31.05.2019

Elämä palasina

Pahoitteluni Shaumbra-lehden lukijoille: aivoni eivät toimi tässä kuussa. En pysty kirjoittamaan yhtenäistä artikkelia, jossa on alku, keskiosa ja loppu. Toukokuun 2019 shoudista saakka aivoni ovat olleet palasina. Joissain osissa on tolkkua, kun taas toiset ovat täydellistä hölynpölyä, mutta en tunnu saavan mitään kasaan loogisesti. Niinpä tässä artikkelissa kerron vain palasia. Tiedän, että useimmat teistä ymmärtävät, koska koette luultavasti samaa. Tiedän, että Jean Tinder kokee, koska luin juuri hänen artikkelinsa. Jean-parka … elämä palasina!

JOITAIN PALOJA:

En unohda koskaan toukokuun 2019 shoudia. Siinä oli kaikki elementit, jotka saavat aikaan eeppisen shaumbra-kokoontumisen: naurua, draamaa, shokki, paljastuksia, oivalluksia, vastakkainasettelua ja transformaatiota. Millaista oli kanavoida Adamuksen dialogi norjalaisen Annetten kanssa? Superintensiivistä ja epämukavaa! Kanavoijana näin tuon juonen … Annette, suloinen ja viaton, väitti kaiken elämässään olevan hyvin. Adamus joka näki suoraan pinnan alle, väitti näkevänsä hänen pelkonsa. Annette kielsi pelkonsa. Adamus viritti ansan muutamalla kysymyksellä hänen perheestään ja asuinpaikastaan. Sitten PUM! Totuus paljastui. Hänen poikansa oli sairaalassa eikä ole puhunut sanaakaan kuukausiin. Saatoin tuntea, että kaikki olivat innoissaan ja tunsivat täydellistä empatiaa Annettea kohtaan. Adamus lopetti sanomalla, että hänen poikansa tunsi tuon session ja puhuu taas pian. (Muuten, Annette raportoi, että hän sai pojaltaan soiton lähes heti, kun hän pääsi takaisin Norjaan. Poika puhui jälleen.)

Sosiaalinen media räjähti toukokuun shoudin jälkeen. Monet ihmiset käskivät Adamuksen painua v**tuun. Jotkut myönsivät, että he eivät oikeastaan olleet kiinnostuneita ruumiillistuneesta Oivaltamisesta, koska he halusivat vain helpompaa elämää, ja he huomauttivat, että Adamus ja Crimson Circle olivat itse asiassa tehneet heidän elämästään haastavampaa. Jotkut sanoivat, että he olivat sairaan väsyneitä porkkanan (Oivaltamisen) heiluttamiseen hevosen (heidän) edessä koko ajan. Toiset vastasivat viisaasti, että kenties heidän pitäisi vain syödä tuo hemmetin porkkana eikä valittaa siitä. Jotkut sanoivat jättävänsä Crimson Circlen ja lähtevänsä omille teilleen. Toiset kysyivät, mikseivät he tehneet sitä aiemmin, ja huomauttivat, että Crimson Circle on pelkästään turvallinen paikka Oivaltamiseemme tulemiselle. Minusta tuntuu, että eri Shaumbra-Facebook-sivuilla oli enemmän postauksia, kuin olen nähnyt pitkään aikaan, ja enemmän todellista viisautta, kuin olen havainnut ikuisuuksiin.

Viime viikolla en halunnut koskaan enää kuulla yhtäkään latteutta, sanontaa, elämänohjetta, ajatelmaa, aksioomaa tai kliseetä. En pystynyt ajattelemaan, lukemaan tai puhumaan mistään "henkisestä". Pyysin Adamusta antamaan minulle paljon tilaa ja antamaan minun olla vain typerys jonkin aikaa. Se oli niin paha tilanne (miten paha se oli?), että minun täytyi peruuttaa studiolla nauhoitussessio, joka oli suunniteltu melkein puoli vuotta aiemmin. Viivytin keahakin nauhoitusta viimeiseen mahdolliseen hetkeen saakka. Katselin kuluneiden kolmen viikon aikana enemmän televisiota, kuin olen katsellut koko kuluneena vuotena. Luoja kiitos on Netflix ja banaalit romanttiset komediat. Se oli kaikki, minkä pystyin käsittelemään.

Rakastan tämän kuukauden Shaumbra-lehden kansikuvaa. Minulle se on unohtumaton muistutus Atlantiksesta ja pääpannoista. Nainen katsoo tulevaisuuteen surua silmissään, mutta toivoa sydämessään. Atlantiksella oli suurta kauneutta ja kuitenkin suuri tragedia. Minusta lainaus Charles Dickensin kirjasta "Kaksi kaupunkia" sanoo kaiken: "Se oli parasta aikaa, se oli huonointa aikaa, se oli viisauden aikakausi, se oli typeryyden aikakausi, se oli uskon epookki, se oli epäuskon epookki, se oli valon kausi, se oli pimeyden kausi, se oli toivon kevät, se oli epätoivon talvi, meillä oli kaikki edessämme, meillä ei ollut mitään edessämme, olimme kaikki menossa suoraan taivaaseen, olimme kaikki menossa suoraan toiseen suuntaan." Ja Adamuksen mukaan Atlantis on nyt suoraan yhteydessä intohimoomme. Jos jatkaisin Dickensin sitaattia, saattaisin lisätä: "Se oli erään aikakauden loppu, ja sitten kuljimme aikapilvien läpi Oivaltamisen kultaiseen aikaan. Odottamaton oppaamme oli pieni orjapoika, jonka nimeä emme muistaneet tuolloin …"

Pengoin aivojani yhtenä päivänä ja etsin joitain uskomuksia pureskeltavaksi. En löytänyt yhtään, joten yritin keksiä uusia. Kun yritin muodostaa jonkin uuden uskomuksen, se hävisi hetkessä tyhjyyteen. Hitaasti, hitaasti ymmärsin vihjeen. Ei enää uskomuksia. Pieni ihmisitseni on paniikissa, mutta minun täytyy myöntää, että uskomukseni olivat pilaantuneita kuin kuukauden vanha leipä.

Adamus hahmotteli eräänlaisen kartan viimeisimmässä keahak-sessiossa. Se menee jotenkin seuraavasti. Ensin meidän täytyi päästä yli haavoistamme ja uhritietoisuudestamme. Tehdessämme tätä hän siivosi energiansyöjät ja pelinpelaajat pois shaumbra-joukoista, jotta hän pystyi fokusoimaan työnsä niihin, jotka olivat sallimassa Oivaltamisensa tässä elämässä. Sitten meidän täytyi tuoda mestarin viisautta auttamaan sen tasapainottamisessa, mitä tulisi seuraavaksi. Nyt olemme muuttamassa suhdettamme energiaan – antaen sen palvella meitä sen sijaan, että olemme sen orja. Tästä menemme mielen tuolle puolen. Hänen voi nähdä pohjustavan tätä nyt keahakissa ja shoudeissa. Tästä siinä 45–60 päivän kokemuksessa on kyse, josta hän puhui toukokuun shoudissa. Sitten menemme gnostiin, josta hän ja Tobias ovat puhuneet vuosia, mutta nyt tuomme sen todella jokapäiväiseen elämäämme. Siitä eteenpäin on kyse tietoisuuden ja energian integroinnista. Ja voi, elämästä nauttimisesta ilman syyllisyyttä ja häpeää.

Kuule tämä selvästi: on kyse jäämisestä. Adamus sanoo, ettei hän puhu paljon Oivaltamiseen tulemisesta. Ei ole tarvetta, koska se on luonnollinen prosessi ja itsestäänselvyys. Sen sijaan hän valmistelee meitä jäämään planeetalle ruumiillistuneina mestareina. Tähän sisältyy energian saaminen komentoomme, pelottomuus luomuksissamme, elämän kokeminen aistillisesti ja sen oppiminen, miten käsitellään uskomatonta ärsyyntymistä toisiin ihmisiin.

Matkan joka askeleella. Kun Adamus puhui shaumbroille ensimmäisessä shoudissaan 2009, hän sanoi olevansa kanssamme matkan joka askeleella. Silloin en oivaltanut, että se merkitsisi jokaista askelta taaksepäin ja eteenpäin. Minusta tuntuu, että neljä askelta eteenpäin ja kolme askelta taaksepäin. Ei mikään ihme, että kenkäni ovat kuluneet.

10/20. Juhlimme Adamuksen 10 vuotta shaumbrojen kanssa kesäkuun puolivälissä Santa Fessä, New Mexicossa. Se oli "Interdimensional Living" -työpaja Santa Fessä syyskuussa 2009, kun hän avasi silmäni ensimmäisen kerran ja käveli ympäri huonetta kanavoidessani häntä. Kanavoituani Tobiasta 10 vuotta baarituolilta silmät kiinni, en pitänyt tuosta kokemuksesta. En pitänyt myöskään Adamuksesta tuolloin kovin paljon. Töykeä. Ylimielinen. Provosoiva. Mutta aloin oppia, että hän oli myös hemmetin nerokas, ja se kaikki oli St. Germainin näytöstä. Nyt olemme parhaat kaverit, suurimman osan ajasta.

Elokuussa juhlimme Crimson Circlen 20. vuosipäivää. Kaikki alkoi tiipiistä 21.8.1999 – kaksi päivää sen jälkeen, minkä Edgar Cayce oli ennustanut olevan maailmanlopun alku. No, ainakin meidän tuntemamme maailman.

Tein sen! Artikkelini kirjoittaminen tuntui väkinäiseltä sanojen ja sivujen läpikäynniltä, mutta ainakin pääsin loppuun. Se on tavallaan kuin tulemisemme Oivaltamiseen: ihmismielemme yrittää suunnitella kaiken, sitten elämämme näyttää olevan palasina ja yhtäkkiä oivallemme, että olemme tehneet sen. Vanhan tarinan loppu, uuden elämän alku.

Tavatkaamme jälleen paikassa, jossa palasissa ei tarvitse olla tolkkua, mutta jonka tiedämme olevan todellisempi kuin se paikka, jota kutsuimme logiikaksi.

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)

Kesäkuun 2019 Shaumbra-lehdestä

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine

Jaa tämä:
Pirjo Laine

Pirjo Laine suomentaa ulkolaisilta sivustoilta blogeja ja kanavoituja viestejä ilmaiseksi iloksemme. Viestejä saa vapaasti välittää edelleen. Kanavoinneista ja muista kirjoituksista voit saada uutta näkökulmaa, lohtua ja vahvistusta elämäsi tilanteissa.
Olet kuitenkin oman elämäsi ja oman totuutesi paras asiantuntija. Vie kaikki informaatio omien "suodatintesi" läpi ja luota aina ensisijaisesti omaan sydämeesi ja sisäiseen ohjaukseesi, kun teet valintoja - suuria tai pieniä. Näin pidät oman voimasi ja löydät oman totuutesi.

Muita artikkeleita tässä kategoriassa: « Onko ketään uhmaikäistä? Matkan loppu »

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net