Satu Ilta

Satu Ilta

Nimimerkki Satu Ilta on koulutukseltaan sosiologi ja yhteisöpedagogi. Hän työskentelee päätyön ohessa sisällöntuottajana ja printtilehden toimittajana. Satu on kirjoittanut toisella nimimerkillä runoja, joita on julkaistu runoantologioissa ja Sadun omassa runokirjassa. Hän on toimittanut yhden runoantologian. Satua eniten kutkuttavat aiheet liittyvät lapsiin ja kasvatukseen, pitkän parisuhteen hoitamiseen, uskontoon, uskoon ja maailmankatsomuksiin, kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin sekä terveelliseen ruokavalioon ja liikuntaan. Myös ihmisten käytös kaikessa irrationaalisuudessaan ja ajankohtaiset sosiaaliset ilmiöt käynnistävät Sadussa ”sisäisen analysaattorin” ja kirjoitusinnon.

Onnenohjelmat eli tiedostamattomat toimintamallit ovat tapoja, joilla tavoittelemme turvallisuutta, hyväksyntää ja rakkautta. Kaikkiin onnenohjelmiin liittyy, että sen ohjaama toiminta on joskus hedelmällistä ja rakentavaa, joskus tuhoisaa ja petollista. Tutustu viiteen tavallisimpaan onnenohjelmaa ja tiedosta, mihin niistä saatat turvautua itse.
Meillä jokaisella on sisällämme orpolapsi. Sisäinen orpolapsen kohtaaminen vapauttaa meidät takertumisesta ja mahdollistaa eheytymisen sekä kasvun. Lue jutustamme, miten onnenohjelmien tiedostaminen on tie kohti sisäisen orpolapsen hoivaamista.
Meillä on taipumus takertua luomiimme toiminta- ja ajatusmalleihin. Niihin takertuminen on opittua, ja se tuo turvaa. Irti päästäminen pelottaa siitä huolimatta, että takertuminen estää uusiutumisen. Jotta voisimme uusiutua, meidän on pystyttävä kohtaamaan niitä kipeitä kokemuksia, joita ajatus- ja toimintamallit peittävät. Vasta sitten sisäinen itsemme voi syntyä ja tulla ilmaistuksi.
Ihmiseloon kuuluu kärsimys. Aika ajoin joudumme luopumaan läheisistämme, menetämme terveytemme, uuvumme toimintakyvyttömiksi tai kohtaamme muita äkillisiä, ihmeellisiä ja järkyttäviä tilanteita. Psyykkinen tasapainomme horjahtaa, elämäntarinamme katkeaa. Yhtäkkiä mikään ei ole niin kuin ennen. Matka toipumiseen on kuitenkin jokaisen ulottuvilla.
Oliko ennen kaikki paremmin? - ikuisuusfraasi, jota sukupolvi toisensa jälkeen toistelee lapsilleen. Suuria muutoksia kulttuurissamme, arvoissamme ja elämässämme on tapahtunut, mutta millaisia haasteita nykypäivän nuori ja keski-ikäinen vanhempi kohtaa. Listasimme viisi elämäämme vaikuttavaa seikkaa, jotka ovat tyysin erilaisia kuin keski-ikäisten nuoruudessa...
Sielukas syväkirjoittaminen ei ole tieteellinen menetelmä eikä virallinen metodi. Se on vapaa, luova tila, johon jokainen maallikko voi päästä. Kokosimme yhteen kolme yksinkertaista vinkkiä, joiden avulla pääset sielukkaassa syväkirjoittamisessa alkuun.
Voimaharjoittelu ei ole vain bodareiden juttu. UKK:n liikuntasuositusten mukaan lihaskuntoa ja liikehallintaa kehittävää liikuntaa olisi harrastettava vähintään kaksi kertaa viikossa. Jos haluamme säilyä toimintakykyisinä pitkälle vanhuuteen, meidän on annettava lihaksillemme töitä.
Unia arvostavia kulttuureja oli enemmän aikaisemmin. Ennen Aristoteleen ja Platonin aikaa uskottiin, että unien viesti on jumalallista alkuperää. Unet olivat pyhiä. Aristoteles ja Platon kumosivat käsityksen: Aristoteles vertasi unia veteen heijastuviin kuviin, Platon ajatteli, että unet kumpuavat sielusta. Nykyään unia ei juuri pysähdytä pohtimaan, mutta voimme elvyttää suhteemme uniin unitaitoja harjoittelemalla.
Terve itsensä rakastaminen pitää sisällään paljon. Siihen kuuluu hyvä itsetuntemus ja normaali itsetunto. Tällöin ei tarvitse ylentää eikä alentaa itseään. Terve itsensä rakastaminen näkyy paitsi itsensä, myös muiden ihmisten ja heidän rajojensa kunnioittamisena. Siihen kuuluu itsemyötätuntoa ja hyväksyvää sisäistä puhetta. Suhde omaan itseen kehittyy lapsuudessa. Tervettä itsensä ja muiden rakastamista voi silti oppia myös aikuisiällä.
Arun Gandhin teoksen kansikuvassa pieni poika istuu Mahatma Gandhin sylissä. Isoisän lempeä ja viisas katse on kohdistunut suoraan poikaan, joka näyttää kuuntelevan vanhaa opettajaansa tarkkaavaisena. Mustavalkoisesta kuvasta huokuu lämpö. Arun Gandhin teos on helppolukuinen. Kirjassa puhutaan tarinoiden kautta, mikä tekee lukemisesta miellyttävää. Tarinat tuovat lukijan tietoisuuteen eläviä muistikuvia erilaisista tapahtumista, joihin jokaiseen sisältyy jokin Mahatma Gandhilta Arun Gandhin mieleen jäänyt opetus. Opetuksia on yksitoista. Ensimmäinen opetus liittyy vihaan. Vihan tunne on luonnollinen, muttei siihen tulisi reagoida puolustautuen tai hyökäten. Vihan tunne kannattaa opetella kanavoimaan hyvän palvelukseen. Kun käytämme vihaamme rakentavasti, esimerkiksi motivoituen vihan voimasta korjaamaan yhteiskunnallisia epäkohtia, olemme oppineet Mahatma Gandhin ensimmäisen lapsenlapselleen antaman opetuksen. Toinen opetus käsittelee sitä, kuinka vain oman mielipiteensä julki tuomalla voi saavuttaa muutosta epäkohtiin. Jos tyydymme kärsimään hiljaa, mikään ei muutu. Kolmas opetus on se, että meidän tulee arvostaa omaa rauhaamme. Oman rauhan arvostaminen oli Mahatma Gandhille erityisen tärkeää, sillä minne tahansa hän kuuluisuuden saavutettuaan menikin, suuret ihmismassat seurasivat häntä ja hurrasivat hänelle. Mitä enemmän Gandhi joutui valokeilaan, sitä enemmän hän arvosti omaa rauhaansa. Neljäs opetus kehottaa meitä tuntemaan oman arvomme. Sen Mahatma Gandhi opetti lapsenlapselleen oman esimerkkinsä kautta. Hänestä huokui rakkautta ja kunnioitusta jokaista ihmistä kohtaan riippumatta siitä, kohtasiko hän iäkkäitä tai nuoria, rikkaita tai köyhiä. Esimerkki osoitti, kuinka tärkeää on tuntea oma arvonsa yksilönä, vaikka elää tiivissä yhteisössä. Viides opetus koskee rehellisyyttä. Valheet sotkevat. Silti moni kokeilee valehtelemista jossain vaiheessa elämäänsä. Salailu ja valehtelu satuttavat tekijäänsä. Valehtelu on monimutkaisella tavalla yhteydessä ahimsaan, väkivallattomuuden lakiin. Mahatma Gandhi opetti, että totuuden loiste on moninkertaisesti kirkkaampi ja voimakkaampi kuin auringon. Kuudenneksi, myös haaskaus on väkivaltaa. Ilmastonmuutoksen edessä tämän opetuksen merkitys vain korostuu. Maailman luonnonvarojen liiallinen kulutus jättää niitä yhä vähemmän muille. Haaskaus on piittaamattomuutta maailmaa kohtaan ja väkivaltaa luontoa kohtaan. Seitsemänneksi Mahatma Gandhi opetti, kuinka väkivallattomuuden periaate soveltuu vanhemmuuteen. Tuolloin fyysinen väkivalta kasvatuskeinona oli yleitä. Mahatma Gandhi ei hyväksynyt tätä, vaan haki rohkeasti muutosta kasvatuskäytäntöihin. Kahdeksas on opetus liittyy nöyryyteen. Nöyryydessä on voimaa. Tätä kuvaa taloustieteen tohtorin liittyminen Gandhin yhteisöön. Ensimmäisenä tehtävänä oli siivota yhteisön vessat, huolimatta akateemisesta pätevöitymisestä ja aiemmin saavutetusta yhteiskunnallisesta asemasta. Mahatma Gandhin yhteisössä vessojen peseminen kuului kaikille yhteisön jäsenille. Jokainen yksilö on tärkeä yhteiskunnalle, myös vessanpesijä. Kaikkia tarvitaan kokonaisuuteen. Yhdeksännessä opetuksessa Arun Gandhi kuvailee väkivallattomuuden viittä pilaria; kunnioitusta, ymmärrystä, hyväksyntää, arvostusta ja myötätuntoa. Kymmenes opetus koskee koettelemuksia. Meitä kaikkia koetellaan, se on väistämätöntä. Silti Mahatma Gandhi toivoi lapsenlapseltaan, että tämä jatkaisi hänen aloittamaansa rauhan työtä Intiassa. Älä unohda opetuksiani, Arun, Mahatma kirjoitti kirjeeseensä. Viimeiset opit Arun Gandhi on kirjoittanut tähän päivän. Tämän päivän oppeja on esimerkiksi siitä, kuinka vastustaa vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta. On opittava olemaan sortamatta itseään ja edustamaansa ryhmää, vaikka sitä sortoa olisi jatkunut vuosisatoja tai vuosikymmeniä. Ahneuteen ja rikkauden haalimiseen perustuva valtiollinen johtamistyyli kauhistutti Mahatma Gandhia. Tulisiko meidän koskaan hyväksyä sellaista johtamistapaa? Hämmästyttävää kirjassa oli esimerkiksi se, ettei Mahatma Gandhi ollut kirjoittajan mukaan luontaisesti sävyisä ihminen. Hän oli opetellut sen käyttäen ajattelukykyään, ja harjoittaen itsekuria. Malli sävyisyyteen ja mielen maltin säilyttämiseen oli tullut vaimolta ensimmäisten aviovuosien riidassa. Tähän tietoon sisältyy lupaus: meillä kaikilla on oppia lempeyttä, viisautta ja ystävällisyyttä, kun olemme valmiita ponnistelemaan sen eteen. Harvoin käteen osuu teos, jota voi suositella aivan kaikille. Pohtimistuokion jälkeenkään en keksi, kenelle kirjan lukeminen ei voisi olla antoisa, virkistävä ja suotuisaa ajatuksenlentoa kivoittava kokemus. Tarinallisuus kerronnassa tekee lukukokemuksesta miellyttävän, eikä sivumääräkään päätä huimaa. Jos luet tänä vuonna vain yhden kirjan, lue tämä. Takakansi: Mahatma Gandhin kymmenen tärkeintä elämän oppituntia Gandhin lapsenlapsen kertomana. Intian itsenäisyysliikkeen johtajan ja väkivallattoman vastarinnan edelläkävijän Mahatma Gandhin pojanpoika Arun Gandhi pääsi 12-vuotiaana kahdeksi vuodeksi isoisänsä oppiin. Oli vuosi 1945, ja Intian itsenäistyminen oli ovella. Samalla kun Arun Gandhi kuvaa elävästi aikaansa lempeän ja viisaan isoisänsä yhteisössä ja todistamiaan historian ratkaisevia hetkiä ja tapaamisia, hän pohdiskelee nykyajan politiikan ja perhe-elämän haasteita väkivallattomuuden filosofian, satyagrahan, hengessä. Oman elämänsä esimerkeillä Gandhi todistaa vakuuttavasti, että hänen isoisänsä syvälliset opetukset ovat kestäneet aikaa ja soveltuvat edelleen niin johtajille kuin vanhemmillekin: kun tietää, miksi vihaa, voi käyttää vihaa hyvään. Arun Gandhi (s. 1934) on intialaisamerikkalainen aktivisti. Hän on jatkanut isoisänsä Mahatma Gandhin työtä väkivallattomuuden rauhantyön parissa. Gandhi asuu Rocherserissa, New Yorkissa.
Sivu 2 / 23

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net