12 maalis 2018

Kärsimyksen uusi merkitys

Oma kokemukseni elämisestä on se, että koen jatkuvasti jonkinlaista kärsimystä. Jopa jokainen hengenveto saa aikaan pienen ahdistuksen. Tällä en tarkoita sitä, että elämä olisi kurjaa tai edes sitä, että kärsimys olisi negatiivista. Haluan omalta osaltani korostaa, ettei mikään henkinen ponnistelu ja tietoisuuden tutkimus ole saanut sielustani pois tätä ihmisenä olemisen pohjavirettä. Vaikka olisin saavuttanut tänään elämäni parhaimman onnistumisen, on kokemukseni elämästä samana iltana enemmän tai vähemmän samanlainen.

Jos en halua paeta tätä kärsimystä tai yrittää muuttaa sitä, olen kuitenkin vapaa valitsemaan, minkä merkityksen sille annan. Oppinut mieleni antaa usein niin sanotuille negatiivisille kokemuksille saman merkityksen: niistä täytyy päästä eroon. Haluan kysyä nyt itseltäni, voinko valita toisin? Voinko antaa kärsimykselle toisen merkityksen ja luoda sitä kohtaan uuden suhteen? Voisiko kärsimys toimia opettajanani? Voisiko se merkitä minulle omia rajojani, ja sitä mahdollisuutta että voisin kasvaa ihmisenä? Voisiko se jopa suojella minua minulle liian intensiivisiltä kokemuksilta?

Kyllä, olen kokenut että voin antaa kärsimykselle uuden merkityksen! Jos kärsin esimerkiksi painavan laukun kantamisesta, voin kokea että kannan sitä jonkun toisen puolesta, tai että kuntoni kohoaa, tai että kärsivällisyyteni kehittyy. Stressi voi saada sen merkityksen että se muistuttaa minua siitä, että minun on hyvä kokea oma kehoni ja ajatukseni selkeämmin eikä vain unohtaa itseäni maailman menossa. Uusia merkityksiä voin antaa jokaiselle asialle jokaisena päivänä. Tällä tavoin luon itse omasta vapaudestani uudenlaista suhdetta elämäni asioihin.

Kärsimys voi toimia minulle myös opettajana. Voin huomata pakanneeni laukkuuni liikaa tavaraa, ja viisastuneena pakata ensi kerralla vähemmän. Stressi voi opettaa minulle, missä rajani menevät ja opin siitä, milloin minun kannattaa hiukan hillitä omaa toimintaani ja ajatteluani. Kärsimys voi saada minut näkemään etten ole ainoa ihminen maailmassa. Se voi saada minut kokemaan maailman kärsimystä joka synnyttää ja vahvistaa myötätuntoa, ja voi mahdollistaa itserakkauteni laajenemisen rakkaudeksi koko maailmaa kohtaan. Kärsimys voi opettaa minulle, milloin en ole totuudellinen sydämelleni tai periaatteilleni, tai päin vastoin; milloin periaatteeni satuttavat minua koska eivät enää toimi minun, eivätkä maailman hyväksi.

Sitä tietä jota itsen kuljen, kutsutaan antroposofiaksi. Itselleni tämä tie merkitsee sisäisen ihmisyyden oivaltamista jolla tietoisuus, rakkaus ja toiminta kirkastuvat ja alkavat toimia yhdessä. Antroposofiassa on käsite nimeltä kynnys. Kynnys on arki-tietoisuuteni rajalla oleva kokemus – usein haastava sellainen – joka pitää arki-tajuntani kasassa. Kynnys siis rajaa minut itseni kokemukseen, ja sen ansiosta eivät esimerkiksi henkiset kokemukset avaudu minulle liian varhain. Minun persoonani täytyy kasvaa tasapainoiseksi ja voimakkaaksi, jotta elämäni olisi myös tasapainoinen.

Kynnys suojelee minua esimerkiksi kohtaamasta omia haasteitani liian aikaisin. Jos en ole esimerkiksi valmis kohtaamaan omaa itsekkyyttäni, ylpeyttäni tai mustasukkaisuuttani – koska saattaisin murtua tai jopa traumatisoitua – sulkee kynnys kyseisen kokemuksen minulta. Jos minulla on ihmissuhde, joka herättäisi minussa kokemuksia, joita en pystyisi käsittelemään, suojaa kynnys minua siten, että suljen kyseiset kokemukset pois tietoisuudestani. Tämän vuoksi, minun ei kannata pakottaa itseäni, tai painostaa muita kohtaamaan asioita, joita minä tai he eivät vielä kestä kokea. Välinpitämättömyys pitää minut terveenä kunnes oma voimani on niin vahva, että pystyn vastaanottamaan syvempiä elämäni haasteita ja myös mahdollisuuksia!

Joten kun kohtaat kärsimystä tänään, suljet jonkun asian pois tai huomaat toisen ihmisen kärsivän tai sulkevan itsensä elämänsä, on paras lääke aina rakkaudellinen huomiointi. Se ei pakota, se ei edes välttämättä puhu. Se ainoastaan todistaa, on läsnä! Kun tämä voima minussa kasvaa, voin olla enemmän itseni ja antaa maailmalle ja itselleni sitä hyvää mitä oikeasti olen; rakkautta, valoa ja elämää!

Viimeksi muutettu 23 maalis 2018
Uuteen Tietoisuuteen - Jeremy Qvick

Moi olen Inarista kotoisin oleva henkisen tien kulkija, kirjailija ja elämän tutkija. Monien vuosien ajan olen tutustunut erilaisiin henkisiin suuntauksiin ja ennen kaikkea käytännöllisiin meditatiivisiin harjoituksiin. Olen tutkinut intensiivisesti ihmisyyden osa-alueita omakohtaisen kokemuksen ja opiskelun myötä. Mielen ja maailman havainnointi, ajattelun, tuntemisen ja tahtomisen tutkiminen ovat kantaneet minua eteenpäin matkallani. Olen kirjoittanut kaksi kirjaa näistä tutkimuksista nimillä Tie Sisäiseen Ihmisyyteen ja Tietoisuuden kehittäminen osa I.
 
Kirjoitan usein kokemukseen perustuvia blogitekstejä ihmisyyden mahdollisuuksista. Yleensä teksteissä kuvaan erilaisia tapoja ymmärtää omaa luontoamme, persoonaamme ja todellista itseämme. Yritän löytää jatkuvasti uusia tapoja kuvata sitä, kuinka me voimme löytää läsnäolon kokemuksen ja sisäiset voimavaramme elämämme jokaisessa hetkessä. Millaisia tapoja, voimia ja elementtejä tarvitsemme, jotta voisimme löytää itsemme arkipäivämme sokkeloista ja aktivoida luovan, läsnäolevassa hetkessä toimivan potentiaalin silloin kun sitä tarvitsimme? 

https://www.ihmisyyteen.fi/

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU