22 kesä 2016

Torniin kiipeäminen

Kirjoittanut 
Torniin kiipeäminen https://pixabay.com/fi/linna-vesiputous-fantasia-mystinen-832543/

Olin mukana jossain seikkailu-kisassa. Tunnelma oli iloinen ja positiivinen, kaikilla oli oikeasti hauskaa. Ympäristö, jossa olimme, oli jonkinlainen maaseudulla oleva kaupunki. Jotenkin tuntuu, että se olisi ollut vanha kaupunki, siis rakennukset olivat vanhoja ja upeita ja ympärillä oli paljon metsää ym.

Kisa käytiin ehkä illalla, koska oli hieman hämärää. Osallistujia kisassa oli useita ja meidän piti etsiä rasteja. Jokainen rasti antoi uuden vihjeen tai vinkin seuraavasta rastista, ja se joka löytäisi kaikki rastit, voittaisi koko kisan.

Alku sujui hyvin, vaikka en niinkään muista niistä alkupään rasteista. Lopulta oli jäljellä enää viimeinen rasti tässä kisassa. Olin hyvin mukana, sillä olin kolmannella sijalla. Olin siis hyvin innoissani tästä, koska minulla oli hyvät mahdollisuudet voittaa koko kisa. Nähtävästi jokaisella kilpailijalla oli oma viimeinen rasti ja minun rastini löytyi isosta ja vanhasta, mutta todella upeasta rakennuksesta. Se oli kuin vanha linna, suhteellisen pieni tosin. Ympärillä olevat ihmiset ja kilpailun järjestäjät kannustivat minua. Menin linnan pihalle ja siellä tajusin, että rastini löytyy ylhäältä linnan tornista. Minulla on normaalistikin korkean paikan kammo, ja nähtävästi se oli myös unessakin. Eli ajatus korkeaan ja kapeaan torniin kiipeämisestä ei houkuttanut. Mietin kovasti, että jätän suosiolla tämän viimeisen rastin käymättä ja tyydyn kolmanteen sijaan. Sitten kuulin kilpailun ohjaajilta, että molemmat kilpailijat edestäni olivat keskeyttäneet kisan, koska myös heillä oli ollut liian rankka tuo viimeinen rasti. Siinä kohtaa tajusin, että minä voitan tämän kisan jos vaan uskallan kiivetä sinne torniin. Okei, keräsin rohkeutta ja sanoin kilpailun ohjaajille että aion yrittää.

Lähdin kiipeämään niitä kapeita kierreportaita sinne tornin huipulle ja samalla huomasin kauhukseni, että vaikka tornin seinät näyttivät ulkoapäin olevan paksua kiveä, niin kas kummaa, ne olivatkin kirkasta lasia. Eli samalla kun kiipesin yhä ylemmäs ja ylemmäs, näin kaiken ympärilläni ja samalla se korkean paikan kammo paheni. En oikein uskaltanut enkä pystynyt ottamaan tukea niistä lasiseinistä. Pelkäsin myös, että portaat voisivat sortua, mutta ne olivat itse asiassa todella vankkaa tekoa. Tuijotin tiukasti askeliini ja keskityin toden teolla portaiden nousuun. Lopulta olin perillä. Jouduin hetken vaan seisomaan paikallani, olin niin jännittynyt. Sitten rupesin katseellani etsimään sitä rastia ja näinkin katon rajassa luukun ja siitä roikkuvan narun. Vedin syvään henkeä ja vedin narusta. Iik, luukusta tippui luuranko, joka jäi eteeni roikkumaan narun varaan. Tosin luuranko ei ollut oikea, vaan muovinen. Naureskelin, että kilpailun järjestäjillä oli huumorintajua. Muovinen luuranko, heh.

Katsoin luurankoa ja näin siinä nimeni Satu Ahonen*. Siinä kohtaa tiesin, että olin löytänyt oikean rastin ja että olin voittanut koko kisan. Tunne oli mieletön. Yllätys oli kuitenkin suuri, sillä luurangossa luki jotakin lisää. Käänsin luurankoa ja siellä luki Anni Ahonen*. Ja selitys. Olin voittanut kisan ja vanha Satu oli näin ollen kuollut. Nyt minun tuli käyttää uutta nimeäni, sillä olinhan täysin uusi ihminen. Ihmettelin uutta nimeäni, sillä en tiennyt, että kisaan osallistuminen tai sen voittaminen toisi tullessaan jotain tällaista. Kummastutti myös se, että joku oli päättänyt puolestani mitä nimeä minun pitäisi käyttää. Hetken asiaa mietittyäni olin kuitenkin täysin valmis käyttämään tuota uutta nimeäni.

Tulin alas tornista ja olin iloinen, että olin voittanut kisan. Myös muut olivat iloisia puolestani. Uni loppui jonkinlaisiin juhliin kaikkien osallistujien ja kaupunkilaisten kesken.

Olen 45-vuotias nainen. Olen töissä julkishallinnon puolella ja töiden jatkuminen tämän vuoden jälkeen on täysin epävarmaa. Tämä on asia, joka vaikuttaa, mutta tätä epävarmuutta on jatkunut jo niin pitkään, että siitä on tainnut tulla jo jokapäiväistä. Olen viimeisen vuoden ajan opiskellut ja opiskelen edelleen erilaisia henkisen alan koulutuksia ja kursseja. Tarkoitus on työllistää itseni sitten kun päivätyöt loppuvat. Viime viikolla loppui yksi henkisen alan kurssi ja keskustelu kurssin opettajan kanssa oli erittäin positiivinen ja sain siitä sekä kurssista paljon ideoita ja ajatuksia tulevaisuutta varten. Se keskustelu jäi kyllä vahvasti mieleen ja vaikutti myös tunnetasolla positiivisesti. Asun yksin eikä minulle ole lapsia. Olen viimeisen puolen vuoden ajan tapaillut erästä miestä, joka asuu toisessa kaupungissa. Suhde etenee hitaasti, mutta etenee kuitenkin.

*nimet muutettu


Olavi Moilasen tulkinta:
 
Muistutan mieleenne taas sen, että unen voi ymmärtää lopulta vain unennäkijä itse. Minä ulkopuolisena voin antaa vain mahdollisia vihjeitä.
 
Unesi tuo mieleen ihmisen tyypillisen elämäntarinan. Lapsuudessa meille annetut haaveet eivät useinkaan ole osa varsinaista itseämme, vaan isän ja äidin haaveita. Elämä on kilvoittelua, elämän haasteiden opettelua. Sitä sadut ja tarinata meille opettavat. Pitää luopua joistakin yleisesti arvostetuista asioista ja kunnian tavoittelusta löytääkseen todellisen helmen, oman sielunsa. Usein uusi tie avautuu henkisten harrastusten kautta.
 
Unessa kaikki hahmot voivat olla unennäkijän omia kerroksia. Kilpailevat henkilöt voisivat olla silloin muita mahdollisia ammatteja, elämäntapoja tai elämänmalleja, joiden mukaan olisi voinut elää. Meillä kaikilla on mahdollisia ’sivupersoonia’. Olet antanut tähän asti tilaa nykyiselle hahmollesi. Tämä on ilmeisesti hyvin kilpailuhenkinen. Kilpaileva elämänasenne ohjaa vertaamaan itseään muihin ja elämään muiden odotusten mukaan. Nämä estävät oman tien löytymistä. Toisaalta ehkä pelkäät korkeaa asemaa tai sellaisen haasteen kohtaamista, johon on puutunut uskallus? Korkean paikan kammo usein liittyy egon menettämisen pelkoon. Korkealle voi päästä, mutta sieltä voi pudota, jos ei hallitse ’askeleitaan’. Ehkä tämä uni haastaa sinua uuteen? Ympärilläsi on ihmisiä (unessasi olevat tukijat), jotka onneksi kannustavat sinua vaihtamaan alaa ja nousemaan omaan henkiseen olemukseesi. Se vaihtoehto luonnollisesti pelottaa, koska kyseessä on lähteminen täysin uuteen. 
 
Oman sieluolemuksen hakeminen ja löytäminen usein alkaa noin viidenkymmenen ikäisenä. Yleensä emme ole aikaisemmin valmiita muutokseen. Vanhemmat ovat opettaneet meitä hakemaan turvallista työtä, rikastumaan ja perustamaan perhe.  Kuitenkin henkinen ohjeemme on luopua kaikesta vanhasta, kuolla sille ja syntyä uudelleen aitoon itseen. Satu nimenä voi viitata lapsuuteen ja lapsuuden satumaailmaan. Tämä vihje voi liittyä juuri isän ja äidin haavetyttöön. Silloin Satu on isän ja äidin haaveitten toteuttaja, ei oma itsensä. On kiva olla satuhahmo siinä vaiheessa, jolloin ei eletä omaa elämää, vaan eletään mielikuvitusmaailmassa. Usein koko elämäntarinamme on vain omaa mielikuvitusta. Sillä ei ole kosketusta omiin todellisiin tunteisiin. Saduissa itseyden löytäminen tapahtuu egosta ja kilpailija-asenteesta luopumisen ja rakkauden kautta.
 
Unennäkijän uusi nimi voi olla johdannainen Raamatun nimestä Hanna (Anna), joka viittaa Jeesuksen lapsuuskertomuksessa juuri messiaan tunnistamiseen ja henkisyyteen kasvamiseen. Se voidaan ymmärtää oman ’sieluolemuksen’ kohtaamisena. Toinen Anna tarinaperinteessämme on Neitsyt Marian äiti, jota katolinen kirkko korostaa Jumalan synnyttäjän äitinä. Tämäkin merkitys voidaan kytkeä henkisen perinteen alkamisen symboliksi.  Unennäkijän kuuluu ikään kuin tulla  oman kehityksensä äidiksi. Toki tällaiset selitykset voivat olla kaukaa haettuja. Toisaalta etenkin tämäntyyppisten suurten unien synnyttäjinä on usein yhteinen tarinaperinteemme. Unennäkijällä voi toki olla mielessään jokin tuttu Anni, joka olemuksellaan ja yhteyksillään selittäisi unen merkitystä.
 
Luuranko unessa on kuoleman symboli, joten se voi viitata juuri vanhan minuuden kuolemaan. Uni korostaa sitä nimen muutoksella. Juuri vanhan minän, eli egon kuolema meitä pelottaa. Ego on se kerros lapsuudesta, joka  selviää vain suoritteilla, näytöillä, kiltteydellä. Ominaisuuksilla joita isä ja äiti odottavat lapseltaan.
 
Mitä ovat ne kaksi vaihtoehtoa, jotka luovuttivat viime hetkellä? Haaveilitko jostakin ja sitten annoit perään? Niissä voi olla hyviä vihjeitä uuteen. Unta voi jatkaa kuvittelemalla, millaisen tehtävän nuo kilpailijat saivat. Mistä tavoitteesta olet luopunut? Liittyykö asia talouteen ja kulttuurisiin menestymisodotuksiin. Omien pelkojen voittaminen tapahtuu unessa omiin askeliin keskittymisellä. Tämä voi viitata mindfulness-ideaan. Oppia elämään tietoisena jokaista tätä hetkeä. Tulevaisuuden uhkaavuus silloin häviää.
 
Lasiseinät tornissa voivat kertoa siitä ,miten helposti särkyviä ja pettäviä nuo menneen elämän unelmat ovat olleet. Jokainen tulemme jossain vaiheessa niin sanotulle ’viimeiselle rastille’, josta laulajat laulavat. Sillä rastilla on tehtävä lopulta valinnat, mihin lopun elämän energian käytämme. Olemme viidenkymmenen ikään asti murrosiässä, silloinkin vain osa meistä irtaantuu vanhemmistaan eli vanhempien asenteista. Ne ovat tarpeellisia, jotta saamme otteen elämästä. Ne ovat ne tikapuut, jotka lopulta pitää kuitenkin hyljätä, jotta pääsemme perille satujen valtakuntaan. Satujen valtakunta viittaa perinteemme mukaiseen taivasten valtakuntaan, joka löytyy sisältämme, omista tunnoistamme. 
Viimeksi muutettu 01 marras 2016

1 kommentti

  • Kommentoi linkkiä 30 kesä 2016 lähettänyt Kisan voittaja ;)

    Hei. Olipa todella mahtava tulkinta, pitkä ja syvällinen. Sain paljon mietittävää ja pähkäiltävää. Tästä oli siis todella paljon apua minulle. Oikein paljon kiitoksia :)

Jätä kommentti

Huom! Nimi tai nimimerkki näkyy kaikille lukijoille, sähköpostiosoite jää vain toimituksen tietoon.

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU