01.04.2016

Hyvästi pelkoystävä

Hyvin paljon tapahtuu, kuitenkin ikään kuin ei tapahdu mitään muuta kuin pelkoa, tuskaa ja ahdistusta. Ettekö ole vielä saaneet loppuun 3D-pelkoprojektianne? Teettekö jotain väärin? Huijaatteko itsenne ja muut uskomaan, että olette 5D:tä?

EI! Kaikki on niin, kun on ennustettu. Rakennatte uutta elämää uusilla työkaluilla. Mutta ennen kuin aloitatte uuden elämänne rakentamisen/luomisen, teidän täytyy julistaa itsellenne, ettei tämä kaaos ole teidän elämäänne – pelkästään ohimenevä vaihe.

Olette menneet tästä pelosta läpi aiemmin. Teette sen nyt julistaaksenne itsellenne, että te ette ole enää 3D:tä.

Sama pätee Maahan ja kaikkiin maaolentoihin, jotka haluavat siirtyä 3D:n yli. Ja se aiheuttaa täydellistä kaaosta omaan elämäänne, rakkaidenne elämään, kaikkiin maaolentoihin sekä Maahan. Tämä on murenevien rakenteiden aikaa – mukaan luettuna ne, jotka loitte osallistuaksenne täysillä maan päällä tässä ja aiemmissa elämissä.

Tähän saakka tuo rakenne on säilyttänyt hataran otteen elämästänne ja maaolemuksestanne – rakenne joka "pitää kiinni langalla" olemuksessanne. Vain riittävästi käydäksenne luonanne uudestaan – ei dramaattisesti kuten ollessanne 3D:tä – vaan olemuksenne osana, johon ette välttämättä halua tarttua tai jota ette halua muistaa. Niin se on, että teille annetut lisäenergiat ja Maa auttavat teitä katkaisemaan tuon langan – katkaisemaan kaikki siteenne tuohon pelkoon.

Mutta sen tekeminen ei ole niin helppoa, kuin haluaisitte. Ei siksi, että te ette ole täysin kykenevä katkaisemaan tuota lankaa – ja olette olleet jo jonkin aikaa – vaan koska tuo pelko on hyvin syvään juurtunut olemukseenne. Tavallaan poistatte tuon pelon vähän kuin leikkaisitte osan fyysistä olemustanne – elätte, mutta ette yhtä mukavasti kuin ennen sen poistamista.

Nyt monet teistä ovat peloissaan. Tarkoittaako tämä, että tarvitsette tuota pelkoa elääksenne? Ei – pelkästään, että te ette vielä osaa elää ilman tuota pelkoa, tuota lohduttavaa pelkoa joka on ollut osanne vuosia, kenties aioneita.

Tämä on se kaaos, jonka monet teistä tuntevat/kokevat nyt. Osanne poistaminen, joka ei enää palvele mitään tarkoitusta, mutta joka on niin syvälle kietoutunut olemukseenne, että te ette ole varma, voitteko olla olemassa ilman sitä.

Taistelette itseänne vastaan. Oletteko iloista valoa? Vai haluatteko säilyttää tämän pelon? Kumpikin vaihtoehto näyttää pelottavalta nyt, sillä toinen on tuntematon ja toinen on mukavuusalue, jonka loitte olaksenne täydemmin Maata. Ja niin se on, että heilutte edestakaisin – ei siksi, että teidän täytyy, vaan koska se tuntuu oikealta tällä hetkellä.

Miksi mikään 3D-pelko tuntuisi oikealta?

Tunnette tämän pelon. Olette luoneet ja kohdanneet sen kerta toisensa jälkeen. Se on melkein kuin vanha ystävä, joka muistuttaa teille, kuka olitte. Ette välttämättä halua palata tuohon aiempaan elämään, mutta tuo pelko sisältää monia rakkaita muistoja kasvustanne, rohkeudestanne ja päättäväisyydestänne. Tuo pelko on muuttunut vastustajasta ystäväksi. Ettekä ole vielä varma, oletteko valmis päästämään irti tuosta ystävästä, joka on täynnä muistoja, joita ei kukaan teitä lukuun ottamatta ymmärrä.

Tietysti päästätte irti pian. Mutta tällä erää tunnette tarvetta pitää kiinni noista muistoista, millaista elämä oli ennen ja miten paljon saavutitte. Nimittäin sitten kun päästätte irti tuosta pelosta, tuosta ahdistuksesta, muistonne muuttuvat dramaattisesti. Näette nuo muistot, vuorovaikutukset ja pelon viileydellä, josta voitte nyt vain haaveilla.

Kun päästätte irti tästä rakkaasta pelkomuistosta, perspektiivinne tuosta pelosta ja niistä taisteluista, joita voititte ja hävisitte sen kanssa, haihtuvat tyhjyyteen. Tästä menetyksestä te ja muut olette nyt epätoivoisia.

Niin se on, että yhteiskuntanne on raivoissaan, vihainen ja pelokas, sillä yksitellen tuhoatte hädin tuskin näkyviä rakenteita, jotka palauttavat teidät alitajuisesti siihen pelkoon, josta olette kasvaneet yli, mutta jota muistelette jatkuvasti rakkaudella.

Ja niin se on, että pelkorakenteenne tuhotaan, jotta uusi olemuksenne voi siirtyä iloon, ilman viimeisen syvään juurtuneen pelon kolistelemisesta odottaen uutta köydenvetoa kanssanne.

Sallikaa itsenne tietää, että elämästänne tulee erilaista – kuten jokaisen olennon joka haluaa olla valoa nyt tai tulevaisuudessa – sitten kun sallitte räjäyttää syvään juurtuneen pelkonne rupusakin jäänteet. Pelon joka on palvellut teitä erittäin hyvin vuosia tai aioneita.

Tuhoamisvaihe ei ole koskaan kaunis tai välttämättä siisti. Niin se on, että ns. miljoonat pikkupommit räjähtelevät samanaikaisesti tai melkein. Tuloksena on kaaosta, jonka tunnette ja aistitte itsessänne ja toisissa. Sallikaa sen olla. Se on lyhytaikaista, sillä pelkokaverinne roikkuu kiinni hyvin ohuella langalla. Niin olkoon. Aamen.

Kanavoinut Brenda Hoffman (www.lifetapestrycreations.com)

21.3.2016

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Jaa tämä:

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net