29.03.2019

Identiteettihäkki

"Tämä on niin epäreilua! Olen investoinut niin paljon. Aikaani, energiaani, kaikki säästöni. Rakentaakseni tämän nettisivuston. Antaakseni pääsyn informaatioon niille ihmisille, jotka etsivät vastauksia. Voimaannuttaakseni ihmisiä. Ja nyt istun tässä velkakasan kanssa. Olen niin täynnä tätä!"

Siinä egoni puhui kolme viikkoa sitten, kun samana päivänä minulta/meiltä pyysi rahojaan takaisin neljä ihmistä, joilta olimme lainanneet viime vuonna voidaksemme jatkaa projektiamme/missiotamme Fast Forward/FFabric. Kosmisia vitsejä, kosmisia trikkereitä.

Minusta tuntui typerältä, ettei minua ymmärretä, ettei minua arvosteta. Minusta tuntui, että oma intuitioni oli pettänyt. Halusin vain kadota. Ja tein sen. Vetäydyin. Facebookista, Instragramista, ystävistä ja perheestä. Halusin olla yksin. Halusin vain vetää energiani pois kollektiivikentästä ja tehdä itseni hyvin kompaktiksi. Ei pieneksi, vaan kompaktiksi. Olla siinä minua varten. Mutta kuka se oikeasti on? Tuo "minä". Ja mitä minusta on vielä jäljellä, jos en ole "tuolla ulkona" enää?

Minut heitettiin syvään identiteettikriisiin. Kaikkien näiden vuosien henkisen kasvun, oppimisen, laajentumisen ja integroimisen jälkeen minusta tuntui, että olin palannut nollapisteeseen. Näin ja kuulin tuon ego-osani kiroilevan ja haluavan heittää pyyhkeen kehään. Se halusi käydä tuon keskustelun juuri siinä, juuri nyt. "Sinun täytyy tehdä asialle jotain. Et voi elää kaikella sillä rakkaudella ja valolla, jota ihmiset lähettävät sinulle. Rienausta! Heidän pitäisi lähettää rahaa. Miksi ihmiset eivät näe, kuka olet, ja arvosta sitä, mitä teet?" Kuulin tämän äänen päässäni jatkavan paasaustaan. "Minun täytyy tätä ja tuota ja plaa, plaa, plaa …" Tunsin painetta tuosta osastani.

Enkä tehnyt MITÄÄN. Ei reaktiota. Antauduin. Itkin kaksi päivää yhteen putkeen. Se oli pimeyttä ja tyhjyyttä, jota en ollut koskaan ennen kokenut. En nähnyt mitään tarkoitusta siinä, mitä tein ja kuka olin. En päässyt pois siitä. Minun ei pitänyt päästä tuossa hetkessä. Itkin niin kovasti, koska en kyennyt käsittelemään tuota pimeää tyhjyyttä ja vanhan maailman yrityksiä imeä minut takaisin. Tuo tunne kontrolloinnista. Tuo tunne, että on jotain velkaa. Tuo tunne, että täytyy täyttää toisten odotukset. Tuo tunne, ettei ole arvokas. Niinpä jatkoin itkemistä, kunnes kyyneltäkään ei ollut enää jäljellä. Sitten näin sen.

IDENTITEETTI. Kyse oli kaikista niistä asioista, joihin edelleen samaistuin ja joihin olin kiintynyt. Erilaisia identiteettejä jotka olivat kietoutuneena toisiinsa. Persoona Vera Ingeborg, identiteetti jonka olin rakentanut henkisessä maailmassa ja jonka – ei eroa muista guruista ja opettajista – useimmat ihmiset näkivät sellaisena, jolla on vastauksia seurattavaksi. Tiennäyttäjä. "Kuka olen ilman tuota persoonaa? Kuka olen ilman "The Wake Up Experience" -sivustoa? Kuka olen ilman seuraajia?" Nämä kysymykset jotka takoivat päässäni, leikkasivat kuin puukko. Mitä minusta on jäljellä ilman mitään rooleja, kiintymyksiä, ehtoja, ilman mitään perintöä?

Kuluneet viikot olin ollut hyvin turhautunut siitä, miksi ihmiset etsivät edelleen vastauksia ulkopuolelta ja lankesivat niiden opettajien ja gurujen ansaan, jotka myivät totuuttaan ja menetelmiään pitääkseen heidät riippuvaisena ja tehdäkseen rahaa sillä. Miksi he edelleen uskoivat, että joku tulisi pelastamaan heidät tai ratkaisemaan asiat puolestaan, että uuden Maan loisi jokin tapahtuma, taloudellinen uudelleenjärjestely, avaruusolennot jne. Kaiken tuon ehdollisen ja heikentävän hevonpaskan.

Ja tietysti se oli peili. Antamalla näkemyksiäni jatkoin tämän energian tukemista itse. Pelkästään tuo oivallus oli isku vasten kasvoja ja kulutti minut loppuun ja teki loputtoman väsyneeksi. Olin antanut, jakanut, selittänyt, vastannut tuhansiin viesteihin, antanut lukemattomia valmennussessioita ilmaiseksi, panostanut hyvin paljon energiaa kuluneina vuosina. En ollut nähnyt sitä, mutta EN tehnyt sitä itseni vuoksi enkä siksi, että rakastin todella, mitä tein. En ollut virrassa, olin tuntenut väsymystä ja loppuunkulumista monta kertaa. Yritin edelleen tehdä sitä toisten vuoksi ja yritin "auttaa ihmisiä löytämään tiensä ja totuutensa" ja samaan aikaan yritin pelastaa itseni ja ansaita elantoni ja selvittää velkatilanteeni tämän "Vera Ingeborg" -persoonan kanssa, joka osallistui nyt "Fast Forward" -projektiimme. Meistä tuntui, että meidän täytyi todistaa, että teimme arvokasta työtä, ja yritimme olla tuottamasta pettymystä ihmisille, jotka luottivat meihin ja tukivat meitä. Jos emme menesty, meille ei jää mitään. Emme selviydy. Ehdollista ajattelua ja tekemistä. Epäilyä ja pelkoa. Pum. Miten olin voinut olla näkemättä sen?!?

Vuodesta 2015 saakka "The Wake Up Experience" -sivustolla on ollut yli 1.5 miljoonaa kävijää ja keskimäärin 1.500 vierailua päivässä, ilman markkinointia. Olin investoinut noin 70.000 euroa omia rahojani ja lukemattomia tunteja sen suunnitteluun, rakentamiseen, emännöimiseen ja operoimiseen, olin nauhoittanut kaikki videot, matkustanut energisiin paikkoihin nauhoittamaan ne, leikannut ja äänittänyt uudelleen, ostanut laitteet sitä varten, tehnyt sisällön, logon, brandin, valokuvat jne. jne., eikä se kuitenkaan tullut takaisin niin, että minulla olisi varaa yksinkertaiseen ja kauniiseen elämään. Tietysti minulla oli paljon iloisia ja kauniita hetkiä ja kohtaamisia, mutta tasapainomielessä tilanne oli päinvastoin. Rahani ja säästöni olivat hävinneet, ja päädyin vararikkoon ja velkoihin.

IDENTITEETTI. Velkani. Olin järkyttynyt tästä oivalluksesta. "Kuka olen ilman velkaani?" Olin niin samaistunut tuohon velan tunteeseen ja siihen, että olin jotain velkaa ihmisille ja maailmalle. Tunsin olevani vankina ja jumissa tuossa energiassa. Yritin kovasti maksaa rahaa takaisin, tehdä ylimääräistä työtä, mutta sen sijaan kohtasin monia odottamattomia kuluja, jotka pakottivat minut maksamaan vähemmän takaisin, kuin olin aikonut, ja olemaan näiden tunteiden kanssa. Kiitos, universumi. Uusi tunneaalto huuhtoutui ylitseni, ja huusin ja itkin sen kaiken ulos. Ilmaisten kaikki nuo voimattomuuden ja turhautumisen tunteet ja sen, ettei tällä kertaa ollut mitään ratkaisua. Se meni suoraan ytimeen. Kehoni meni fyysisesti täysin sekaisin. Tunsin hyvin paljon kipua heikoissa kohdissani, alaselässä ja niskassa.

IDENTITEETTI. Kehoni, kipuni, heikot kohtani … "Kuka olen ilman kipuani?" Uusi oivallus, uusi auts-kohta. Tiedostamatta olin taistellut edelleen kipua ja oireita vastaan. Taistellut itseäni vastaan. Saaden tekosyyn, ettei kipuni ole läsnä. Antaudu taas. Vielä syvemmin. Ja sitten hyvin paljon kiitollisuutta tuosta kivusta ja sen rakastamista, koska se näytti minulle, mitä sellaista oli edelleen, mitä en rakastanut ja hyväksynyt itsessäni. Ensimmäistä kertaa kohtelin fyysistä kipua rakkaudella. Keho alkoi täristä, avautua, luottaa ja rentoutua. Aloin taas itkeä, ja kaikkien vapautusten jälkeen tila sisälläni oli täysin tyhjä. Tällä kertaa se oli rauhallista tyhjyyttä. Kevyttä, hienovaraista ja pehmeää tyhjyyttä. Ei enää pimeyttä ja raskautta. Minusta ei tuntunut enää uhrilta. En enää syyttänyt tai tuominnut ulkoisia kokemuksia. Tämä rauhallinen tyhjyys oli hyvin voimakas. Kaikkivoimainen mahdollisuuskenttä. Syntymä uudelle, täysin tuntemattomalle ja kauniille alueelle, joka odottaa tutkimista ja löytämistä.

"Toivon, ettei minun olisi tarvinnut pyytää tuota rahaa takaisin, mutta tämä on se maailma, jossa edelleen elämme." Näin ystäväni oli sanonut, kun hän pyysi rahojaan takaisin. Hän sanoi myös pelkäävänsä, ettemme maksaisi hänelle takaisin. Millään siitä ei ollut enää otetta minuun. En tuntenut vastuukseni kompensoida hänen pelkojaan, uskomuksiaan ja todellisuuttaan. Velan ja velassa olemisen energeettinen lataus oli poissa. Jäljellä oli sitoutuminen. Olimme sopineet tämän olevan laina, joten tietysti maksaisin rahan takaisin. Hänelle ja muille. Mutta en pienuuden tai arvottomuuden tai velvollisuuden paikasta. Nyt se tuli aikomuksen, rakkauden ja voimaantumisen paikasta. Raha ei kontrolloisi minua enää. Ihmisillä ja tilanteilla ei olisi valtaa minuun enää. En tekisi itsestäni pientä enää. Ja voisin nyt varmasti sanoa: "Ei, en elä enää tässä maailmassa."

Luon nyt uutta ja kattavaa maailmaa – minulle, en muille. Sellaista kuin kuvittelen ja haluan sen olevan. Ja ne jotka haluavat luoda sitä minun ja meidän kanssamme, perustuen ykseyden, yltäkylläisyyden ja leikin energiaan, ovat hyvin tervetulleita tuolle uudelle leikkikentälle. Minun ei tarvitse löytää noita ihmisiä, minun ei tarvitse vakuuttaa ketään. Se tapahtuu luonnollisesti, luonnostaan, ilman ponnisteluja. Kiintyminen kaikkeen vanhassa maailmassa joka perustuu kaksinaisuuteen, on poissa. Ainoa silta ulottuvuuksien ja ihmisten väillä on sydämemme.

Oivalsin, ettei mikään mitä olemme oppineet "kaksinaisuuslakien" perusteella, toimisi tällä uudella taajuusalueella. Ehdot, odotukset, kontrolli, identiteetti, kiinnittyminen, lineaarinen ajattelu, sen selvittäminen MITEN … kaikki se putoaa pois. Kaikki mikä ei ole NYT, kaikki mikä projisoidaan menneisyyteen tai tulevaisuuteen tai muihin, on päättynyt eikä sillä ole enää värähtelykenttää. Vanhat tavat eivät toimi enää, riippumatta siitä miten kovasti yritämme pysyä tuolla (henkisellä) mukavuusalueella. Ei enää kainalosauvoja, ei enää apupyöriä. Olemme kasvaneet yli matalan taajuuden takista – se on liian pieni käytettäväksi. Nyt näen, että kaikki se oli investointi itseeni. Laajentuakseni, oppiakseni, integroidakseni, muistaakseni. Muistaakseni, miksi ylipäätään aloitin. Tein sen itseni vuoksi, en toisten. Uskaltaakseni jakaa omat kokemukseni. Eikö olekin kaunista? Tämä kierto? Se oli niin täydellistä ja niin sen arvoista.

NYT vastaanotan hyvin monin tavoin. Luon, osallistun, maksan takaisin ja vastaanotan. Hetkessä. Koen sisäistä tasapainoa, yltäkylläisyyttä ja ykseyttä useampien ja useampien ihmisten kanssa ympärilläni. Se on kaikki yhdessä kentässä – kaikki on yhteydessä ja kaikki on järjestetty hyvin kauniisti. Ainoa vääristymä olivat omat rajoittavat uskomukseni, koskivat ne sitten minua tai toisia.

TAPAHTUMA ja vanhojen aikajanojen/todellisuuksien hajoaminen on sisäinen muutos, ei ulkoinen. Se on henkilökohtainen valintamme. Kukaan ei tee tuota työtä puolestasi. On yksi asia puhua siitä ja ymmärtää se kaikki teoriassa. On toinen asia todella tehdä ja ruumiillistaa se. Päästää irti kaikesta "totuudesta" tuolla ulkona ja palata omaan sisäiseen totuuteemme ja intuitioomme. Ainoastaan me itse voimme päästää irti kaikista kiinnikkeistä ja uskomuksista, joita meillä on, ja hypätä pelkolammikkoon ja tyhjyyteen luottaen, että synkän pinnan alla on täysin uusi, kaunis, lämmin ja kodikas väriasteikko ja lopputulos on pitkällä parhaan asian yli, jonka mielemme olisi koskaan voinut keksiä.

Mitä "minusta" on jäljellä luovuttuani kaikista noista identiteeteistä? Jäljellä on rakkaus, leikkisyys, uteliaisuus, lahjakkuus, intohimo ja yhteys kaikkeen. Peili on tyhjä. Itse asiassa ykseyden maailmassa ei ole peiliä. Ei ole oppilasta tai opettajaa. Ei ole seuraajaa tai johtajaa. Ykseydessä on vaihtoa, jakamista, tilanpitämistä ja oivaltamista, että kaikki on aspekti minusta ja organismi, jonka osa olen. Aivan kuin kaikki solut kehossa. Ei ole yhtä johtavaa solua. Kaikki ne osallistuvat kokonaisuuteen ainutlaatuisella funktiollaan. Toisistaan riippuvaisina. Sinä, minä, me – kaikki ovat osa samaa, ainutlaatuisen ydinolemuksensa ja panoksensa kera.

Kirjoittanut Vera Ingeborg (thewakeupexperience.eu)

23.3.2019

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Jaa tämä:
Pirjo Laine

Pirjo Laine suomentaa ulkolaisilta sivustoilta blogeja ja kanavoituja viestejä ilmaiseksi iloksemme. Viestejä saa vapaasti välittää edelleen. Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa.
Olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota aina ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

Muita artikkeleita tässä kategoriassa: « Olenko tulossa hulluksi? Siivet-sarja - shoud 7 »

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net