Sakke Tienhaara: Parisuhdehippa

Sakke Tienhaaran runokokoelma on konstailematonta, korutonta ja aitoa. Runot ovat kauttaaltaan elämänmakuisia ja niistä on kuultavissa Saken oma ääni. Vaikka en tuntenutkaan kirjoittajaa ennalta, tuli hän kirjan sivuilta tutuiksi. Kirjoittajalla on taito löytää asioista jotain erityistä, joka on tulkittavaksi hyväksi, huvittavaksi tai valoisaksi. Hän tuntuu suhtautuvan elämän ja ihmisyyden mysteereihin iloisesti ihmetellen.

Runot eivät kuitenkaan ole heppoisia. Tienhaara kirjoittaa tunteiden arvista ja porttien sulkeutumisista. Aavistus onnen loppumisesta ei estä Tienhaaraa nauttimasta onnesta aina, kun sen aika on. Välillä on vain me kolme; sinä, minä ja rakkaus. Minä nauraa pilvet pois rakkaansa yltä, hymyilee auringon tilalle. Kaikki alkaa eräänä lauantaina, jolloin sinä tulee ja alkaa lukea Tienhaaraa niin, että sivut kahisevat ja viini läikkyy lasista. Kielikuvat ovat raikkaita ja teksti on tuoretta.

Mikään aihe ei vaikuta olevan Tienhaaralle sellaista, etteikö siitä voisi kirjoittaa. Ei edes kuolema. Ja vaikka aina löytyy kivi, joka hiertää kengässä tai viikatemies voi olla oven takana, niin välissä pitää olla viisautta; elämä pitää hereillä. Syntymä mahdollistaa kuoleman, Tienhaara muistuttaa. Kuinka lohdullista; kuolemaan sisältyy aina myös elämän alku. Pelkkää itsevarmuutta ja väritettyä positiivisuutta kirja ei kuitenkaan ole; runossa onnellinen kirjoittaja pohtii, onko hän onnellinen. Voiko onnentunteeseensa luottaa?

Tienhaaran oma ääni kuuluu paitsi runoissa, myös suhteessa toiseen, rakastettuun. Älä maalaa minua mielesi väreillä, Tienhaara kirjoittaa. Hän kutsuu katsomaan läpi itsestään kaikilla aisteilla, jotta toinen näkisi kirkkaasti myös itsensä. Jos havaitsee sen, mitä runon minä ei ole, näkee sen, mitä minä on. Toisessa runossa Tienhaara kehottaa koskettamaan totuutta, tuntemaan sen kovuus. Lukija voi melkein tuntea Tienhaaran läpitunkevan katseen sisällään, tuntea tutkivan ja tarkkanäköisen miehen.

Runossa mielen vapaus kirjoittaja jatkaa samaa linjaa; merkittävää elämässä on tarkkailla sitä, mitä ei tapahdu. Sanojen välissä olevat tauot pitää kuulla ja mielelle pitää antaa vapaus. Runo Tässä ja nyt kannustaa yhteyteen itsensä kanssa, jotta voisi olla yhteydessä toiseen. Silloin pystyy kuulemaan jopa galaksien takaa tulevan kutsun, joka kulminoituu tuntemuksiin omassa kehossa.

Sakke Tienhaaran raikkaat, tuoreet ja elämänmakuiset runot soveltuvat hyvin esimerkiksi pariskunnille. Ostaisin teoksin tuparilahjaksi yhteen muuttaville, kihlajaislahja kirjallisuutta ymmärtäville, omaperäisille ja persoonallisille pareille. Kirja sopii oikeastaan kaikille, joilla on kokemusta, ajatuksia tai kaipuita parisuhteisiin liittyen. En pysty keksimään, kelle kirja ei soveltuisi luettavaksi. Sillä "annan valosi loistaa sydämeesi", Tienhaara kirjoittaa.

Takakansi:

Sakke Tienhaara, 46 vuotta loputonta ylä- ja alamäkeä – avioerolapsi – lapsena töihin – aluksi IT-ala – burnout – sen jälkeen putkimiesyrittäjä – suuria työmääriä – 3 omaa liittoa – 1 itse rakennettu talo – 5 lasta – esikaupunkielämää – vahva usko perheeseen – naisen palvonta – jotain mistä pitää kiinni – suurien tunteiden aallokkoa – runot kuin pieruja – sanat ja lauseet pyörivät päässä – ulostuloa ei voi estää – ei muistikuvaa jälkeenpäin – paperilla jäljet

Ajatuksena ollut monta kertaa se, että kipeätkin asiat sisältävät jotain hyvää ja naurettavaa – ja että kaikella on merkitys ja kaikki tapahtuu juuri silloin kun pitääkin tapahtua ja juuri niin kuin on tarkoitettu. Kaikesta selvitään ja suunta pitää olla kirkkaasti eteenpäin. Ja tietenkin se kuinka käsittämättömiä otuksia naiset ovat ja kuinka ihmeellistä elämä on – juuri nyt.

Sakke Tienhaara: Parisuhdehippa
Mediapinta 2017

Jätä kommentti

Huom! Nimi tai nimimerkki näkyy kaikille lukijoille, sähköpostiosoite jää vain toimituksen tietoon.

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU