20 marras 2017

Voisitko olla itsesi?

Niin, voisitko olla itsesi, tässä hetkessä, itsessäsi, voisitko?

Niin, voisitko todella?

Kuka olet, kuka koet olevasi, syvimmässä olemuksessasi, kuka, todella?

Voitko ajatella, että olet ikuinen olento, sielu vailla ruumista, henki vailla materiaa, olet vain, yhtaikaa, kaikkialla, aivan kaikkialla, kaikissa ajoissa läsnä, näin vain?

Mitä hätää sinulla on, jos tätä olet, tämä olet, ytimessäsi?

Niin, voisitko ajatella, että tuolloin maalliset herkut, harmit, saavat hieman etäisyyttä, harhaisuutta osakseen, eikö niin?

Voimme hyvistä nauttia, ja kärsimyksistä ottaa opiksemme, kun tuon oivallamme, taivaallisen ominaisuutemme, olemuksemme, ikäänkuin, eikö niin?

Voimme olla rauhassa, rauhassamme, kaiken aikaa, tapahtui mitä tapahtui, olemme kuolemattomia, vahingoittumattomia itsessämme, eikö niin?

Ja silti niin kovin harhassamme huudamme tuskaamme, kipuamme, mitä niin kovin koemme, harmittelemme, mielemme tasolla pyöriessämme, eikö niin?

En väitä, vähättele näin maallista kipua, henkistä tai fyysistä, mutta tarkoitan sitä, että suhtautumistapamme, asenteemme tuohon on aivan liian takertuva, sen omaksuva, ikäänkuin, eikö niin ole monesti?

Kun päästämme irti, tiedostamme että tuo kipu emme ole, tuo draama, nuo vaivat, ne eivät ole meitä, eivät koskaan ole, eivätkä tule olemaan, tuolloin voimme olla, kivussamme, tai ihanuudessamme, ja silti "irti", nauttien elämästämme, kokemuksestamme, mitä se tarjoileekaan, kaikessa avaruudessaan, eikö niin, näemme kaiken tarkoituksen, korkeamman, syvemmän tarkoituksen, eikö niin?

Näin voimme oivaltaa, elämän oppimäärän, ollen itsessämme, tullen sitä kohti, ikäänkuin, aina vain, vapautuessamme egomme, mielemme harhasta, harhakuvista, jopa sitä koskien kuka olemme, mitä olemme, eikö niin?

Tuolloin olemme, yhä enemmän, enemmän vain, sitä rakkautta itsessämme miksi olemme luotu, tänne maan päälle, tännekin, tuomaan sitä valoamme ihmisten, maailman keskuuteen, eikö niin, voisiko tuo olla työsi, roolisi täällä, aina vain, voisitko avautua tuolle, olemuksellesi syvimmälle, korkeimmalle, sydämessäsi?

Sillä näin vain käännyt valtiaaksi maan ja taivaan, pyhätöksi itsessäsi, kaikkien maiden ja maakuntien, planeettojen tietäjäksi, viisaaksi mieheksi tai naiseksi, jos tuolla tasolla enää sukupuoliakaan määritellään, sillä mies olet ollut, nainen, ja kaikkea siltä väliltä, sen ulkopuolelta, ikäänkuin, jos näin saa rajoittaa, avata ajatusmallejamme, kokemustamme siitä mitä on, kaikesta, eikö niin?

Sillä kun avaudumme sille mitä on, mitä on läsnä, itsessämme, näemme että kaikki on, aina, aina vain, hyvin, kaikkialla, aivan kaikkialla, näin yksinkertaista se on.

Maallisesti voimme ikäänkuin leikkiä omia leikkejämme, toteuttaa itseämme, tuoda valoa ja rakkautta tähän maailmaan, tehdä jopa ihmeitä, mutta lopulta, kaikki on aivan hyvin, huolimatta toimistamme, on aina ollut, tulee aina olemaan.

Vaikka maapallomme räjähtäisi, tuhoutuisi, lopullisestikin, tuokaan ei loppumme ole, sillä monia, lukemattomia planeettoja olemme eläneet valovuosien aikana, äärettömyydessämme, ja osa näistä planeetoista, maista, tietoisuuksista, on jo ikäänkuin kadonnut, hävinnyt tietoisuuden hämäryyksiin, opiksemme kaukaiseksi, eikö niin?

Näin voimme oivaltaa, että kaikki tämä kokemus on opiksemme, ja tämän avulla oivallamme, yhä vain uutta, voimme ikäänkuin toisella kädellämme, toisessa tietoisuudessamme kasvaa, oivaltaa, nopeammin, tehdä toisenlaisia päätöksiä, valintoja, ikäänkuin, uudella janallamme, elämän janallamme.

Näin vain luomme uutta, tietämättämme, tiedostamattamme, ja kun avaudumme uudelle, tämän näemme, koemmekin, yhdessä muiden kokemusten, elämien ohella, näin vain voit ajatella.

Olemme siis rajattomia, äärettömiä olioita itsessämme, jos niin tahdomme, tohdimme ajatella, kaikkivaltiaita jopa.

Ei niin, että voisimme kaikki hallita, vallata, tuhota egomme voimalla, vaan sen yli ollessamme, valossamme, voimme toimia rakkaudessamme, kaikessa, aivan kaikessa, muu ei tule kuulonkaan, olemme lopettaneet pelkäämästä, vain tuolloin uusi tietoisuus, uudet tietoisuudet voivat avautua, tämä on ikäänkuin turvaportti, turvalukko itsellemme, tietoisiksi tullessamme, ollessamme tiedostamattomia itsestämme.

Voit ajatella näin, että rajaton olet, täynnä rakkautta itsessäsi, et muuta, et muuta lainkaan.

Ole tuo, ole jo, avaudu sille, jos vain tohdit, niin haluat, ja tukenasi olen, niin tarvittaessa, aina vain, vaikka aika minusta jättäisikin, tästä maallisesta olemuksestani nykyisestä, niin sanotusti.

Viimeksi muutettu 16 marras 2017
Sydäninsinööri Petri Huitti

Sydäninsinööri blogin kirjoittaja Petri Huitti on henkisen hyvinvoinnin ja kasvun, työhyvinvoinnin, tietoisen läsnäolon ja heartfulnessin valmentaja, ohjaaja, kirjailija ja juutuubittaja (+ Teollisuuden toimitusketjujen hallinnan ja kehittämisen ammattilainen, tuotantotalouden DI)".

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU