo huolehdittu? Miksi olin niin tiedostamaton?" Tähän siis olemme menossa tänä vuonna.

Miten selittää?

Ennen kuin jatkamme yhtään pidemmälle, minulla on kysymys. Jos jollakin teistä on kännykkä, kannattaa ehkä sulkea se nyt (Adamus naureskelee), jos se on päällä. Mutta minulla on tärkeä kysymys, koska se liittyy kännyköihin.

Tehdäänpä pieni matka tässä. Se ei ole merabh vielä tai dreamwalk. Tämä on esimatka. Lähdetäänpä matkalle, koska voidaan. Muistatteko "ja"? Ette siis yritä sysätä tuota ihmistä 100 vuotta taaksepäin, vuoteen 1915. Olette vain "ja", okei? Suu tukkoon. Lakatkaa ajattelemasta (Adamus naureskelee). Se on hyvin yksinkertaista. Olemme vain vuodessa 1915. "Joo, mutta …" Suu tukkoon! Siinä vanhat ihmissilmät katsovat asiaa. Olemme vuodessa 1915, okei? (Yleisö sanoo "okei") Okei. Huh!

Okei. Olemme vuodessa 1915 ja leikimme tässä pikkuleikkiä. Teillä on iPhone tai iPad. Käsitätte, että iPhone kehitetään – milloin se olikaan – 2007? Olemme vuodessa 1915. Se kehitetään 2007 ja iPad 2011, joo. Muuten, minun täytyy ottaa kunnia tuosta nimestä. Kyllä, koska Steve Jobs halusi kutsua sitä "Cool Phoneksi" (= makea puhelin) tai hän halusi itse asiassa kutsua sitä "Door Padiksi" (= ovilehtiö), niin kuin paremmaksi kuin Windows (= ikkunat) ja … (Yleisö vaikeroi) Hänellä oli kaikkia näitä kamalia nimiä. Hän oli kamala asioiden nimeämisessä ja sanoin: "Steve, Steve, mitä tuo puhelin oikeasti tekee? Mitä se tekee?" Ja hän sanoi: "No, se tavallaan antaa minulle vapauden. Se on minulle, se olen "minä"." Sanoin. "Juuri niin! iPhone. "Minä olen puhelin (suom. huom. i = minä)."

Haluan teidän siis … Se on tositarina! Se on tositarina (vähän taputuksia) ja se vaati paljon töitä, mutta … (Lisää naurua, joku sanoo "joo, joo")

Olemme siis vuodessa 1915 ja teillä on tämä laite, jonka olette tuoneet ajassa mukananne. Teillä on tämä laite. Menemme 100 vuotta taaksepäin. Teillä on tämä laite nimeltään iPhone tai joillakin teistä on halpoja pöllittyjä jäljitelmiä nimeltään Android. Autoin Applen luomisessa. Kyllä, olen puolueellinen.

LINDA: Onko sinulla osakkeita?

ADAMUS: En tarvitse osakkeita. Omistan sen energeettisesti, kosmeettisesti … tai kosmisesti! (Naurua) Tai kosmeettisesti.

Yritin työskennellä Bill Gatesin kanssa, mutta oletteko koskaan yrittäneet työskennellä insinöörin kanssa? (Adamus naureskelee) Ei onnistunut kovin hyvin. Sanoin: "Windows? Windows?!! Pthyi!"

Mutta joka tapauksessa, olemme vuodessa 1915. Kuvitelkaa nyt tämä. Tuokaa tietoisuutenne tänne – naps! tuosta vaan. Älkää ajatelko sitä – olette vain siellä. Teillä on tämän iPhone, jonka olette tuoneet mukananne ja aiotte jakaa – toitte useampia - en tiedä, tusinan, pari tusinaa näitä iPhoneja 1915.

Muistakaa, että 1915 autoja vasta alkaa olla. Monilla ihmisillä ei ollut niitä, vaan niistä oli vasta tulossa tavallaan päivän muotivillitys. Sähkö – muutamissa kodeissa oli, joissain yrityksissä oli, mutta ei tietenkään kaikissa kaupungeissa ja taloissa. Puhelin – joillakin ihmisillä oli, monilla ei ollut. Ja yhteisiä puhelinlinjoja – muuttuvasta tietoisuudesta puheen ollen. Voisitteko kuvitella yhteiset puhelinlinjat? Ovatko jotkut teistä riittävän vanhoja, että olette puhuneet sellaisella? (Muutama ihminen sanoo "kyllä") Kyllä, kyllä. Tai riittävän köyhä, että olette puhuneet sellaisella (Adamus naureskelee).

Teillä on tämä iPhone ja menette jakamaan muutamia ja selitätte toimintaa lyhyesti. Ette puhu tulevaisuudesta. Olette tuossa hetkessä, 1915, ja selitätte lyhyesti, mitä tämä puhelin tekee, mutta hämmennytte vähän sanoissa, koska he eivät ymmärrä monia asioita. Niinpä teidän täytyy ilmaista se vuoden 1915 termeillä. Ja minulla on kaksi kysymystä teille ja Linda vie mikrofonia ympäri.

Ensimmäinen kysymys on, miten selitätte, mitä se voi tehdä? Ja mitä ihmiset tekevät sillä? Mitä ihmiset tekevät sillä?

Heidän käsissään on tässä pala taikaa. Ajatelkaa vuoden 1915 termein, vuoden 1915 ihmistermein. Mitä he haluavat tehdä tällä puhelimella? Te tiedätte, mitä se tekee. He eivät oikein ymmärrä sitä.

Linda, valitsepa siis ensimmäinen kandidaattimme.

LINDA: Okei. Valitsen jonkun?

ADAMUS: Joo.

LINDA: Okei, voin tehdä sen.

ADAMUS: 1915. Ensin hyvin yksinkertaisesti, rakkaani, mitä aiot kertoa sen tekevän?

SUE: Minulla ei ole todella aavistustakaan.

ADAMUS: Hyvä vastaus itse asiassa.

SUE: Joo.

ADAMUS: Joo. Mutta sinulla on se ja he sanovat: "Mikä se on?" "Mikä se on, rakkaani?"

SUE: No, joo, jos ei voi sanoa, että se on tulevaisuudesta.

ADAMUS: Ei, ei.

SUE: Aivan. Se on kuin …

ADAMUS: Koska silloin he tappaisivat sinut.

SUE: Joo (vähän naurua). Olen tehnyt sen, joo (hän naureskelee).

ADAMUS: He tekevät sen. He tekevät sen, joo. Sinulla on siis tämä juttu. Onko jollain rekvisiittaa, jota voin käyttää? iPhone. En halua halpaa pöllittyä Android-jäljitelmää.

KERRI: Minulla on aitoa tavaraa tässä.

ADAMUS: Aitoa tavaraa tässä, kyllä. Onko tämä viimeisin malli?

KERRI: Ehdottomasti.

ADAMUS: Kiitos. Muuten … Okei, pidät siis kädessäsi tätä laitetta – ottaisitko – mitä aiot kertoa heille nyt? Ensin, mitä sillä voi tehdä?

PETE: Ei voi tehdä paljon siellä, koska ei ole linkkitorneja! (Naurua)

ADAMUS: No, kenties rakennan muutaman.

SUE: Ai jaa.

PETE: Ai jaa, muutit sitä.

ADAMUS: Sitä kutsutaan luovaksi mielikuvitukseksi, ystäväni.

SUE: Okei.

PETE: Hei, minä … (epäselvä kommentti, paljon naurua)

ADAMUS: Ahaa, ahaa! Ja onko sinulla iPhone, herra?

PETE: Ei helvetissä! Minulla on Android.

ADAMUS: Ahaa! Suoraan pointtiini! (Naurua) Suoraan pointtiini!

SUE: Kyllä!

ADAMUS: Rakastan teitä tyyppejä. Okei, ensinnäkin …

SUE: Okei, poikani on insinööri, joten ajattelen myös kun insinööri.

ADAMUS: Ai jaa, okei. Kerro siis minulle nyt – 1915, selitä kolme helppoa asiaa. Mitä tämä laite tekee?

SUE: Se näyttää sinulle mahdollisuuksia. No, he eivät tajuaisi sitäkään (Adamus kakistelee) Joo (Sue nauraa).

ADAMUS: Ja he haluavat ottaa sen ja he haluavat …

SUE: Leiki sillä.

ADAMUS: … katsoa sitä tietysti. Ja sitten he haluavat heittää sen pois.

SUE: Ei, älä heitä sitä. Ei.

ADAMUS: Okei, mutta sen he tekevät.

SUE: Joo.

ADAMUS: Nopeasti, nopeasti. Meillä on paljon tekemistä tänään.

SUE: Joo, meidän täytyy siirtyä eteenpäin.

ADAMUS: Pizza jäähtyy, ennen kuin olemme valmiita tässä (Sue kikattaa). No, mitä tämä tekee heille? Annan sinulle vihjeen.

SUE: Okei.

ADAMUS: Voit katsoa kuvia.

SUE: Kuvia.

ADAMUS: Kyllä.

SUE: Okei. Voit nähdä …

ADAMUS: Onko sinulla mitään hyviä kuvia siinä?

KERRI: He voivat katsoa videoita.

ADAMUS: He eivät tiedä, mitä videot ovat.

SUE: Ei, 1915.

KERRI: Ai niin, joo.

ADAMUS: Okei.

SUE: Siis kuvia. He voivat katsoa kuvia.

ADAMUS: Joo, okei. Ja mitä muuta he voivat tehdä?

SUE: He voivat kuulla ääniä siitä.

ADAMUS: He voivat kuulla ääniä. Hyvä. Ei, vaan pidin siitä (Sue nauraa). He voivat kuulla – tietysti he saattavat jo tehdä sitä. Mutta he voivat kuulla ääniä, katsoa kuvia ja mitä muuta?

SUE: Musiikkia. He voivat kuulla musiikkia siitä.

ADAMUS: Ja kuulla musiikkia. Nyt he ovat kerrassaan hämmästyneitä. Tietysti demoat sen heille. He ovat täysin hämmästyneitä.

Tiedät sen mahdollisuuden, mitä tämä laite tekee, ja kyllä, meillä on torneja ja kaikkea muuta vastaavaa. Olemme rakentaneet joitain saadaksemme nämä toimimaan 1915. Mitä he tekevät tällä hyvin hämmästyttävällä laitteella?

SUE: Heillä ei olisi aavistustakaan, mitä sillä tehdään.

ADAMUS: Joo, mutta sanotaan, että näytit heille muutama asian. Mitä he yrittäisivät tehdä?

SUE: Tappaa minut (nauraen).

ADAMUS: Kyllä, kyllä. Mutta leiki tässä mukana. Mitä he tekisivät seuraavaksi?

SUE: No, varastaisivat sen.

ADAMUS: Juuri niin, okei. Ja miten paljon hyötyä heille olisi siitä, että he varastavat sen?

SUE: Ei mitään, koska he eivät ymmärtäisi sitä.

ADAMUS: Koska he eivät tiedä, miten homma tehdään. Hyvä pointti. Erinomaista. Okei, hyvä.

SUE: Hyvä.

ADAMUS: Siirrytäänpä eteenpäin. Joo, se oli hyvä.

Seuraava. Sama kysymys. Mitä aiot kertoa heille siitä, mitä se tekee, ja mitä he tekevät sillä sitten? (Linda antaa mikrofonin Laralle, joka tarjoaa sitä Martylle)

MARTY (MOFO): Sinä ole iPhone-ekspertti.

LARA: Kertoisin heille, että he voivat yhdistyä ihmisiin ympäri maailmaa, että he voivat oppia uusia asioita, että he voivat pelata …

ADAMUS: Mitä uusia asioita he oppisivat?

LARA: He voisivat oppia soittamaan selloa. He voisivat oppia soittamaan selloa.

ADAMUS: Okei, tuolla pikkulaatikolla?

LARA: Joo-o.

ADAMUS: Okei. Hyvä, hyvä.

LARA: Joo.

ADAMUS: Ja vielä yksi asia. Mitä muuta? Opitko sinä soittamaan selloa sillä?

LARA: Työstän sitä (he nauravat).

ADAMUS: Kutsu tänne näyttämölle ensi kuussa.

LARA: Ai, vau.

ADAMUS: Sellon kanssa.

LARA: Parasta panna töpinäksi.

ADAMUS: Joo (he nauravat).

LARA: He voisivat pelata pelejä toisten kanssa. Minä en tee sitä, mutta ymmärtääkseni voidaan pelata pelejä ja yhdistyä sillä tavalla.

ADAMUS: Okei, hyvä. Ja mitä he tekevät sillä nyt? Annat sen heille, mitä he tekevät sillä?

LARA: Luulen, että he luultavasti yrittävät pelata jääkiekkoa sillä, mailojen kanssa.

ADAMUS: Pelata jääkiekkoa.

LARA: Joo.

ADAMUS: Jääkiekkoa. Oliko se iso juttu 1915?

LARA: En tiedä (hän kikattaa).

ADAMUS: En tiedä … Etsin … Ei. Vain Kanadassa, joo.

LARA: Ai jaa, okei. Joo.

ADAMUS: Muu maailma ei tuntenut sitä, joo. Okei, hyvä. Otetaan kaksi lisää.

LINDA: Okei.

ADAMUS: Aion todistaa yhden asian tässä hetken kuluttua. Te kaikki sanotte: "Ahaa!"

EDITH: Ai!

ADAMUS: Edith! Edith! Mitä siis aiot kertoa heille sen tekevän?

EDITH: Se mutkistaa heidän elämäänsä järjettömästi (paljon naurua ja vähän taputuksia).

ADAMUS: Siinä on totuus, rakkaani. Ja mitä he tekevät sillä, kun annat sen heille?

EDITH: Painavat näyttöä.

ADAMUS: Ei, ei fyysisesti, vaan …

EDITH: Ai jaa.

ADAMUS: Tarkoitan … koska annat heille lyhyen demon ja sanot: "Tee näin ja tee noin." Miten he hyödyntävät sitä elämässään?

EDITH: Luulen, että kaikki vastasivat ne ainoat asiat, joita voin ajatella. En tiedä, he voivat pelata pelejä. He voivat nähdä kuvia, kuulla musiikkia.

ADAMUS: Okei.

EDITH: En usko, että he voivat tiedostaa, että he ovat "minä olen mitä olen" (naurua).

ADAMUS: Ei, luultavasti eivät. Hyvä. Todistan erään asian tässä. Vielä yksi, hyvin nopeasti.

LINDA: Okei, vielä yksi.

ADAMUS: Vielä yksi, hyvin nopeasti. Se on vaikeaa, haastavaa. Se on sinun puhelimesi.

KERRI: He pelkäävät sitä ja piilottavat sen. Ja he katsovat sitä myöhään illalla peiton alla, kun kukaan ei näe.

ADAMUS: Niinkö sinä teet? (Naurua)

KERRI: Häh, en. No, jos he voisivat ladata pornoa, taatusti he tekisivät senkin! (Lisää naurua) Mutta minä en tee sitä. E-ei.

ADAMUS: Oliko porno keksitty 1915?

KERRI: Hmm, kyllä. Voi, kyllä.

ADAMUS: Kyllä, kyllä, kyllä. Okei, mutta unohdit sen, mitä kerrot heille tämän tekevän.

KERRI: Häh?

ADAMUS: Mitä aiot kertoa heille tämän laitteen tekevän?

KERRI: Hmm, menin ihan blankoksi (Adamus naureskelee). Se on paras ystäväsi. Kun kaikki muut ovat lähteneet, niin sinulla on vielä puhelin ja voit katsoa Facebookia.

ADAMUS: Hei, tämä on liian henkilökohtaista! (Naurua)

KERRI: Voisit mennä Facebookiin katsomaan ihmisten menevän lomalle (naurua).

ADAMUS: Tämä on surullista (Adamus naureskelee).

KERRI: Se on surullista – vähän.

ADAMUS: Okei, kiitos. Kiitos paljon.

Kun siis laitamme sen tuohon asiayhteyteen ja viemme teidät 100 vuotta taaksepäin – mikä ei ole itse asiassa kovin kaukana, mutta oli täysin erilaista – pointti numero yksi: tietoisuus muuttuu nopeasti ettekä voi alkuunkaan tiedostaa sitä, ennen kuin se tapahtuu.

Palataan 100 vuoden taakse – oli hyvin erilaista. Ei vain teknologia. Ystäväni, tietoisuus oli hyvin erilainen. Yritätte selittää jotain, minkä tunnette nyt, mitä pidätte nyt itsestäänselvyytenä, mutta se on ollut vasta vuodesta 2007 saakka. Kahdeksan vuotta, ystäväni. Teidän olisi vaikeaa palata vuoteen 2006 ja selittää, mitä tämä laite tekee.

Kerron teille kaiken tämän, koska se mitä tapahtuu teille, meille tämän seuraavan vuoden aikana, on tuossa samassa mittakaavassa, mutta paljon enemmän. Sitä on vaikea kuvitella, vaikea pukea sanoiksi, joten älkää yrittäkö, olkaa kilttejä. Älkää yrittäkö suunnitella, mitä tapahtuu, koska voin taata teille, että se on täysin erilaista. Mutta sallisitteko sen vain tapahtua?

Jos teille olisi annettu tuo laite 2006 – sanotaan 2005, tasan 10 vuotta sitten – ja sanottu: "Mitä haluaisitte tämän laitteen tekevän teille?", ette olisi voineet edes kuvitella, mitä se voi tehdä nyt 10 vuotta myöhemmin. Ette olisi voineet. Olisitte olleet rajoittunut.

Tämä on pointtini, ensimmäinen pointtini tänään. Menisittekö pois sen sallimisen tieltä, mitä tulee seuraavaksi? Ihmisen ei tarvitse suunnitella eikä se pysty. Ette olisi pystyneet kuvittelemaan 10 vuotta sitten, mitä iPhone voi tehdä teille, puhumattakaan 100 vuotta sitten.

Toinen pointti on tämä: mitä aiotte tehdä sillä? Voitte tehdä vähän aikamatkailua, voitte palata taaksepäin ja antaa heille tämän laitteen. Annatte heille vähän koulutusta siitä ja mitä he tekevät? Valitettavasti ihmisluonto sanoo, että he tekevät jotain monista asioista. Luovuttavat teidät viranomaisille. Todella. He ovat niin peloissaan, niin peloissaan, etteivät he tiedä, mitä tehdä. Niinpä he ilmiantavat teidät. Tai he löytävät tavan käyttää tätä laitetta – mitä te vain kannatte taskussanne ja pidätte itsestäänselvyytenä, se on paras ystävänne – itsensä, henkilökohtaisen elämänsä tuhoamiseen. Se on liikaa heille. Se pakahduttaa heidät. He löytävät henkilökohtaisessa elämässään tavan yrittää rakentaa tuota ihmisidentiteettiä vuodesta 1915, joka ei selviydy siitä teknologiasta ja vapaudesta, joka on ulottuvilla tuossa pienessä puhelimessa. He tuhoavat elämänsä. Näin tapahtuu hyvin usein ihmisillä – he ovat itsetuhoisia. He eivät pysty käsittelemään sitä. He sanovat haluavansa jotain suurempaa ja parempaa. He eivät osaa käsitellä sitä. Jokainen teistä – jokainen teistä – tietää henkilökohtaisesta kokemuksesta sen.

Tai he käyttävät sitä maailman räjäyttämiseen. Joku sanoo: "Aa, tämän laitteen avulla voimme luoda uusia aseita. Voimme vakoilla pahoja tyyppejä. Voimme kerätä varallisuutta ja valtaa ja valtaa ja valtaa ja valtaa." Takaan, että jos se tulisi esiin 1915, jos menisitte takaisin, he käyttäisivät sitä jonkinlaisen vallan hankkimiseen. Manipuloisivat ystäviään, työtovereitaan, hallituksen virkamiehiä, maailmaa – sillä ei ole merkitystä. He käyttävät sitä valtaan.

Siis pointti numero kaksi tässä on: kun pääsemme tähän vuoteen, ei ole valtaa. Ja kun uusia asioita tulee teille, niitä ei käytetä lainkaan vallan saamiseen. Älkää käyttäkö niitä valtaan. Tunnette houkutusta. Tunnette viettelyä. Annatte minulle ja muille shaumbroille tekosyitä. On muita shaumbroja, jotka sanovat: "Älä tee sitä. Sinun ei tarvitse saada sitä itsesi ulkopuolelta. Et tarvitse sitä, mitä opimme, hankkiaksesi lisää asioita ihmisidentiteetille." Ja väittelette kanssani ja sanotte heille, miten Adamus on väärässä ja miten he ovat väärässä ja miten Adamus kontrolloi kaikkia.

Ystäväni, kerron teille nyt, että aivan kuten joku 1915 saadessaan iPhonen, sitä käytettäisiin valtaan ja lopulta tuhoutumiseen. Emme mene valtaan. Emme tarvitse sitä. Ette tarvitse sitä. Hengittäisittekö tätä vain hetken sisään ja tuntekaa, onko se oikein teille – vallaton elämä. Ette tarvitse sitä lainkaan.

Mitä on tulossa?

Seuraava kysymys. Minäpä pohjustan sitä. Seuraava kysymys. Olette tässä vuodessa 2015 ja teille annetaan eräs laite. Teille annetaan laite, joka vetää energiaa puoleensa pelkällä valinnalla. En sano, miltä tämä laite näyttää, mutta sanotaan, että se näyttää tavallaan tältä (hän pitää kädessään pientä kaukosäädintä). Se on todella yksinkertainen. Se vetää puoleensa energiaa valinnasta silloin, kun tarvitsette sitä. Ja tämä laite myös neutralisoi tunteet, teidän tunteenne. Ei muiden ihmisten, vaan omanne. Neutralisoi tunteet – vähän pelottavaa. Seis. Kokeilen sitä nyt. (Adamus osoittaa punaista laserosoitinta itseensä ja vääntelee hassusti naamaansa, naurua). Se neutralisoi tunteet.

Tämä laite sallii teidän myös olla, missä tahansa valitsette. Kun sanon "missä tahansa valitsette", se ei saa kehoanne häviämään ja ilmestymään maailman toiselle puolelle. Olemme nyt "ja". Olemme nyt "ja". Kehonne pysyy täällä, mutta tietoisuutenne voi kaksoispaikantua. Ja sanotte: "No, mitä arvoa siinä on, jos en voi ottaa kehoani?"

Kaksi asiaa. Oivallatte, että te ette tarvitse sitä. Olette niin kiinni kehossa – haluatteko ottaa sen mukaan, kun matkustatte toisiin universumeihin ja ulottuvuuksiin? Oikeasti? Valitatte siitä, se sairastuu, piereskelette ja teette kaikki noita muita asioita (naurua) ja haluatte ottaa sen mukaan?? Todellinen kaksoispaikantuminen on tietoisuusasia, ei fyysisen kehon asia (hän osoittaa laserilla taas itseään, vähän naureskelua). Kyllä. Ette tarvitse sitä.

Todellisuudessa, käytännönsovelluksissa, kun sallitte tietoisuutenne olla siellä, missä haluatte olla, tuotte mukananne – ja teistä tulee taitavampi siinä – fyysiset ominaisuudet, ette varsinaista fyysistä muotoa, vaan sen ominaisuudet. Tavallaan kuin energiasormenjäljen. Tavallaan sen luontaisen tiedon tietoisuudessanne, millaista on olla kehossa, ja siksi te olette.

Mutta pääskää pois ajattelusta: "Voi, minun täytyy ottaa tämä keho" – ja mitä tehdään Star Trekissä? He haihtuvat tai dematerialisoituvat. (Joku sanoo "sädetä minut") Sädetä minut … mutta mikä se prosessi on? Voi, olette joukko Star Trek –nörttejä. Tiedätte kaikki vastauksen (Adamus nauraa). Se ei ole … (Joku sanoo "teleportointi") Ei. Kyse ei ole kehon hajottamisesta ja laittamisesta jonnekin muualle. Tämä keho pysyy siinä, missä se on, ja ilman mitään voimaa/valtaa – kuulkaa minua, ei valtaa, ei ponnistelua ja kuulostaa oudolta, mutta pelkästään kantapäitä napsauttamalla kolme kertaa – olette yhtäkkiä Kansasissa (vähän naurua). Seuraavalla kerralla ette napsauta kantapäitä. Seuraavalla kerralla vain taputatte otsaanne ja olette siellä, missä haluatte olla.

Teidän ei tarvitse ottaa mukaan kehoa, okei? Olette nyt "ja". Yhtäkkiä lähdette yksittäisyydestä kaikkeen, mitä on, ja teillä on kehon kaikki tieto. Tavallaan siis keho on siellä hengessä – pidän tästä, keho on siellä hengessä – mutta sen ei tarvitse olla siellä fyysisesti. Ja sitten itse asiassa makee asia on, että tämä on yhtä hyvä, ellei parempi. Teillä on kehon kaikki tieto, kaikki mallit. Tiedätte, millaista se on. Miksi siis ottaa mukaan todellista kehoa? Miksi ottaisi vain kehon parasta puolta? Ja siksi olette siellä. Siksi toiset voivat nähdä teidät, silloin kun haluatte heidän näkevän, ja eivät näe, silloin kun ette halua sitä.

Näen kuitenkin jo, että meillä on ongelma tässä. Voin nähdä … että ihmismielenne pyörii tässä. Haistan vallan ja se haisee koiranpaskalta, vai oliko se uusi Dottiemme (Joen ja Sandran koiranpentu). Ei, ei. Okei (vähän naurua). Koska puhuessani tästä, teette sen yhtäkkiä, menette valtaan. "Voiii! Aion kaksoispaikantua ja aion mennä tekemään jotain", mitä tahansa, ja teillä on valtaa siinä. Pääskää sen yli. Se sattuu todella, jos teette tämän vallassa.

Muistakaa esimerkkini. Annan iPhonen jollekin 1915. Ystäväni, he tuhoavat itsensä tai teidät tai maailman. Älkää siis menkö siihen. Muistakaa se. Laittakaa se tietoisuuteen, silloin kun ajattelette, että voitte mennä minne tahansa.

Nyt teillä on siis tämä laite, joka neutralisoi tunteet. Miksi sanoisin näin? No, tulette huomaamaan, jos ette jo huomaa, että tunteet ovat hyvin ohuita, halpoja, valheellisia ja vallalla ladattuja verrattuna aistillisuuteen. Kuka tarvitsee tunteita, silloin kun on todellista aistillisuutta, kyky tuntea – kyky oikeasti tuntea – joka eri tasolla pelkkien fyysisten aistienne yli?

Tiedätte, millaista se on – ero siinä, että menette tunteisiin jonkun tai itsenne kanssa, verrattuna siihen, että sanotaan vaikka, kuulette todella hyvän laulun ja se koskettaa teitä ja saatte valtavan tunteen – mutta ei emootiota? Ja tiedätte, että tämä on aitoa, ja se on kuin: "Voi!" Se todella koskettaa teitä aistillisesti korviin ja kehoon ja kaikki alkaa elää tuolla hetkellä. Kuka tarvitsee tunteita/emootioita, kun teillä on tunteita/tuntemuksia tai aistillisuutta?

Siis tämä pieni laite neutralisoi vaadittaessa. Paina vain tuota nappulaa (Adamus osoittaa sillä kasvojaan). Voi ei! (Vähän naurua) Olen lentokoneen kapteeni … (lisää naurua). Siis okei, se sallii teidän laittaa tietoisuutenne vaivattomasti sinne, missä haluatte olla.

No niin, kysymys – Linda mikrofonin kanssa, meiltä loppuu aika, mutten välitä. Kysymys on: mitä aiotte tehdä tällä? Se vetää puoleensa energiaa kuin magneetti – viuh! – ja kaikki on teidän – kaikki mitä tarvitsette tai haluatte tai toivotte. Se vetää puoleensa energiaa. Se neutralisoi tunteet ja se sallii teidän laittaa tietoisuutenne, tajuntanne, minne tahansa haluatte. Linda mikrofonin kanssa – mitä aiotte tehdä?

Ja aion kutsua tätä nimellä iYammer (naurua). (Suom. huom. "yammer" tarkoittaa mm. puhua vuolaasti ja usein äänekkäästi) iYammer, okei. Rekisteröisikö joku tuon tavaramerkin minulea oitis – iYammer. i-y-a-m-m-e-r, iYammer (hän lausuu vahingossa "why-yammer" ja naureskelee) (Suom. huom. "why" merkitsee miksi)

Nousisitko seisomaan, rakkaani, kiitos. Mitä helvettiä – tässä, ota tämä, tunne sitä.

JULIE: Okei.

ADAMUS: Tunne sitä, kyllä.

JULIE: Ensin menin jonnekin ja leikin meressä.

ADAMUS: Varmasti.

JULIE: Ja sitten ajattelin tuhota itseni. Kyllä, leikin vain. Leikin vain jossain.

ADAMUS: Varmasti, tuhoat. Okei. Tuhoat itsesi, joo.

JULIE: Uin ja snorklaan ja leikin.

ADAMUS: Etenet siis delfiinien kanssa uimisesta itsesi tuhoamiseen.

JULIE: Sanoit, että … Etkö sanonut vuonna 1915?

ADAMUS: Ei, ei (vähän naurua). Ei, olemme tässä. Olemme tässä.

JULIE: Okei.

ADAMUS: Ei, vaan olemme tässä. Se oli yksi kokemus. Nyt olimme tässä hetkessä. Olemme studiossa. Joo, ja olemme täällä nyt, mutta toin laitteen – sanotaan sen olevan tulevaisuudesta. Toin sen shaumbroille nyt. Tulen – en 100 vuoden päästä, vaan 27 vuoden päästä – tulevaisuudesta mukanani iYammer ja annan se noillekin shaumbroille. Siinä on monia ominaisuuksia. Hyvin monia, paljon enemmän kuin yksinkertaisessa iPhonessa, mutta tärkeät ominaisuudet ovat, että se neutralisoi tunteita, vetää puoleensa energiaa niin paljon, kun valitsette – se vain tuo sitä – ja se sallii teidän laittaa tietoisuutenne minne tahansa. Ei fyysisessä kehossa, mutta tavallaan fyysisesti. Mitä aiot tehdä tällä? Aivan kuten annoimme ihmisille iPhonen 1915, annan tämän sinulle nyt. Mitä aiot tehdä sillä?

JULIE: Haluan edelleen leikkiä. Mennä moniin paikkoihin, kokea paljon asioita.

ADAMUS: Okei, anna minulle esimerkki.

JULIE: Alkaa matkustaa ja …

ADAMUS: Anna minulle esimerkki, minne aiot matkustaa.

JULIE: Matkustan Eurooppaan.

ADAMUS: Voit nousta lentokoneeseen ja tehdä sen.

JULIE: Tiedän, mutta …

ADAMUS: Mutta entä muut ulottuvuudet?

JULIE: Varmasti.

ADAMUS: Okei.

JULIE: Teen sitä jo, joten.

ADAMUS: Anna iYammerini takaisin (naurua)! Se on minun. Asia ymmärretty.

JULIE: En tiedä …

ADAMUS: Asia ymmärretty. Menet Eurooppaan? Sait iYammerin ja aiot mennä Eurooppaan? Mene toiseen ulottuvuuteen! Mene helvettiin (naurua). Tarkoitan, että katso, millaista on, ja sitten päätä tulla takaisin. Mene taivaaseen. Mene tutkimaan. Ihminen menisi Eurooppaan. Mihin henkesi haluaa mennä? Minne sielusi haluaa mennä? Voi ei!

Okei, seuraava. Täällä (hän heittää sen jollekin). iYammer on iskunkestävä, joo. Sitä ei voi tuhota. Okei.

Mitä aiot tehdä sillä, Scott? Nousisitko seisomaan?

SCOTT: Totta kai. Tiedän, koska ajattelin myös matkustamista. Veljeni matkustaa kaikkialla.

ADAMUS: Minne matkustaisit?

SCOTT: Voi, hän menee kaikkiin paikkoihin. Menisin meren alle. En ole koskaan tehnyt sitä, joten tutkisin …

ADAMUS: Meren alle.

SCOTT: No, valtameren alle, valtamereen.

ADAMUS: Tarkoitatko pinnan alle?

SCOTT: Joo, tutkimaan – en tiedä – haaksirikkoutuneita laivoja. Asioita, joita en koskaan normaalisti tekisi, ellen yritä suunnitella.

ADAMUS: Anna iYammerini takaisin (naurua)!

Pete! Auta minua, Pete! Peten tähden! Sinulla on iYammer. Mitä aiot tehdä sillä?

PETE: (puhuen vahingossa iYammeriin mikrofonin sijasta) Kenties jotain …

LINDA: Seis, seis, seis!

ADAMUS: Voi, joo, joo (naurua). Okei, sinulla on iMic ja iYammer (lisää naurua). Mitä aiot tehdä sillä?

PETE: Heitän sen pois.

ADAMUS: Miksi?

PETE: Koska en tarvitse sitä.

ADAMUS: Se on totta.

PETE: Voin tehdä kaikkia noitä juttuja. Opettelen tekemään kaikkia noitä juttuja.

ADAMUS: Aivan, aivan. Aivan.

PETE: Okei, osana ylösnousemustani.

ADAMUS: Mutta tämä on lahja minulta sinulle. Et voi heittää lahjaani pois.

PETE: Okei, lasken sen vain kädestäni (naurua).

ADAMUS: Pete, pidän sinusta, mutta otan hemmetti lahjani takaisin.

PETE: Okei!

ADAMUS: Annan sen jollekin. Voi, Sart! Auta minua, Sart! Okei, Sartilla on iYammer nyt. Mitä aiot tehdä sillä?

SART: Aion nauttia elämästä.

ADAMUS: Okei, makeeta, mutta mitä aiot tehdä sillä?

SART: Laitan sen tekemään taikoja loppuelämäni ajan täällä.

ADAMUS: Anna minulle jokin esimerkki. Mitä aiot tehdä sillä?

SART: Aion saada pizzaa (paljon naurua).

ADAMUS: Anna se takaisin! David! David, uneksi – saatuasi mikrofonin – uneksi! Voi, miksi minä (Adamus nyyhkyttää, vähän kikatusta). Miksi!

DAVID: Joo, hmm …

ADAMUS: David.

DAVID: Tulen tietoiseksi luojaksi …

ADAMUS: Joo, joo, joo, joo.

DAVID: … että tiedän, että minä olen (vähän naureskelua).

ADAMUS: Miten?! Mitä aiot tehdä?

DAVID: No, esimerkkinä …

ADAMUS: Mitä aiot luoda viiteen mennessä tänä iltana? Mitä aiot luoda?

DAVID: On peli nimeltään Diskball.

ADAMUS: Okei.

DAVID: Joo, se on itse asiassa aerobic-peli, joka edesauttaa kehotasapainoa ja energialiikettä ja iloa elämässä.

ADAMUS: Miten vanha idea tuo on?

DAVID: No, olen pohtinut sitä liian pitkään!

ADAMUS: Luovu siitä ja mene johonkin muuhun.

DAVID: Joo, siis …

ADAMUS: Jos se ei toimi, luovu siitä. Tee jotain muuta, ole kiltti.

DAVID: Kiitos.

ADAMUS: Ehdottomasti. Jätä se taakse. Mitä aiot tehdä nyt iYammerillani?

DAVID: Okei. Kokea oikeasti ilon itsestäni.

ADAMUS: Ihan oikeasti! Anna minulle esimerkki!

DAVID: Joo, hmm.

ADAMUS: Se neutralisoi tunteet. Toisin sanoen, sallii sinulle todella aistillisen tuntemuksen, jos tiedät, mitä tarkoitan.

DAVID: Miten siis olisi 24/7-orgasmi (naurua ja vähän taputuksia)?

ADAMUS: Okei. Lopultakin!

DAVID: Joo! Mitä?

ADAMUS: Lopultakin murtauduimme esteen läpi tässä.

DAVID: Joo.

ADAMUS: Se on alku, Kristuksen tähden.

DAVID: Se on hyvä alku.

ADAMUS: Ei sinun, Kristus (katsoen ylöspäin), vaan … ei … ei Jeesus (naurua). Tämä on siis alku.

Se neutralisoi tunteet. Se vetää energioita puoleensa ja voit mennä minne tahansa pelkästään "minäolemalla". Minne tahansa. Mitä aiot tehdä? Anna minulle jotain muuta. Sinulla on tämä iso orgasmi. Mitä nyt?

DAVID: Aivan. Tutkia ulottuvuuksia ja itse asiassa tehdessäni sen jakaa "minä olen" –olemukseni potentiaalin sen kanssa, joka valitsee … (Adamus vääntää naamaansa epäuskoisena). Ei vai. (David naureskelee)

ADAMUS: Jaa, perseeni! He tappaisivat sinut ensin!

DAVID: Joo, no, heidän täytyy löytää minut.

ADAMUS: Ääh! Äh!

DAVID: Minä vaan teleportoidun. Minä vaan …

ADAMUS: Anna se minulle! Anna minulle hemmetin iYammerini! (Naurua) Okei, tämä on viimeinen. Sinun on parasta ... Sinun on parasta ... Tule tänne eteen.

EDITH: Mene, Tad.

ADAMUS: Okei, ole hyvä.

TAD: (huokaisten) Menisin kaikkialle. Ampuisin itseni ylös … Mitä helvettiä tapahtuu tuolla tähdessä? Voin nähdä sen. Projisoisin itseni paikkoihin. En pysty edes kuvittelemaan, mutta ne ovat siellä ja kenties olen hoikka ja 188-senttinen upea nainen ja kävelen vain ympäriinsä ja … Teen helvetti, mitä tahansa haluan tehdä.

ADAMUS: Miten teit tuon kävelyn?

TAD: (Hän tepastelee vähän) Jotain tällaista. En tiedä. (Adamus vääntelee naamaa, naurua)

ADAMUS: Joo. Ostaisin iYammerin deluxe-version siinä tapauksessa! (Lisää naurua)

TAD: Kenties se olen minä 96-senttisenä ja yritän olla hoikka … Joka tapauksessa menisin vain kaikkialle, minne en edes tiennyt voivani mennä, ja kokisin asioita, joita ihmiseni …

ADAMUS: Anna minulle esimerkki. Ihan oikeasti! Olet epämääräinen. Minne …

TAD: Epämääräinen. Menisin toiseen tähtisumuun (naurua). (Suom. huom. sanaleikkiä)

ADAMUS: Varmasti. Minulla on ystäviä siellä. Annan sinulle heidän nimensä.

TAD: Kiitos. Joisin olutta jossain muualla.

ADAMUS: Voit soittaa heille ensin iPhonellasi.

TAD: Minä, minä … Kokisin asioita, joita sallisin itseni kokea – aivoni puhuvat nyt. On asioita, jotka …

ADAMUS: Anna se minulle! Anna se minulle! Anna mikrofoni hänelle. Hänelle (osoittaen Lindaa).

TAD: Hänelle.

ADAMUS: Hänelle.

Täsmälleen asian ytimeen. Tulette ihmisperspektiivistä. Teillä on tämä taikalaite, aivan kuten 1915 heille annettiin iPhone, joka tekee hämmästyttäviä asioita, mutta nyt teille annetaan tämä taikalaite, iYammer, ja te menette Eurooppaan?! Se on teidän vi- … unelmanne??! Ja uitte merenpinnan alapuolella etsien laivahylkyjä?! Mitä minä … ?! Voitteko nähdä huumorin tässä? Ja aiotte, mitä, matkustaa? Sitäkö haluatte? Onko se valaistumista – matkustaminen jonnekin?

Kaikista asioista David luultavasti oli ainoa, joka osui edes lähelle asiaa – hän saa 24/7-orgasmin. Tiedämme, mistä hän tulee (naurua). Ja tiedämme, että hän saa paljon ystäviä (lisää naurua). Sinun on parasta ottaa salainen puhelinnumero (lisää naurua).

En olisi pystynyt käsikirjoittamaan tätä paremmin, jos olisin yrittänyt. Minun ei tarvinnut yrittää. Teitte sen puolestani. Käsikirjoititte tämän upean klassikon. Tämä on klassikko. Mitä joku tekee iPhonella? Miten voit edes selittää sitä 1915? Mitä he tekevät sillä? Ja hämmennyitte sanoissa. Ette pystyneet selittämään. Se oli heikko esitys. Heikko esitys. Ja yritin havainnollistaa pointtini tietäen, että antaisin teille iYammerin, ja tietäen, että se olisi tulossa, sitä ollaan toimittamassa tällä hetkellä. Teille on iYammer tulossa, ja oletteko valmis siihen?

Mennä Eurooppaan, uida veden alla ja saada orgasmeja (naurua ja vähän taputuksia). Tähänkö olemme tulleet? (Adamus nauraa) Tässäkö tiemme eroavat? (Lisää naurua)

Pointtini on, että ihmisitse ei voi mitenkään tietää, mitä tehdä, tai edes kuvitella, mitä tulee seuraavaksi, ja tämä iYammer tulee seuraavaksi. Tarkoitan, että se on postissa. Se on tulossa teille. Se ei ole edes lahja minulta, se on teiltä itsellenne. Ja kun saatte sen, menkää helvetti pois tieltä, viekää ihmisitsenne pois tieltä.

Näitte juuri, mitä tapahtuu hyvin, hyvin … (Naurua) En olisi voinut käsikirjoittaa sitä paremmin. Kun ihminen pysähtyy ajattelemaan, se on rajoittunutta, ja me olemme menossa sinne, missä ei ole rajoja. En tarvitse ihmistä menemään, vaan tarvitsen "minä olen" –olemuksen menemään.

Kun saatte tämän "minä olen" –olemuksen lahjan … Ja olen hyvin vakavissani siinä, että se neutralisoi tunteet. Se vetää puoleensa energioita. Se sallii teidän olla, missä päätätte olla, ajattelematta sitä, yrittämättä loihtia sitä tai kuvitella sitä, koska ette pysty siihen. Ihminen ei pysty. Antakaa siis "minä olen" –olemuksen, todellisen "sinun" tulla esiin. Se tietää, mitä tehdä. Se tietää täsmälleen, millaista on vetää automaattisesti energiaa puoleensa pidättelemättä, menemättä valtaan, ilman vaisuja ja rajoittuneita ihmistoiveita siitä, mitä se voi tehdä. Se tietää, mitä tehdä kaikella tuolla energialla.

Se, sinä, se osa joka on enemmän kuin pelkkä ihminen, voi olla missä tahansa koska tahansa. Se on niin helppoa. Teidän ei tarvitse mennä mysteerikouluihin tietääksenne, miten se tehdään laittaen tietoisuutenne minne tahansa. Mutta jos ihminen ponnistelee ja käyttää valtaa tehdäkseen sen, ette pääse minnekään, paitsi turhautumiseen, koska ihminen – kuten näitte tässä esimerkissä – ei oikeasti ymmärrä, ei tiedä, ei pysty kuvittelemaan. Ja se on hyvin ihmismäistä, mitä se haluaa. Enkä hauku ihmistä. Olen sellainen tällä samalla hetkellä, kun olen ylösnoussut mestari. Se on mitä upein kokemus, mutta se voi myös pidätellä teitä, jos sallitte itsenne olla vain se.

Näitte sen tässä kauniissa – en olisi voinut tehdä sitä itse paremmin – esimerkissä rajoittuneisuudesta, pelosta, makyosta, inspiroimattomuudesta. Siis ihminen, kun tämä tulee sinulle, tämä iYammer, ole kiltti ja mene pois tieltä, että koko "sinä" voi mennä tälle seuraavalle tasolle.

Tässä ei ole valtaa. Tämä hajoaa käytettäessä valtaa. Menkää siis pois tieltänne, olkaa kilttejä. Hyvä.

Vedetäänpä kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa. Oi! Aah! Aah!

Vallan tuolle puolen

Haluan teidän tekevän kaksi asiaa nyt. Meillä ei ole paljon aikaa, mutta meillä on kaikki maailman aika. On kumpikin. Se on "ja". Koskaan enää ei pitäisi olla vain jompikumpi. On aina "ja", ja tämä erottaa teidät muista ihmisistä. Ja – mitä sanoinkaan – noin puolen vuoden päästä suututte ja sanotte: "Miten ihmeessä et kertonut meille tätä aiemmin?"

Nyt sitten haluaisin, että valot himmennetään. Teemme kaksi kokemusta. Ensimmäinen jonka haluaisin tehdä kanssanne – yritän päättää, kumpi tehdään ensin – on erittäin lyhyt, koska emme tarvitse paljon aikaa siihen. Kuljemme vallan tuolle puolen. Vallan tuolle puolen, joten John, haluamme vaihtoehtoisen kappaleen, ei ensimmäistä, joka oli sävelletty tätä päivää varten.

Mutta haluan tehdä lyhyen kokemuksen. Se on tavallaan dreamwalk, mutta te kuljette itsenne kanssa.

Vetäkää siis syvään henkeä tässä ja muistakaa iYammer. Se sallii teidän olla, missä tahansa päätätte olla, kenties ei fyysisen kehonne kera, kenties ei aivojenne kera, mutta iYammer antaa teidän olla, missä tahansa haluatte. Siinä ei ole tahtoa. Siinä ei ole valtaa.

(Musiikki alkaa)

Olemme siirtymässä nyt täysin uuteen aikaan. Sitä kutsutaan nimellä "ilman valtaa". Ja kuten sanoin aiemmin, se ei ole … Ette yritä pitää toista jalkaa vallassa ja toista ulkona. Menette vain sen tuolle puolen.

Valta on niiden harhaa, jotka eivät ymmärrä, että he, heidän tietoisuutensa, luo kaiken energian, mitä koskaan tarvitaan kaikkeen.

Mitään ei tarvitse saada ulkopuolelta. Mitään ei tarvitse ottaa toisilta.

Kaikki energia on jo sisällä.

Kun menemme vallan tuolle puolen, astutte täysin eri maailmaan, hyvin erilaiseen maailmaan. Se on hyvin vapauttava maailma. Ja oivallatte, että vedätte luonnostaan puoleenne energiaa. Oivallatte, että olette aina vetäneet, mutta ette ehkä sellaista, mitä tietoisesti valitsitte.

Oivallatte, että teidän ei enää koskaan tarvitse katsoa kehenkään toiseen saadaksenne energiaa, jota vedätte luonnostaan puoleenne – kentästänne, universaalista kentästä, mistä tahansa, sillä ei ole merkitystä – mutta vedätte luonnostaan sitä puoleenne. Sitä tulee teille.

Käyttäen pientä analogiaa, tavallaan kliseetä, mutta erona on se, että kun nousette ylös aamulla ja teillä on nälkä, teidän on mentävä ulos metsästämään jokin eläin ruuaksenne ja sitten nyljettävä se, kypsennettävä se ja lopulta syötävä. Tavallaan sellaista teillä on ollut ja sellaista on useimmilla ihmisillä – tarve jahdata kaikkea.

Erona tässä vallattomassa elämässä on, että heräätte aamulla ja tunnette tuon todella upean pienen näläntunteen. Se on nimittäin hyvin aistillista. Oi! Tuntuu hyvältä ruokkia kehoa. Ja menette avaamaan etuoven ja ateria on valmiina siinä – valmistettuna ja valmiina nautittavaksi. Mitä tahansa haluatte.

Ja ihmismieli yrittää hypätä välittömästi sanomaan: "No, miten tämä tuli tähän?" ja "Onko tässä jotain epäilyttävää? Onko tässä jonkinlainen kepponen?" Ja te sanotte: "Ihminen, suu tukkoon. Syö. Olet vetänyt tämän puoleesi. Se on tullut sinulle." Tämä on vallatonta elämää.

Vuosia, vuosia sitten luulen sen olleen Adamus … tai Tobias – minä olen Adamus (muutama naurahdus) – Tobias joka sanoi: "Kaikki tulee teille. Se tulee teille" ja se tulee. Vallan tuolle puolen mentäessä kaikki vain tulee teille.

Se on hyvin, hyvin erilainen todellisuus, ettekä voi yrittää kontrolloida tai ohjata sitä.

Vallaton elämä merkitsee, että kaikki on siinä ja tulee olemaan. Ja ihmisyydessänne on osa, joka huutaa: "Mutta et ymmärrä, mitä jos? Olen kokeillut tätä aiemmin eikä se toiminut."
<!--[if !supportLineBreakNewLine]-->
<!--[endif]-->

Astumme siis tähän aikaan, tähän ulottuvuuteen, tämän vallattoman elämän tietoisuuteen.

Älkää tehkö mitään nyt, olkaa kilttejä. Jos mietitte: "No, mitä minun täytyy tehdä? Miten kovasti minun täytyy tehdä työtä tässä?" Älkää tehkö. Olette jo siinä.

Ymmärrättekö sen? Olette jo siinä.

Tämä ei ole taikaa. Tämä on vain tietoisuutta.

Siinä ei ole ponnistelua. Ei ole yritystä selvittää sitä. Ei ole analyysejä. Ei ole edes keskittymistä. Olette jo siinä.

Ja se on hämmästyttävä asia – se tehtiin ilman valtaa.

Nyt ihmisen tarvitsee vain sallia se. Se on siinä.

Vetäkää siis syvään henkeä. Olette nyt vallattomassa elämässä.

Kun huomaatte itsenne, ihmisitsenne, sanovan: "Joo, mutta mitä jos", shhhh! Olette vallattomassa elämässä. Teidän ei tarvitse tehdä työtä siihen. Olette vain siinä. Katsokaa nyt, miten asiat muuttuvat, miten ne ovat erilaisia.

Tämä ei ole kovaa työtä. Ei ole ponnistelua. Olette vain siinä. Antakaa nyt itsenne kokea se.

Tiedän. Tiedän, että päässänne lentää nyt: "Mutta mitä jos?" ja "Miten minun pitäisi tehdä se? Mitä …?" Shhhh. Se on vain tuo ihmisääni. Mutta muistakaa, että se on "ja", elämä missä tietoisuus, "minä olen" –olemus vetää puoleensa kaiken, mitä tarvitaan. Se vetää sen puoleensa.

Vedetään syvään henkeä, kun vaihdamme seuraavaan osaan siitä, mitä halusin tehdä kanssanne tänään.

Vedetään syvään henkeä.

(Musiikki loppuu)

"Kulje eteenpäin" –merabh

Menemme nyt tavallaan merabh-walkiin, dreamwalkiin. Teen nämä peräjälkeen, mitä en aiemmin olisi tehnyt, mutta nyt voimme tehdä.

Vedetään siis syvään henkeä ja annetaan musiikin alkaa.

(Musiikki alkaa)

Ja liittykää seuraani tähän kokemukseen, vetäen ensin syvään henkeä ja sallien itsenne vain olla tässä kokemuksessa. Teidän ei tarvitse paljon ajatella tässä. Kaikki tulee teille.

Teidän ei tarvitse tehdä mitään työtä tässä. Se tulee teille. Seuratkaa vain minua, kun palvelen oppaananne.

Vedä siis kunnolla syvään henkeä.

Ja kuvittele suuri kartano, kartano jossa on monia, monia, monia huoneita. Se voi olla nykyaikainen, se voi olla vanha klassikko, mutta todellinen kartano. Ja itse pidän sitä, että kartanoissani on jotain vettä ympärillä, muutama järvi, puroja kenties, luontoa. Mutta millainen vain haluat kartanosi olevan.

Ja pyydän sinua myös tuntemaan sen, pelkän näkemisen lisäksi.

Ja muista, että iYammerilla voit olla ponnistelematta, missä tahansa valitset. Olet vain siellä.

Kerron teille, että yksi asia minkä koette, kun menemme matkallemme tässä, on, että asiat muuttuvat ja se on ok. Toisin sanoen, saatatte kuvitella kartanon, mutta asiat, maisema muuttuu tai talo tai tyyli muuttuu. Ja ihmismielelle se on turhauttavaa, mutta "ja":ssa se on sopivaa. Ihmismieli haluaa asioiden olevan vakaita ja pysyviä, jokainen tiili paikoillaan. Mutta "ja":ssa ne voivat muuttua.

Älkää siis olko ankara itsellenne, kun menemme tähän kokemukseen, jos asiat muuttuvat, transformoituvat, eivät pysy kiinteässä fyysisessä 3D-tilassa.

Nyt olemme siis astumassa kartanoon, mutta kerron siitä yhden asian. Se on täynnä huoneita, mutta siinä ei ole käytäviä tai eteisiä. Olette tottuneet taloon tai rakennukseen, jossa on käytäviä, eteisiä, joista mennään huoneisiin, mutta ei täällä. Ei täällä.

Menemme huoneesta toiseen ilman eteisiä. Ja huoneet voivat muuttua ja se on ok.

Astutaanpa nyt sisään ja menemme ensimmäiseen huoneeseen. Tämä huone on täynnä biologista sukuasi tässä elämässä, ovat he sitten kuolleita tai edelleen elossa. Se on täynnä sukuasi – veljiä, sisaria, vanhempia, tätiä, setiä, sisarusten lapsia, serkkuja, mitä tahansa. Ja pyydän sinua olemaan hyvin läsnä huoneessa, tietoisuudessasi. Sinussa.

Tunnustele nyt ympäri huonetta. Näet sukusi kasvoja, kehoja.

(Tauko)

Näkevätkö he sinut? Ovatko he tietoisia sinusta? Ovatko he vuorovaikutuksessa kanssasi?

(Tauko)

Onko täällä mukava tunne vai onko se huone, missä sinun ei ole mukava olla? Mitä he tekevät? Muuten, on ok, jos asiat muuttuvat ja liikkuvat.

(Tauko)

On aika siirtyä eteenpäin.

Vedä siis syvään henkeä ja kävellään eteenpäin nyt. Kävellään seuraavaan huoneeseen. Muista, ettei ole eteisiä tai käytäviä. Menemme vain seuraavaan huoneeseen. Ja tässä huoneessa ovat ne, jotka ovat olleet ystäviä elämässäsi.

Tunnustele ympäriinsä. Mitä kasvoja kenties lapsuuden ystävistä, koulukavereista? Onko tämä huone täynnä vai onko täällä vain muutamia? Huomaavatko he sinut vai oletko näkymätön? Voitko nähdä heidät vai ovatko he tavallaan kasvottomia?

(Tauko)

Onko rakkauden, toveruuden tunteita vai onko pettämisen tunteita?

(Tauko)

Huomaa, että joskus ei välttämättä ole sitä, mitä olisit odottanut – kasvot, ne jotka tulevat esiin, ne jotka panet merkille.

Onko tämä huone mukava? Haluaisitko jäädä pitkäksi aikaa tänne? Vai tuntuuko se kenties tukahduttavalta tai rajoittavavalta tai vain epämukavalta?

(Tauko)

Ovatko he tietoisia sinusta? Mitä he tekevät?

(Tauko)

Menevätkö ajatuksesi, meneekö tietoisuutesi itse asiassa jonnekin muulle – se ei ole edes tässä huoneessa?

(Tauko)

Vedetään kunnolla syvään henkeä. On aika mennä eteenpäin. Meillä on muita vierailtavia huoneita. Aika kulkea seuraavaan huoneeseemme.

Ja tässä huoneessa ovat kaikki rakkaudet ja rakastajat, joita sinulla on ollut tässä elämässä. Sillä ei ole merkitystä, miten pitkään. Se on voinut olla päivän, se on voinut olla 10 vuotta, 30, 50 vuotta. Sillä ei ole merkitystä, mutta ne kaikki, jotka ovat oikeasti koskettaneet sydäntäsi.

(Tauko)

Kaikki rakkautesi ja rakastajasi.

(Tauko)

Onko heitä paljon vai ainoastaan muutama?

(Tauko)

Onko tämä mukavaa vai epämukavaa?

(Tauko)

Huomaavatko he sinut vai oletko näkymätön täällä?

(Tauko)

Onko tämä selkeyden vai hämmennyksen paikka?

(Tauko)

Vedä siis syvään henkeä tässä rakkauksien ja rakastajien huoneessa. On aika kävellä eteenpäin. Mennä seuraavaan huoneeseen.

Tämä huone on täynnä niitä, joita kutsuisit työtovereiksi, siitä lähtien kun sinulla on ollut työpaikkoja. Siinä olisivat pomosi, kollegasi, alaisesi, kaikki vuosien kuluessa. Nimittäin on tavallaan erityislaatuinen – kummallinen, mutta erityislaatuinen – side, silloin kun ihmiset käyvät samassa paikassa töissä. Heillä on samat tavoitteet, kuviot – voitaisiin kai sanoa. Heidät on tavallaan heitetty tähän ympäristöön vieraiden kanssa, joilla kaikilla on tehtävä ja työ, mitä he tekevät.

Näkevätkö he tässä työtovereiden, kollegojen huoneessa sinut vai oletko näkymätön?

(Tauko)

Onko tämä mukava paikka? Tuntuuko hyvältä olla taas täällä? Vai onko se paikka, jonka tunnet vievän elämänenergian pois sinusta?

(Tauko)

Nimittäin suuri osa elämästänne on vietetty työssä – toimistoissa tai tehtaissa tai kaupoissa. Suuri osa elämästänne, mutta on kuitenkin hassua, etteivät useimmat ihmiset oikeastaan kiinnitä paljon huomiota siihen. Luulisin, että se on jotain, mitä he ajattelevat, että heidän täytyy tehdä, ja usein ihmisten kanssa joihin heillä ei oikeastaan ole yhteyttä, mutta paljon tapahtuu täällä työssä. Ajattele hahmoja, joita olet tavannut, ja miten he ajattelevat sinun olevan hahmo.

Vedä siis syvään henkeä tässä kollegojen ja työtovereiden huoneessa. Sinulla on itse asiassa hämmästyttäviä tarinoita täältä. Ihmisiä jotka tapaat tavallaan vain ohi mennen, yhteisenä asiana työ, mutta joitain ihmisiä jotka haluat unohtaa ja ihmisiä jotka todella vaikuttivat elämässäsi.

Mutta, no, on aika kävellä eteenpäin, joten kokoa itsesi. Meillä on vielä vierailtavia huoneita.

Kokoa itsesi, kun menemme seuraavaan huoneeseemme. Tämä huone on mielenkiintoisin, koska tässä huoneessa ovat ne, jotka ovat olleet oppaitasi, ne joita olet kutsunut henkioppaiksesi, enkeliystäväsi jotka työskentelivät kanssasi tässä elämässä ja joissain muissa elämissä. Ja he ovat täällä.

Ei fyysisessä kehossa, kenties et edes muista tai tunnista, mutta he ovat täällä.

Pyydän sinua hetken todella tuntemaan ja annan sinulle pienen vinkin tässä. Tiedän, että voit tuntea, voit aistia, mutta yrität yhdistää pisteitä. Monta kertaa ne tulivat luoksesi, erityisesti ollessasi pieni, lelun tai lemmikin kautta – ne eivät olleet tuo lemmikki, mutta ne tulivat sen kautta – ja usein niiden kautta, joita vanhempasi kutsuivat mielikuvitusystäviksi. Ne ovat nyt tässä huoneessa.

(Tauko)

Ovatko ne tietoisia sinusta?

(Tauko)

Miltä tämä huone tuntuu? Onko se mukava? Voisitko jäädä tänne pitkäksi aikaa?

(Tauko)

Älä kamppaile liikaa yrittäen tehdä niistä fyysistä tai inhimillistä. Anna itsesi vain tuntea niiden energia. Miltä ne tuntuvat ja miten se tuntuu erilaiselta kuin, no, sanotaan vaikka työtovereiden huone tai biologisen perheen huone?

(Tauko)

Saatat tuntea jotain läheistä, läheisempää kuin ystävät, läheisempää kuin rakastajat, läheisempää kuin biologinen perheesi. Ne olivat hyvin lähellä sinua, lähempänä kuin kukaan muu.

(Tauko)

Mutta saatat tuntea myös vähän, no, hylkäämistä. Miksi ne lähtivät?

(Tauko)

Miksi ne vain lähtivät yöllä jättämättä edes lappua tai selitystä?

(Tauko)

Mutta ei viivytä täällä liian pitkään. On aika kulkea eteenpäin, ystäväni. On aika kulkea eteenpäin.

Astumme seuraavaan huoneeseemme, mielenkiintoisimpaan huoneeseen, koska tässä huoneessa ovat kaikki entiset ihmiselämäsi, jokainen aspekti joka oli entinen elämä, jokainen elämänilmaisumuoto siitä lähtien, kun olet ollut täällä maan päällä – kaikki ovat tässä.

(Tauko)

Onko kasvoja vai onko kaikki vain suurta sekasortoa?

Mitä ovat todelliset tunteet tässä huoneessa? Onko identiteetin tunnetta? Välinpitämättömyyden tunnetta? Kenties edes vähän sitä tunnetta, joka sinulla oli biologisen perheen huoneessa?

Onko tämä entisten elämien huone mukava?

Näetkö kasvoja?

Näkevätkö he sinut?

(Tauko)

Onko se paikka, johon haluat jäädä?

(Tauko)

Haluaisitko elää täällä entisten elämien kanssa?

Onko selkeyttä vai onko tavallaan tiheää ja hämmentävää?

Ja annan sinulle pienen vihjeen. Se voi olla kaikkea, "ja".

Mutta on aika vetää syvään henkeä ja kävellä eteenpäin. Kävellään eteenpäin.

Itse asiassa, mennäänpä ulos. Kävellään pois kartanosta, kävellään kauniille pihalle, luontoon.

Aah, luonto. Pysähdytäänpä tässä. Tunne luontoa.

Olen huomannut työssäni shaumbrojen kanssa, että luonto on itse asiassa kallisarvoisin asia shaumbralle, ihmiselle. Arvokkaampi kuin Jumala, arvokkaampi kuin perhe, asia jota tullaan kaipaamaan eniten.

Tunne ympäriinsä luonnossa. Miltä se tuntuu?

(Tauko)

Miten se on erilainen kuin ne huoneet, joissa juuri kävimme?

(Tauko)

Tunne energiaero täällä luonnossa – taivas, puut, maaperä, kauniit eläimet. Miten se eroaa huoneista talossa?

(Tauko)

Onko tämä paikka, johon voisit jäädä? No, sillä ei ole merkitystä. Meidän täytyy kävellä eteenpäin, ystäväni. Meidän täytyy kävellä eteenpäin. On lisää vierailupaikkoja.

(Tauko)

Haluaisin viedä sinut nyt hyvin mielenkiintoiseen paikkaan. Se on paikka kehon ja mielen tuolla puolen. Siinä kaikki. Paikka jossa sinulla ei ole kehoa, jossa sinulla ei ole mieltä. Sitä ei ole oikeasti vaikea kuvitella – kenties ihmiselle on, mutta olet hyvin paljon enemmän.

Miltä täällä tuntuu?

(Tauko)

Onko selkeää vai hämmentävää?

(Tauko)

Ei kehoa, ei mieltä. Onko se mukava? Onko se paikka, johon haluaisit jäädä vai haluatko päästä takaisin kehoon ja mieleen?

(Tauko)

Sillä ei ole merkitystä. On aika kävellä seuraavaan. On aika kävellä Jumalaan, Jumalaan. Miltä se tuntuu?

(Tauko)

Miltä tuntuu Jumalan seurassa?

(Tauko)

Onko selkeyttä? Onko se yhtään erilainen kuin biologisen perheesi huone tai rakastajiesi tai ystäviesi huone? Miten se on erilainen, jos mitenkään?

(Tauko)

Onko siellä hyväksyntää ja rakkautta? Vai tuntuuko se jollain tavalla rajoittavalta?

(Tauko)

Tunne tätä asiaa, jota olet kutsunut Jumalaksi.

(Tauko)

Vedä kunnolla syvään henkeä, koska menemme Jumalan tuolle puolen. Jumalan tuolle puolen, kyllä. Voitaisiin kysyä: "Onko Jumalan tuolla puolen mitään?" Ja sanon: "Otamme siitä selvää."

Vedä siis syvään henkeä ja kuljetaan eteenpäin.

Ja nyt menemme tyhjyyteen.

(Musiikki loppuu)

Ei mitään. Ei kerrassaan mitään.

(Tauko)

Ei ole kehoa. Ei ole mieltä. Ei ole perhettä. Ei ole henkioppaita. Ei rakastajia, ei entisiä elämiä. Ei luontoa. Ei mitään.

(Tauko)

Ei mitään.

(Pidempi tauko)

Miltä tämä tuntuu?

Ilman mitään muuta ympärillä, vain sinä. Ei häiriötekijöitä, ei mitään mihin verrata. Ei historiaa eikä tulevaisuutta.

Ei ole muuta kuin sinä.

Täällä ei ole epäonnistumisia eikä onnistumisia.

Täällä ei ole taisteluja itsen tai toisten kanssa. Ei ole mitään paitsi sinä. Ei kehoa jonka kanssa kamppailla. Ei valtaa. Ei tunteita.

Vain sinä.

Täällä ei ole kuolemaa.

Täällä ei ole tuskaa.

Ei tavoitteita, ei suunnitelmia, ei taisteluja. Ei mitään.

(Tauko)

Ei mitään. Ei ole edes pimeää. Ei ole edes hiljaista. On tyhjyys.

(Tauko)

Se on "minä olen". Minä olen olemassa.

(Tauko)

Ei "olen olemassa, jos minulla on perhe" tai "olen olemassa, jos on enkeleitä" tai "olen olemassa, jos on entisiä elämiä" tai "olen olemassa, jos on tulevaisuus". Ei ole mitään, vain "minä olen olemassa".

Ei ole voitettavaa historiaa. Ei ole selvitettävää ja murehdittavaa tulevaisuutta.

On vain "minä olen olemassa". Minä olen.

Täällä ei ole valtaa. Täällä ei ole kehon tai mielen tai sielun nälkää. Vain minä olen olemassa.

(Tauko)

Älä koskaan lähde tästä paikasta.

Älä koskaan lakkaa olemasta täällä, älä koskaan.

Tämä olet sinä. Ei ole Jumalaa. Ei ole energiaa. Ei ole mitään paitsi sinä. Minä olen.

Älä koskaan lakkaa olemasta täällä.

Voit edelleen olla kaikissa muissa huoneissa. Voit olla perheen kanssa. Voit olla ystävien, rakastajien, enkelien, luonnon ja kaiken muun kanssa. Voit olla kaikissa noissa muissa asioissa, mutta älä koskaan lakkaa olemasta täällä.

Älä koskaan lakkaa olemasta Itsesi, "minä olen" –olemuksesi kanssa.

Kaikki muu on vain tietoisuusnäytöstä. Tämä on tietoisuus.

Kaikki muu on ilmaisua ja kokemusta, mutta tämä on tietoisuus.

Se ei tarvitse mitään. Ei ruokaa, ei rahaa, ei valtaa, ei ihmisiä, ei jumalia, ei enkeleitä, ei mitään. Ei ole menneisyyttä tai nykyisyyttä. On vain "minä olen olemassa".

Ole täällä aina. Ole, missä tahansa valitset, mutta ole täällä aina.

Vedä kunnolla syvään henkeä ja tuossa hengityksessä laajenna nyt tästä "minä olen olemassa" –paikasta tietoisuus, tajunta, elämä kartanoosi. Tee noista huoneista, mitä tahansa päätät niiden olevan. Valitse, keitä haluat olevan huoneissa. Ole luonnossa, joka ympäröi kartanoasi. Mutta ole aina, aina tässä huoneessa, missä ei ole mitään, paitsi sinä.

Vetäkää kunnolla syvään henkeä, rakkaat ystäväni, kun kuljemme vallattomaan elämään, uusin ulottuvuuksiin, uusiin kokemuksiin, mutta takaisin "sinuun". Takaisin "minä olen olemassa" -olemukseen.

Vetäkää kunnolla syvään henkeä.

Rakas Lindani tekee hitaasti, hitaasti hengittelyä kanssanne, kun otan tämän kallisarvoisen hetken palatakseni omaan "minä olen olemassa" –olemukseeni, palatakseni omaan "minä olen" -olemukseeni.

Vain nopea muistutus, että olette kaikki saamassa ilmaisen iYammerin, joka tulee teille pian. Käyttäkää sitä hyvin, mutta älkää koskaan valtaan.

Ja tämän myötä, rakkaat ystäväni, kuten jo tiedätte, kaikki on hyvin koko luomakunnassa ja tyhjyydessä. Kiitos. Ilo minulle. Kiitos.

Adamusta kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)

5.9.2015

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Jaa tämä:
toimitus

Kuudesaisti.net toimitus

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net