12 helmi 2018

Kokemuksista ja tiedosta oppiminen

Minä Olen -messut 2018 järjestettiin jälleen Finlandia-talolla. OIin siellä itsekin mukana luennoimassa, pitämässä workshoppeja ja ohjasin yhden meditaationkin. Messuilla tapasin jälleen todella paljon ihmisiä, uusia ja vanhoja ystäviä. Siksi oloni onkin ollut messujen jälkeen iltaisin ja seuraavina päivinä intensiivisen laajentunut. Välillä tuntuu kuin kantaisin monia ihmisiä ja oivalluksia valtavassa energiaa täynnä olevassa maljassa.

Tämä malja on minun tietoinen mieleni, tunteeni ja tahtoni alue, eli koko arkinen olemukseni. Energia on sen sijaan kaikki se aktiivisuus, prosessit, oivallukset ja metamorfoosi joka minussa tapahtuu juuri nyt. Tunnen, että messut elävät minussa ja minä elän vieläkin messuilla. Joku voisi sanoa, että tämä kokemus on ajattomuuden kokemus, niin ettei aika ole ainoastaan lineaarista, vaan tapahtuu monitasoisesti ja -muotoisesti. Joku voisi myös vetää sellaisen johtopäätöksen, että tällainen kokemus ylittää dualististen maailmankuvan minun ja maailman absoluuttisesta erosta. Jos messut elävät minussa ja minä vieläkin messuilla, olen syvemmässä yhteydessä maailman ja sen tapahtumisen kanssa, kuin miten koen maailman arkinen tietoisuuteni kautta.

Tätä kaikkea mitä olen saanut maljaani, kaikki nämä kokemukset, tieto ja oivallukset voidaan kutsua nimellä annettu. Kaikki ajatukseni, muistoni, kokemukseni, tunteeni ja ulkoinen maailma kuuluvat annettuun maailmaan. Minä kohtaan maailman – niin ulkoisen kuin sisäisenkin – annettuna.

Tällä hetkellä minä koen annettuna Minä Olen -messuilta saadut oivallukset, uuden tiedon ja kaikki hienot kokemukset ja keskustelut. Tämä annetun ymmärtäminen voi johtaa luonnollisesti seuraavaan kysymykseen: Mitä minä teen tällä kaikella annetulla?

Tiedämme kokemuksesta sen, että opimme uusia kieliä tai matematiikkaa koulussa kun huomioimme ja keskityimme annettuun koulutuntiin, ja toistuvasti palasimme näiden tuntien oleellisiin sisältöihin. Tiedämme myös, että jos emme harjoittaneet matematiikkaa tai kieliä elämässämme peruskoulun jälkeen, saattoivat oppimamme oivallukset alkaa kadota meiltä.

Peruskoulun kouluaineet ovat muuttuneet aikuisille tiedoksi, oivalluksiksi ja kokemuksiksi, joita saamme luennoilta, kirjoista, keskusteluista, taide-elämyksistä ja oikeastaan kaikkialta ympäröivästä ja sisäisestä elämästämme. Se elämä, jota nyt elän on minun lukujärjestykseni, ja nyt on oleellista se, mitä annettuja tietoja ja kokemuksia tulen työstämään eteenpäin ja oppimaan niistä lisää.

Olen elänyt aiemmin elämää, jossa en keskittynyt juuri mihinkään oppimaani, vaan hain vain lisää kokemuksia ja tietoa. Elin niin sanotusti hetkessä. Mutta tällainen hetkessä eläminen, jossa unohdetaan menneisyys, eikä anneta arvoa menneille oivalluksille työstämällä niitä eteenpäin, on mielestäni vastuutonta. Puhun nyt vain itsestäni! Olen saanut niin paljon hyvää elämässäni ja kysyn siksi itseltäni: Mitä olen tehnyt sillä kaikella hyvällä, minkä arvon olen sille antanut, mitä olen siitä työstänyt?

Kaikki annettu, kokemukset ja tieto voidaan kuitenkin hyödyntää ja työstää eteenpäin. Silloin minä luon annetusta jotain uutta, jotain yksilöllistä, joka voi auttaa minua yksilöityneenä, elävänä tietona tai ymmärrettynä, syvennettynä kokemuksena, ja mahdollisesti palvella myös muita ihmisiä ja peräti koko maailmaa.

Meillä jokaisella on kyky, jota kutsutaan ei-annetuksi. Tämän tietoisuuden huomioivan voiman avulla voimme syventyä mihin tahansa annettuun tietoon ja kokemukseen, ja saattaa se metamorfoosin tilaan. Annettu muuntuu meidän oman tietoisuustyömme avulla. Kuten seppä takoo materiaalista esineen tai alkemisti muuntaa alemmista materiaaleista kultaa, voimme mekin tietoisuutemme ei-annetun voiman avulla muuntaa annetut tiedot ja kokemukset uusiksi oivalluksiksi.

Ota mitä tahansa kokemus, tieto tai oivallus huomiosi kohteeksi. Anna mielesi keskittyä siihen, ja anna ajatuksien nousta tajuntaasi. Herätä sydämesi kysymällä, mitä tunnet huomion kohdettasi kohtaan. Anna tunteiden ja ajatusten nousta, ja luo uusia yhteyksiä omalla huomioivalla ei-annetulla voimallasi. Huomaa, kuinka on todellakin kyse omasta aktiivisuudesta silloin, kun tahdot muuntaa ja kehittää passiivisesti annettua. Älä anna tietoisuutesi nukahtaa valmiiksi annettuihin mielipiteisiin, vaan uudestaan ja uudestaan tule aktiiviseksi läsnäolevassa hetkessä ja tarkastele kohdettasi siitä käsin. Lopulta voit antaa kohteen hiljentyä ja keskity sitten vielä hetki hiljaisuuteen joka jää jäljelle. Tunnetko, että hiljaisuuteen on syntynyt jotain? Ehkä saat uuden oivalluksen, joka saa sinut ymmärtämään asian selkeämmin. Voit myös antaa huomiosi kohteen kadota kokonaan, mutta ota se uudelleen huomiosi kohteesi vaikka jokin toinen päivä. Tällä tavalla luot omaa yksilöllistä suhdetta tietoon ja kokemuksiin, ja luot viisautta ja vahvistat ihmisyyden voimaasi.

Viimeksi muutettu 12 helmi 2018
Uuteen Tietoisuuteen - Jeremy Qvick

Moi olen Inarista kotoisin oleva henkisen tien kulkija, kirjailija ja elämän tutkija. Monien vuosien ajan olen tutustunut erilaisiin henkisiin suuntauksiin ja ennen kaikkea käytännöllisiin meditatiivisiin harjoituksiin. Olen tutkinut intensiivisesti ihmisyyden osa-alueita omakohtaisen kokemuksen ja opiskelun myötä. Mielen ja maailman havainnointi, ajattelun, tuntemisen ja tahtomisen tutkiminen ovat kantaneet minua eteenpäin matkallani. Olen kirjoittanut kaksi kirjaa näistä tutkimuksista nimillä Tie Sisäiseen Ihmisyyteen ja Tietoisuuden kehittäminen osa I.
 
Kirjoitan usein kokemukseen perustuvia blogitekstejä ihmisyyden mahdollisuuksista. Yleensä teksteissä kuvaan erilaisia tapoja ymmärtää omaa luontoamme, persoonaamme ja todellista itseämme. Yritän löytää jatkuvasti uusia tapoja kuvata sitä, kuinka me voimme löytää läsnäolon kokemuksen ja sisäiset voimavaramme elämämme jokaisessa hetkessä. Millaisia tapoja, voimia ja elementtejä tarvitsemme, jotta voisimme löytää itsemme arkipäivämme sokkeloista ja aktivoida luovan, läsnäolevassa hetkessä toimivan potentiaalin silloin kun sitä tarvitsimme? 

https://www.ihmisyyteen.fi/

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU