Petri Kuhno: Peili-ihmisiä

Petri Kuhnon runokirja on kirjoittajan toinen teos. Teoksen kannessa peili heijastaa tummahiuksisen miehen, jonka silmät on peitetty. Lisäksi peilikuvassa lentää kaksi joutsenta. Luonto ja itsensä peilaaminen toisista ihmisistä toistuvat kansikuvan lisäksi tekstissä. Kirjan nimikkorunossa kirjoittaja kysyy, näkeekö ja tunteeko hän ketään vai katsooko vain peili-ihmisiä, samannäköisiä selfieitä.

Useissa runoissa teksti soljuu tajunnanvirtaa muistuttaen. Tekstissä on myös herkkyyttä; kirjoittaja laitaa pään takaisin tuulensuojaan hukattuaan yhden päivän ja jäätyään siitä velkaa itselleen ja elämälle. Herkkyys ilmenee läheisenä luontosuhteena. Kuhno ammentaa taitavasti luontoteemaa runojensa tunnelmakuvauksiin. Tunnelmakuvaukset ovat yksi kirjan hyvistä puolista. Esimerkiksi Saariterapiaa-runossa istutaan iltanuotiolla ulkosalla;

Laitoin nuotioon

vielä yhden puun

hiillos kuumotti

punersi kasvojamme entisestään

ja lähipuita

Jokainen, joka on istunut leirinuotiolla, pääsee tunnelmaan heti alussa. Istujien suhteen täytyy olla merkityksellinen, ovathan kasvot punoittaneet jo ennen nuotion hehkun lämpöä. Luonnonrauhan vaikutus koskettaa niin lukijaa kuin kirjoittajaakin. Eikö meillä ole kaikki hyvin, Kuhno jatkaa runossaan. On, iltanuotiolla on aina kaikki hyvin, huomaan ajattelevani lukiessa.

Luonnon lisäksi kirjassa kirjoitetaan ihmisistä. Esimerkiksi Viattomat-runossa Kuhno havaitsee, että vain viaton voi antaa tietoisen pahuuden anteeksi. Viaton ymmärtää pahuutta, muttei ymmärrä pelätä sitä. Voi kuinka onnellisia ovat viattomat, Kuhno kirjoittaa.

Teksti on kautta linjan soljuvaa. Kirjailija ei sorru diivailuun tai läpinäkyvään lyyrisillä tekniikoilla kikkailuun. Runot piirtävät rehellistä kuvaa luonnonrauhasta pitävästä ihmisestä ja hänen ajatuksistaan. Myös äitisuhde esiintyy, kun kirjoittaja haluaa lakata näkemästä äitiunia. Äidille kun on jo annettu anteeksi.

Kuhnolla on taito nostaa arkisen elämän yksittäiset hetket ja niissä syntyneet kokemukset näkyviksi runoihinsa. Myös pyhän ja henkisyyden kosketusta kaivataan, esimerkiksi runossa Synnistä pois:

Vasta nyt

kun parrassa jo pari harmaata

muistuttaa kuolevaisuudestani

ymmärrän

miltä tuntuu

kun haluaa saada

syntinsä anteeksi

 

Runossa Puhtaaksikirjoittaja esiintyy samanlaista kaipausta jumalallisen rakkauden kosketukseen:

Sydämeni on likainen

sielu saastunut

huonosti kohdeltu

Naarmuihin ja rosoihin

pinttyneisiin tahroihin

ei ole harjaa, ei aineita

Rakkaus ei osaa sisään

sydämen ovesta

 

Kirjassa on mustavalkoisia luontokuvia. Värikuvat toimisivat paremmin, mikäli kuvia ylipäätään tarvitaan. Petri Kuhnon runot ovat riittävän arkikielisiä, helppolukuisia ja tuoreen raikkaita. Lukemisen jälkeen tuntuu kuin olisi jutustellut rennosti kirjoittajan kanssa.

 

Takakansi:

Liattu luonto

liattu sydän

liattu sielu

Puhdistuvatko ne kirjoittamalla?

Puhtaaksi kirjoittamalla...

Petri Kuhnon toisessa runokokoelmassa Peili-ihmisiä likimain tuhat riviä ajatelmia suhteestamme luontoon

itseen

Sinuun

 

Petri Kuhno: Peili-ihmisiä
Mediapinta 2017

Jätä kommentti

Huom! Nimi tai nimimerkki näkyy kaikille lukijoille, sähköpostiosoite jää vain toimituksen tietoon.

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU