Marjut Hjelm (toim.) Loitsujen kirja

"Seiso veri, niin kuin ne 12 lautamiestä helvetissä, jotka oikein tiesivät, mutta väärin vannoivat."

Kautta aikain on tunnettujen parantajien luokse tultu kaukaakin apua hakemaan ja potilaita on hoidettu kasvilääkkeiden, taikamerkkien, erilaisten aineiden ja maagisten toimenpiteiden avulla, kuten kolmesti kiertämällä, lepänoksalla vihtomalla ja sylkemällä sekä vahvasti loitsimalla". Edellä oleva parannusloitsu sekä teksti on Marjut Hjelmin Loitsujen kirjasta.

Mikä loitsu sitten oikeastaan on ja kuka niitä käytti? Loitsut ovat salamyhkäisiä sanakaavoja, jotka parantaja tai tietäjä laulaa voimalla. Loitsuun myös liitetään lausujan oma voima tai sitten avuksi kutsutaan suurempia voimia.

Suomalaisilta löytyi muinoin loitsu lähes joka pulmaan. Niillä parannettiin sekä ihmisiä että kotieläimiä, tervehdittiin haltijoita, niiden avulla sytytettiin lempi leiskumaan ja kirottiinpa vielä vihamiehelle huonoa tuuria.

Kirja sisältää ainoastaan suomalaisia loitsuja ja pois on jätetty kaikki vahingoittamiseen tarkoitetut kiroukset ja loitsut, joita lienee myös runsaasti. Mielenkiintoinen teos avittaa lukijan loitsun saloihin, voisi vaikka keksiä omia!

Takakannen teksti:

Loitsujen kirja vie lukijan maagiseen aikaan, jolloin enteiden tarkkaileminen ja loitsiminen kuuluivat suomalaisen kansan arkeen. Esivanhemmillamme oli loitsuvarasto lähes joka lähtöön: loitsuilla sytytetään tai kylmennetään rakkaus, parannetaan sairauksia, torjutaan varkaita, suojellaan kotieläimiä ja vaikutetaan sääilmiöihin. Suomalaisella loitsuperinteellä on yhteisiä piirteitä myös muinaisten kulttuurien kuten Egyptin ja Mesopotamian maagisen tradition kanssa.
Marjut Hjelt on palkittu tietokirjailija, joka on julkaissut kirjoja erityisesti kansanuskon, tarinaperinteen ja kulttuurihistorian aloilta.

Marjut Hjelm: Loitsujen kirja
SKS
2018
s. 280

Jätä kommentti

Huom! Nimi tai nimimerkki näkyy kaikille lukijoille, sähköpostiosoite jää vain toimituksen tietoon.

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU