19.06.2016

Itsenäisyyden opetteleminen

Kenties jotkut teistä päästivät hiljattain irti toisista ajatellen: "Sanoinko oikeat sanat? Ymmärsikö hän minut väärin?"

Tunnette kuitenkin vapautta, jota ette ole tunteneet vähään aikaan. Itserakkauden vapautta. Niistä irtipäästämisen vapautta jotka eivät ole enää taajuuttanne tai 3D-termein, kiinnostuneita samasta suunnasta kuin te.

Ajatus jonkun menettämisestä on ollut vaikea tunne useimmille teistä koko tämän siirtymän ajan. Kuin olisi avioliitossa, joka ei ole oikea teille: "Jos myönnyn tähän asiaan, kenties hän palaa fyysisesti tai tunteellisesti." Ajatuksia jotka kannustavat jotakuta palaamaan tai jäämään elämäänne – mutta eivät ole suunnattuja siihen, mitä te tarvitsette tai ansaitsette.

Niin se on, että muutamana viime päivänä olette uskaltaneet julistautua itsenäiseksi olennoksi seuraamuksista piittaamatta. Asenne joka saa monet teistä pulmatilanteeseen, sillä se on hyvin uusi. Teistä tuntuu, että teistä on tullut autiosaari, jossa ei ole ketään, jonka kanssa olla tekemisissä.

Tosiasiassa tekonne ja sananne ovat itserakkauden ja itsearvostuksen kokeiluja, jotka ovat niin erilaisia kuin ne aionit, jolloin yrititte sopia joukkoon, että toistatte päässänne vuorovaikutustanne uudestaan ja uudestaan varmistamaan, että olitte oikeassa julistaessanne itsenäisyytenne.

Teillä ei ollut aioneihin vaikeuksia vaieta sopiaksenne perheeseenne tai kulttuuriinne. Mikä tahansa oli hyväksyttävää, kunhan he vain pysyivät elämässänne – siis hyväksyttävää heille, sillä he vaativat tiettyjä tekoja ja sanoja, jotka eivät olleet teille tai teitä.

Olette tulleet iloristeyksiin, joita ette kuvitelleet päättäessänne rakastaa itseänne – itsearvostusristeyksiin. "Uskallanko olla minä tietäen, että seurauksena saattaa olla yksinäisyys? Vai jatkanko teeskentelyä sopiakseni joukkoon kieltämällä sen, kuka olen?"

Monet teistä ovat päättäneet tehdä kumpaakin. Se on täysin ok – aivan kuten vauva usein konttaa ja kävelee samana aikajaksona. Älkää soimatko itseänne kävelemättömyydestä sillä hetkellä, kun päätätte tehdä niin. Tarkkailkaa sen sijaan itseänne ja kyllä, palkitkaa itsenne myös uskalluksesta nousta seisomaan jollain tavalla.

Muistatteko sen iloisen hymyn, joka vauvallanne oli, kun hän ensimmäistä kertaa nousi seisomaan huterille jaloilleen? Hän ei sättinyt itseään siitä, ettei pysty kävelemään, saati sitten juoksemaan. Hän oli vain täynnä iloa siitä, että hän osasi seistä.

Näin on teillä nyt. Suuri osa itsearvostuksestanne on ollut jaettuna toisten miellyttämiseen ja itsenne sättimiseen siitä, että te ette tee enemmän – mitä tahansa "enemmän" onkin teille.

Kumpikaan ei ole iloasenne. On aika palkita itsenne jokaisesta askeleesta eteenpäin, sillä seisotte nyt huterasti ensimmäistä kertaa. Sallikaa niin olla – sen sijaan, että moititte itseänne siitä, että te ette tee enempää. Palkitkaa itsenne uskalluksesta seistä.

Ja niin se on, että alatte arvostaa itseänne.

Jotkut teistä kertovat itselleen, että on liian vaikeaa ottaa tuota ensimmäistä askelta iloon, ettekä voi kertoa toisille, miltä teistä todella tuntuu, sillä olette tehneet aiemmissa maaelämissänne niin, hyvin epämiellyttävin tuloksin. Niin se on, että muistonne palauttavat teidät olemaan sellainen, mitä toiset tarvitsevat ja haluavat, kieltäen itsenne.

Sitä ette ole ehkä vielä sisäistäneet, että olette laittaneet nuo ihmiset ja nuo teot eteenne kannustamaan itseänne astumaan iloon entisistä ajatuksista ja nykyisistä peloista huolimatta.

He ovat liittolaisianne itserakkaudessa, vaikka he tuntevat ja toimivat vastakkaisesti. Tunnistatte, että elämänne on draamaa tai komediaa, jonka luotte. Ja että tuotte tiettyjä näyttelijöitä draamaanne tai komediaanne hiomaan taitojanne, kuten perheenne tässä elämässä. Nimittäin monilla teistä oli hyvin epämiellyttävä lapsuus – ei siksi, että teillä täytyi olla, vaan koska halusitte puhdistaa tiettyjä tekijöitä ennen transformoitumistanne 5D:hen. Ja niin olette tehneet.

Nyt on aika laajentaa tuo muutos niihin, jotka eivät enää resonoi nykyolemuksenne kanssa. Kenties he palaavat myöhemmin, kenties eivät. Mutta tuo toive ei ole osa iloon astumista.

Tämä on itsekästä aikaa teille – aivan kuten vauvana. Vauva ei kiitä vanhempiaan siitä, että he sallivat sen oppia kävelemään tai puhumaan. Tuo vauva keskittyy pelkästään tekemiseen. Niin on nyt teillä. Fokuksenne on itserakkaus.

Tarkastelette vuorovaikutusta toisten kanssa toteuttaaksenne tuon fokuksen. Onko se täynnä rakkautta ja hauskuutta – suora reitti iloon? Vai onko se täynnä kompromisseja, myöntymistä ja väärässä olemisen pelkoa?

Sillä ei ole merkitystä, mitä toiset ajattelevat tai tuntevat. Vain itserakkauden osoittamisella on merkitystä nyt.

Nimittäin olette eksyneet niin itserakkaudesta, että teidän täytyy keskittyä siihen – aivan kuin vauvan, joka opettelee seisomaan tai puhumaan. Oletteko huomanneet, miten vauva harjoittelee eri vaiheita oppiakseen seisomaan – kierii peitollaan, kunnes pystyy helposti kääntymään ympäri, ryömii ja konttaa tuhon ensimmäiseen seikkailuntuntuiseen seisomiseen saakka, kun ette pidä sitä enää sormesta? Se ei tapahdu yhdessä yössä, vaikka näyttääkin siltä niistä, jotka eivät ole tarkkailleet eri vaiheita.

Niin on teillä nyt. Sallikaa itsenne palata vaiheittain itserakkauteen ilman ahdistusta, suuttumista itselle tai pelkoa. Toimitte sitten, kun teidän on oikein toimia. Ja tiedätte, milloin se aika tulee siitä samasta pienestä sisäisestä äänestä, joka kannusti teitä seisomaan ja kävelemään vuosia sitten.

Rakastakaa itseänne riittävästi tietääksenne, että siirrytte rakkauteen itsellenne oikealla tahdilla. Vauvat eivät valitse seisomaan nousemisen tai kävelemisen päivää – jokainen vauva julistaa itsensä valmiiksi, kun hän tekee sen. Niin vain tapahtuu, että useimmat vauvat ovat valmiita samoihin aikoihin – muutama viikko sinne tänne. Ja niin on teillä.

Liikutte kaikki samaan suuntaan samankaltaisessa ajassa – mutta ette samaan aikaan. Sallikaa itsenne kasvaa omaa tahtianne – ei kenenkään toisen. Nimittäin jos yritätte olla joku muu, siirrytte taas kerran itserakkaudesta yhteiskuntakontrolliin. Niin olkoon. Aamen.

Kanavoinut Brenda Hoffman (www.lifetapestrycreations.com)

13.6.2016

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Viestiä saa vapaasti välittää edelleen.

Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa. SINÄ olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota AINA ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

Jaa tämä:
Pirjo Laine

Pirjo Laine suomentaa ulkolaisilta sivustoilta blogeja ja kanavoituja viestejä ilmaiseksi iloksemme. Viestejä saa vapaasti välittää edelleen. Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa.
Olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota aina ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net