Lars Svendsen: Yksinäisyyden filosofia

Yksinäisyyden filosofia on nimensä mukaisesti filosofinen teos, jossa norjalainen filosofi Lars Svendsen pohtii monelta kantilta sekä erilaisia yksinäisyyttä koskevia tutkimuksia, että muiden filosofien sanomia yksinäisyydestä. Viitteitä on kokonaista 424 kappaletta ja lähdekirjallisuutta 26 sivullista, joten mietinnöt eivät jää pelkiksi pintaraapaisuiksi: ”Lähes kaikki, minkä luulin tietäväni yksinäisyydestä, on osoittautunut vääräksi.”

Omalla tavallaan kirja on hieman raskaslukuinen, juurikin mittavasta viittausten ja erilaisten näkökulmien määrästä johtuen, jotka aikaansaavat myös ristiriitaisuuksia. Vaikka aihe maistuu välillä vähän puulta, löytyy rivien välistä kirjailijan omaakin persoonaa. Hän vaikuttaa aika suorapuheiselta henkilöltä, esimerkiksi nimittäessään toiselta lainattua tekstiä toistuvasti ”valitusvirreksi” tai kuvaillessaan kolmannen sanomaa ”vainoharhaisiksi fantasioiksi”. Svendsen myös mainitsee, ettei huomioi introvertti / ekstrovertti -persoonallisuuspiirteitä lainkaan, mikä saattaa viitata siihen, ettei hän välttämättä usko niiden olemassaoloon.

Otteita:

”Jatkuva hälinän tarve on emotionaalisen epäkypsyyden merkki. Tällainen epäkypsyys on huomattavan yleistä. Tutkimuksissa, joissa ihmiset jätetään kokonaan omiin ajatuksiinsa niinkin lyhyeksi aikaa kuin 6-15 minuutiksi, monet koehenkilöt raportoivat sen olevan melko tai hyvin vaikeaa. Kun koe tehdään niin, että koehenkilöillä on mahdollisuus fuskata näpelöimällä puhelintaan tai vastaavaa, huomattava osa heistä myös tekee niin. Eräässä tutkimuksessa, jossa koehenkilöillä oli tilaisuus rikkoa yksitoikkoisuus antamalla itselleen tuskallinen sähköisku, neljäsosa naisista ja kaksi kolmasosaa miehistä teki niin. Eräs koehenkilö antoi itselleen 190 iskua 15 minuutissa. Näissä tutkimuksissa tutkitaan yhtä paljon ihmisten kykyä sietää tylsistymistä kuin heidän kykyään olla yksin, mutta ne osoittavat joka tapauksessa, että ihmisiltä puuttuu kyky olla itsekseen, kun ulkoinen häly on suljettu pois.”

”Yksinäisyys on epäonnistumista ihmiselämän keskeisessä asiassa, se on epäonnistumista suhteiden luomisessa itselle tärkeään tai tärkeisiin ihmisiin. Yksinäinen ei saa muilta vahvistusta omalle arvolleen ihmisenä, ei ainakaan siinä määrin kuin tarvitsisi. Yksinäisyys näyttäytyy ulkopuolisen pakon sanelemana tilanteena. Yksinäinen toivoo suhdetta muihin ihmisiin, mutta se puuttuu häneltä. On eri asia olla sosiaalisesti vetäytyvä ja sosiaalisesti syrjäytynyt.”

Takakannen teksti:

Jokainen ihminen tuntee jossain vaiheessa elämäänsä itsensä yksinäiseksi: siellä, missä on ihmisiä, on aina myös yksinäisyyttä. Yksinäisyys yhteiskunnallisena, elämänlaatua heikentävänä ongelmana on ajankohtainen aihe, toisaalta yksin oleminen on monille myös nautinnon lähde. Yksinäisyys vaikuttaa syvästi fyysiseen ja henkiseen terveydentilaamme.

Mutta mistä puhumme, kun puhumme yksinäisyydestä? Filosofi Lars Svendsen ammentaa filosofian, psykologian ja sosiaalitieteiden viimeisimmästä tutkimustiedosta ja tarkastelee yksinäisyyden eri lajeja, tunteiden filosofiaa sekä niitä tekijöitä, joiden vuoksi toiset ihmiset ovat yksinäisempiä kuin toiset. Keskeiseksi nousee ystävyyden ja rakkauden merkitys elämässämme. Voiko modernin yhteiskunnan ongelma olla liian paljon yksinäisyyden sijaan sittenkin se, että vietämme liian vähän aikaa yksin?

Yksinäisyyden filosofia tarjoaa sekä tietoa että viisautta tästä olemisen tilasta, joka on kaikkea muuta kuin yksinkertainen ja kevyt. Suositeltavaa luettavaa sekä niille, jotka tuntevat olevansa yksin, että niille, jotka haluavat olla yksin.

Norjalainen Lars Svendsen on Bergenin yliopiston filosofian professori, joka on tutkinut mm. ikävystymistä, pelkoa, pahuutta ja muotia. Yksinäisyyden filosofia on tuoreeltaan käännetty useille kielille.

Lars Svendsen: Yksinäisyyden filosofia
Docendo 2017
179 s.

Jätä kommentti

Huom! Nimi tai nimimerkki näkyy kaikille lukijoille, sähköpostiosoite jää vain toimituksen tietoon.

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU