04 joulu 2017

Voisitko olla armas?

Niin, voisitko olla, armas itsellesi, antaa itsellesi edes hiukan armoa?

Edes pikkiriikkisen?

Ettet itseäsi kaikesta soimasi, aivan kaikesta, koetko niin tekeväsi nyt?

Jos olet vapaa tästä, tästä teosta itseäsi kohtaan, kiitän ja kumarran, kunnioitan sinua, olet ihana, itsellesi.

Juuri niin pitääkin.

Ja jos, jos olet hieman liian ankara itsellesi, vaativa, ehdoton, voithan ajatella toisinkin, koska vain tahdot, avata sitä ajatusta, mahdollisuutta, että oletkin maailman ihanin, täydellisin, tavallisin, mahtavin tyyppi, persoona, henkiolento, mitä maa päällään kantaa, eikö niin, taivas?

Voisitko ajatella niin, ettei sinulla mitään odotuksia itsellesi ole, ei mitään, ei yhtään mitään, olet niistä vapaa, ikäänkuin, kuinka voisit tuntea noin, kokea noin?

Voisitko ajatella että tuo toisi vapautta itsellesi, rentoutta, ihanuutta aina vain lisää, voidaksesi toteuttaa tuota, rakkautta itsessäsi, yhä puhtaammalla, yhä laajemmalla, yhä syvemmällä tavalla, voisitko?

Näin vain voimme, kun avaudumme itsellemme, rakkaudellemme, rakastamme itseämmekin, yhä vain enemmän, syvemmin, aidommin, puhtaammin, avarammin, ja tuo rakkaus täyttää lopulta kaiken, jopa ne mokamme, kärsimyksemme, niitäkin voimme ikäänkuin rakastaa, nekin hyväksyä, inhimillisinä kokemuksina vain, väritteinä elämän, kokemuksemme, eikö niin?

Näin voimme kääntyä taivaamme puoleen, hyväksyä itsemme, autuudessamme, senkin ettemme nyt roskapussia juuri tänään muistaneet viedä ulos, emmekä puhdistaa hiusharjaa hiuksista, muistaneet ostaa hammastahnaa kaupasta, tai sitä tiettyä hedelmää mitä pitikin, voimme päästää kaikesta tuosta irti, ja tehdä siitä kaikesta mitä meillä on, kussakin hetkessä, elämämme parhaat hetket, kaikista parhaat, sillä muuta ei ole, ei ole koskaan ollutkaan, voit ajatella.

Voit ajatella näin, tai voit ajatella toisin, rankaista itseäsi, väärän värisestä naamasta, huonosta hymystä, hampaista, hiusten väristä, mahasi koosta, mistä vain löydät vikoja itsessäsi, ne osoitat, ja laitat ikäänkuin kylän tielle kylttiin vielä niistä maininnan, eikö niin?

Jos vain Bauhausin tai Ikean kylttiinkin sen saisi, kaiken kansan näkyville, vielä parempi?

Näin voimme ajatella, ja sulkeutua itseemme, surkeuteemme, laittaa ovet kiinni, ovemme, tai avata seinät, ovet ihanuudellemme, avaruudellemme, voimme nähdä kuka todella olemme, kuka TODELLA olemme, mikä ihanuus, valtava rakkaus olemmekaan.

Näin vain voimme kääntää katseemme uuteen, olla siellä, siellä vain, vapaudessamme, kaiken kattavassa vapaudessamme, keveydessämme, näin vain, aina vain.

Voi hyvin, ole ainaisuudessasi, jos vain voit, rajattomuudessasi, sillä sydämessäsi siellä olet, aina vain.

Viimeksi muutettu 29 marras 2017
Sydäninsinööri Petri Huitti

Sydäninsinööri blogin kirjoittaja Petri Huitti on henkisen hyvinvoinnin ja kasvun, työhyvinvoinnin, tietoisen läsnäolon ja heartfulnessin valmentaja, ohjaaja, kirjailija ja juutuubittaja (+ Teollisuuden toimitusketjujen hallinnan ja kehittämisen ammattilainen, tuotantotalouden DI)".

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU