Petri Huitti

Petri Huitti

Sydäninsinööri blogin kirjoittaja Petri Huitti on henkisen hyvinvoinnin ja kasvun, työhyvinvoinnin, tietoisen läsnäolon ja heartfulnessin valmentaja, ohjaaja, kirjailija ja juutuubittaja (+ Teollisuuden toimitusketjujen hallinnan ja kehittämisen ammattilainen, tuotantotalouden DI)".

Kevyt kuin kukka, kevyt kuin tuulahdus keväinen, kevyt kuin uni, kevyt kuin ajatus, tunteen pölähdys, aavistus, kevyt kuin vaivainen ruohonkorsi, keijukaisen henkäys, kevyt kuin voikukan itiö lentäessään, kevyt kuin vaiva josta et tiedä, voisitko olla näin? Niin, kun ymmärrämme, että olemme keveitä, koemme sen, ei meihin raskaudet taitu, tartu sillä tavalla kuin muuten, kuin uidessamme mielemme raskaissa merissä, kokien kaikki raskaudet totena, vaivana, kipuna, sairautena, pahoinvointia, kun koemme että olemme yhtä kuin nuo kokemuksemme, voisitko kokea toisin, oivaltaa ettet ole nuo, nuo vaivat, kivut, pahoinvoinnit, et ole koskaan ollut, et tule koskaan olemaankaan, näin vain voit kääntää ajatustesi suuntaa, eikö niin?
Niin, voisitko olla? Voisitko olla rakas, äärimmäisen rakas, itsellesi, itsellesi vain? Muuta ei tarvita, vain tuo.
Niin, voisitko sinä, hyvä sinä, olla Kuudes, Kuudes itsessäsi? Niin, voisitko ajatella sellaista, että sinulla sellainen Kuudes Aisti on, itsessäsi, ja se sinä olet, se vain, et muuta, voisitko ajatella näin?
Niin, voisitko olla, armas itsellesi, antaa itsellesi edes hiukan armoa? Edes pikkiriikkisen? Ettet itseäsi kaikesta soimasi, aivan kaikesta, koetko niin tekeväsi nyt? Jos olet vapaa tästä, tästä teosta itseäsi kohtaan, kiitän ja kumarran, kunnioitan sinua, olet ihana, itsellesi. Juuri niin pitääkin. Ja jos, jos olet hieman liian ankara itsellesi, vaativa, ehdoton, voithan ajatella toisinkin, koska vain tahdot, avata sitä ajatusta, mahdollisuutta, että oletkin maailman ihanin, täydellisin, tavallisin, mahtavin tyyppi, persoona, henkiolento, mitä maa päällään kantaa, eikö niin, taivas?
Niin, voisitko olla vanua, sellaista pehmeää, valkoista, puhdistavaa, itsessäsi, sydämessäsi, voisitko? Niin vain voit olla, kun niin tahdot, ei sitä mikään kaada, mikään tuhoa lopulta, vanua, se vain elää, muuntuu, transformoituu, jos pakko on, ollakseen toinen, taasen. Se hyväilee, hellii, pitää huolta, rakastaa, ikäänkuin, siltähän se vanu tuntuukin, eikö niin, lapsetkin siitä tykkäävät, eikö vain, kunhan ei vain korviin sitä työnnä? Näin vain voimme ajatella, että olemme jotakin pehmeää, ääretöntä, ikuista itsessämme, aina olemme olleet, aina tulemme olemaan, kuten tuo vanupuikko kädessäni vaikkapa. Ja mikä huuto siitä syntyykään jos vanu tai vanupuikot kotoa loppuvat, elintärkeät kapistukset, eikö totta?
Niin, voisitko olla vapaa, juuri nyt, tässä hetkessä, kaikesta, aivan kaikesta? Jätä kaikki taaksesi, ja olet, se, se sinä olet, itsessäsi. Sinä vain, se vain, olet, olet vain. Näin voit ajatella, ettei ole mitään, ei ketään, joka sinua vahingoittaisi, sinua ohjaisi, sinä vain, itsessäsi, vapaudessasi.
Niin, voisitko olla itsesi, tässä hetkessä, itsessäsi, voisitko? Niin, voisitko todella? Kuka olet, kuka koet olevasi, syvimmässä olemuksessasi, kuka, todella? Voitko ajatella, että olet ikuinen olento, sielu vailla ruumista, henki vailla materiaa, olet vain, yhtaikaa, kaikkialla, aivan kaikkialla, kaikissa ajoissa läsnä, näin vain? Mitä hätää sinulla on, jos tätä olet, tämä olet, ytimessäsi?
Niin, voitko ajatella olevasi kevyt kuin ilma ympärilläsi, yhtä eteeristä tavaraa, materiaalia, et kehoa, fyysistä lainkaan siinä mielessä kuin ehkä mielessäsi luulet? Voitko ajatella, olevasi kevyttä kaasua, olemusta luontaista, vapaata, vapaasti liikkuvaa, virtaavaa, jonka kulkua eivät edes seinät, esteet fyysiset estä, liikut toisilla tasoilla, taivaallisilla, voitko ajatella niin? Niin, voitko ajatella, että olet ajasta ja paikasta riippumaton olento, olet samanaikaisesti kaikkialla, sekä siellä, ja täällä, niinkö? Voinko ajatella että näin olet, olet aina ollut, tulet aina olemaan itsessäsi, ytimessäsi?
Niin, voisitko ajatella olevasi taivaissa, itse taivaissa, taivaissasi, nyt eläessäsi? Että kaikki olisi taivaallista, jo nyt, tässä hetkessä, ei sinun tarvitse odottaa että madot sinut syövät, kukat ottavat kehosta ravinteet, eihän? Vai vaikuttaako tuo totta olevan sinusta, nuo uskonnolliset tarinat siitä kuinka helvetti meidät syököön, pahat pirulaiset, tai taivas meidät periköön mikäli sinne mielimme, olemme täyttäneet tietyt ihmisten, tiettyjen ryhmittymien sanelemat ehdot? Kuinka taivaalliselta, jumalalliselta tuo ehdottomuus, ehdot sinusta vaikuttavat, jäätkö luokallesi, mikäli et kahvikuppia vasemmalla kädelläsi nosta aina kun sen teet, kahvia juot?
Niin. Voisitko? Voisitko todella? Voisitko ajatella sellaista päätöntä, absurdia tilannetta, olotilaa, että vain olet onnellinen, ikäänkuin päätät olla, itsessäsi, tuli mitä tuli?
Sivu 1 / 3

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net