19 helmi 2018

Yhdessä kohti tulevaisuuden ihmisyyttä

Olen ollut vuosia kiinnostunut siitä millä tavalla ryhmä yksilöitä voi kehittyä yhdessä henkisellä tiellä. Olen työskennellyt yhteisöissä, joiden perusta on ollut tällaisten uusien taitojen ja taiteiden luomisessa ja kehittämisessä. 

Muistatko sen hetken, kun keskellä hyvää keskustelua olet kokenut puhuvasi niin viisaita sanoja, ettet olisi voinut kuvitellakaan oivalluskykysi olevan niin terävä? 

Muistatko sen hetken, kun keskellä keskustelua huomaat voivasi kokea itsesi enemmän itseksesi kuin koskaan aiemmin? 

Mielestäni totta on se, ettemme ole tulleet maan päälle elämään omaa itseämme varten. Olen pikemminkin sitä mieltä, että juuri toistemme kanssa tulemme oppimaan itsestämme, ihmisyydestä ja koko elämästä tavalla joka jää erakolta, munkilta tai yksin kulkevalta totuudenetsijältä usein välistä. Olen kokenut että nykypäivän henkinen koulu löytyy nimenomaan ihmisten väliltä, meidän jokapäiväisestä elämästä. Minun on vain osattava avata silmäni näkemään tuo sosiaalinen mysteerikoulu, joka loistaa jokaisessa ihmiskohtaamisessa. 

Menneisyydessä henkiset yhteisöt olivat pääasiallisesti hierarkisia. Opettajat kertoivat oppilailleen kuinka edetä ja mitä suorittaa milloinkin. Nykyään tuo tie ei enää samalla tavalla kanna. Ihmisen tulee oppia kasvamaan opettajien jäljittelystä itsenäisiksi ihmisiksi. Tämän vuoksi meidän on muutettava suhtautumisemme kaikkeen tietoon ja opetuksiin. Jos otamme opetukset, ja neuvot vastaan totuuksina, tai opetamme ja neuvomme kanssa-ihmisiä valmiiden ajatusmalliemme perusteella, voi elämäämme koitua tällaisesta paljonkin harmia. Voimme jopa joutua siihen pisteeseen, että uskomme omien vanhojen ajatustemme ja maailmankatsomusten olevan totuuksia, jolloin olemme kadottaneet itsemme oman mielemme labyrinttiin. 

Tämän vuoksi on mitä tärkeintä oppia yhteisöissä jotka kulkevat yhteistä polkua, ja oikeastaan kaikkien ihmisten kesken puhumaan elävästä kokemuksesta käsin. Jokainen meistä tietää, miltä se tuntuu kun kuulemme sanat: ”minä rakastan sinua” Lähes jokainen tietää myös, miltä se tuntuu kun nämä sanat eivät ole totta tai että ne ollaan lausuttu vain älyllisesti. Moni meistä tietää sen, miltä tuntuu puhua elävästi omista unelmistaan tai todistaa toisen ihmisen elämän tärkeää hetkeä. Silloin kun ihminen on todella elossa, ei hän toistele vanhoja mielipiteitään tai jakele tietoa vanhoista kokemuksistaan. Hän elää tätä hetkeä, ja hänen sanansa ovat elävöitettyjä tämän hetken voimalla. Silloin hänen sanansa kantavat elämää, ja sen voimme mekin tuntea eräänlaisena parantavana voimana joka kulkee hänen sanojensa kautta meihin. Mekin voimme oppia puhumaan tällä tavalla ilman, että meidän täytyy mennä naimisiin tai kohdata kuolema. Voimme asteittain oppia puhumaan tällä tavalla. Lopulta puhumme ainoastaan sydämestä käsin aina kun kohtaamme toisen. Oikeastaan jos emme puhu elävästä kokemuksesta käsin emme todella kohtaa ketään, emme edes itseämme. Opittuamme tämän taidon huomaamme, että tuntuu valheelliselta puhua ainoastaan älyllisesti. 

Samalla tavoin kuin elävän puheen harjoittaminen on tärkeää, on yhtä tärkeää myös oppia kuuntelemaan elävästi. Silloin jätämme omat vanhat näkemyksemme toisesta, ja antaudumme hänen ajattelunsa virtaan. Annamme tietoisuutemme palvella toisen ihmisen itsekseen tulemista, annamme tietoisuutemme näyttämön toiselle. Jos löydämme itsestämme vielä kunnioittavan, toiselle omistautuneen huomioinnin voiman, on mielestäni tämä jo rakkautta sen sosiaalisessa merkityksessä. Kun minua kuunnellaan tällä tavalla, koen olevani vapaa ja luova. On ihanaa puhua kun joku oikeasti kuuntelee arvostavasti. Se on minulle mitä parasta sielunruokaa, koen suorastaan eläväni syntymäpäivääni silloin. 

Kuunnellessamme toista emme keskeytä häntä, vaan annamme hänelle tilan puhua asiansa loppuun. Yritämme löytää hänen puheenvuorosta jonkin arvokkaan asian, jonka viemme omaan sydämeemme elävöittäen sen omaksi kokemukseksemme. Tästä kokemuksesta käsin voimme sitten puhua elävästi takaisin, ja antaa puheenaiheen hedelmöittyä ihmisten huomioivan kuuntelun, ja elävän puheen kautta. Tällainen keskustelu saa aikaan lämpöä ja yhteyden tunnetta keskusteluun osallistujien kesken ja myös keskelle. 

Jos tällaista työskentelyä harjoittaa, alkaa huomata, että tämä lämpö on jotain aitoa. Se ei ole enää vain minun subjektiivinen kokemukseni. Se on uutta elämää, uusien henkisten oivalluksien verkko. Tällainen verkko muodostuu lopulta maljaksi yhteisön keskelle. Sen avulla yhteisö voi nousta tietoisuuden tasolla korkeammalle, ja oppia oivaltamaan sen, kuinka jokainen ihminen elää oikeastaan yhteisessä henkisessä todellisuudessa toistensa kanssa. Maljaan voi myös laskeutua suurempia oivalluksia kuin mitä kukaan yksilö olisi yksin pystynyt vastaanottamaan. 

Aiemmin olimme opettajien oppilaita. Nyt olemme riippuvaisia toisistamme. Tulevaisuuden suuret oivallukset tulevat ihmiskuntaan luovien yhteisöjen toimesta. Enää ei suurikaan henkinen opettaja voi yksin vastaanottaa laajoja tulevaisuuden impulsseja. Meidän on opittava tämä uudenlainen tapa tehdä yhteistyötä, sillä uskon että sen onnistuminen tai epäonnistuminen tulee vaikuttamaan ihmiskuntamme tulevaisuuteen merkittävästi. 

Viimeksi muutettu 23 maalis 2018
Uuteen Tietoisuuteen - Jeremy Qvick

Moi olen Inarista kotoisin oleva henkisen tien kulkija, kirjailija ja elämän tutkija. Monien vuosien ajan olen tutustunut erilaisiin henkisiin suuntauksiin ja ennen kaikkea käytännöllisiin meditatiivisiin harjoituksiin. Olen tutkinut intensiivisesti ihmisyyden osa-alueita omakohtaisen kokemuksen ja opiskelun myötä. Mielen ja maailman havainnointi, ajattelun, tuntemisen ja tahtomisen tutkiminen ovat kantaneet minua eteenpäin matkallani. Olen kirjoittanut kaksi kirjaa näistä tutkimuksista nimillä Tie Sisäiseen Ihmisyyteen ja Tietoisuuden kehittäminen osa I.
 
Kirjoitan usein kokemukseen perustuvia blogitekstejä ihmisyyden mahdollisuuksista. Yleensä teksteissä kuvaan erilaisia tapoja ymmärtää omaa luontoamme, persoonaamme ja todellista itseämme. Yritän löytää jatkuvasti uusia tapoja kuvata sitä, kuinka me voimme löytää läsnäolon kokemuksen ja sisäiset voimavaramme elämämme jokaisessa hetkessä. Millaisia tapoja, voimia ja elementtejä tarvitsemme, jotta voisimme löytää itsemme arkipäivämme sokkeloista ja aktivoida luovan, läsnäolevassa hetkessä toimivan potentiaalin silloin kun sitä tarvitsimme? 

https://www.ihmisyyteen.fi/

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU