Arun Gandhi: Vihan oppitunnit. Isoisäni Mahatma Gandhin opetuksia

Arun Gandhin teoksen kansikuvassa pieni poika istuu Mahatma Gandhin sylissä. Isoisän lempeä ja viisas katse on kohdistunut suoraan poikaan, joka näyttää kuuntelevan vanhaa opettajaansa tarkkaavaisena. Mustavalkoisesta kuvasta huokuu lämpö.

Arun Gandhin teos on helppolukuinen. Kirjassa puhutaan tarinoiden kautta, mikä tekee lukemisesta miellyttävää. Tarinat tuovat lukijan tietoisuuteen eläviä muistikuvia erilaisista tapahtumista, joihin jokaiseen sisältyy jokin Mahatma Gandhilta Arun Gandhin mieleen jäänyt opetus. Opetuksia on yksitoista.

Ensimmäinen opetus liittyy vihaan. Vihan tunne on luonnollinen, muttei siihen tulisi reagoida puolustautuen tai hyökäten. Vihan tunne kannattaa opetella kanavoimaan hyvän palvelukseen. Kun käytämme vihaamme rakentavasti, esimerkiksi motivoituen vihan voimasta korjaamaan yhteiskunnallisia epäkohtia, olemme oppineet Mahatma Gandhin ensimmäisen lapsenlapselleen antaman opetuksen.

Toinen opetus käsittelee sitä, kuinka vain oman mielipiteensä julki tuomalla voi saavuttaa muutosta epäkohtiin. Jos tyydymme kärsimään hiljaa, mikään ei muutu. Kolmas opetus on se, että meidän tulee arvostaa omaa rauhaamme. Oman rauhan arvostaminen oli Mahatma Gandhille erityisen tärkeää, sillä minne tahansa hän kuuluisuuden saavutettuaan menikin, suuret ihmismassat seurasivat häntä ja hurrasivat hänelle. Mitä enemmän Gandhi joutui valokeilaan, sitä enemmän hän arvosti omaa rauhaansa.

Neljäs opetus kehottaa meitä tuntemaan oman arvomme. Sen Mahatma Gandhi opetti lapsenlapselleen oman esimerkkinsä kautta. Hänestä huokui rakkautta ja kunnioitusta jokaista ihmistä kohtaan riippumatta siitä, kohtasiko hän iäkkäitä tai nuoria, rikkaita tai köyhiä. Esimerkki osoitti, kuinka tärkeää on tuntea oma arvonsa yksilönä, vaikka elää tiivissä yhteisössä.

Viides opetus koskee rehellisyyttä. Valheet sotkevat. Silti moni kokeilee valehtelemista jossain vaiheessa elämäänsä. Salailu ja valehtelu satuttavat tekijäänsä. Valehtelu on monimutkaisella tavalla yhteydessä ahimsaan, väkivallattomuuden lakiin. Mahatma Gandhi opetti, että totuuden loiste on moninkertaisesti kirkkaampi ja voimakkaampi kuin auringon.

Kuudenneksi, myös haaskaus on väkivaltaa. Ilmastonmuutoksen edessä tämän opetuksen merkitys vain korostuu. Maailman luonnonvarojen liiallinen kulutus jättää niitä yhä vähemmän muille. Haaskaus on piittaamattomuutta maailmaa kohtaan ja väkivaltaa luontoa kohtaan.

Seitsemänneksi Mahatma Gandhi opetti, kuinka väkivallattomuuden periaate soveltuu vanhemmuuteen. Tuolloin fyysinen väkivalta kasvatuskeinona oli yleitä. Mahatma Gandhi ei hyväksynyt tätä, vaan haki rohkeasti muutosta kasvatuskäytäntöihin.

Kahdeksas on opetus liittyy nöyryyteen. Nöyryydessä on voimaa. Tätä kuvaa taloustieteen tohtorin liittyminen Gandhin yhteisöön. Ensimmäisenä tehtävänä oli siivota yhteisön vessat, huolimatta akateemisesta pätevöitymisestä ja aiemmin saavutetusta yhteiskunnallisesta asemasta. Mahatma Gandhin yhteisössä vessojen peseminen kuului kaikille yhteisön jäsenille. Jokainen yksilö on tärkeä yhteiskunnalle, myös vessanpesijä. Kaikkia tarvitaan kokonaisuuteen.

Yhdeksännessä opetuksessa Arun Gandhi kuvailee väkivallattomuuden viittä pilaria; kunnioitusta, ymmärrystä, hyväksyntää, arvostusta ja myötätuntoa. Kymmenes opetus koskee koettelemuksia. Meitä kaikkia koetellaan, se on väistämätöntä. Silti Mahatma Gandhi toivoi lapsenlapseltaan, että tämä jatkaisi hänen aloittamaansa rauhan työtä Intiassa. Älä unohda opetuksiani, Arun, Mahatma kirjoitti kirjeeseensä.

Viimeiset opit Arun Gandhi on kirjoittanut tähän päivän. Tämän päivän oppeja on esimerkiksi siitä, kuinka vastustaa vääryyttä ja epäoikeudenmukaisuutta. On opittava olemaan sortamatta itseään ja edustamaansa ryhmää, vaikka sitä sortoa olisi jatkunut vuosisatoja tai vuosikymmeniä. Ahneuteen ja rikkauden haalimiseen perustuva valtiollinen johtamistyyli kauhistutti Mahatma Gandhia. Tulisiko meidän koskaan hyväksyä sellaista johtamistapaa?

Hämmästyttävää kirjassa oli esimerkiksi se, ettei Mahatma Gandhi ollut kirjoittajan mukaan luontaisesti sävyisä ihminen. Hän oli opetellut sen käyttäen ajattelukykyään, ja harjoittaen itsekuria. Malli sävyisyyteen ja mielen maltin säilyttämiseen oli tullut vaimolta ensimmäisten aviovuosien riidassa. Tähän tietoon sisältyy lupaus: meillä kaikilla on oppia lempeyttä, viisautta ja ystävällisyyttä, kun olemme valmiita ponnistelemaan sen eteen.

Harvoin käteen osuu teos, jota voi suositella aivan kaikille. Pohtimistuokion jälkeenkään en keksi, kenelle kirjan lukeminen ei voisi olla antoisa, virkistävä ja suotuisaa ajatuksenlentoa kivoittava kokemus. Tarinallisuus kerronnassa tekee lukukokemuksesta miellyttävän, eikä sivumääräkään päätä huimaa. Jos luet tänä vuonna vain yhden kirjan, lue tämä.

Takakansi: Mahatma Gandhin kymmenen tärkeintä elämän oppituntia Gandhin lapsenlapsen kertomana.

Intian itsenäisyysliikkeen johtajan ja väkivallattoman vastarinnan edelläkävijän Mahatma Gandhin pojanpoika Arun Gandhi pääsi 12-vuotiaana kahdeksi vuodeksi isoisänsä oppiin. Oli vuosi 1945, ja Intian itsenäistyminen oli ovella.

Samalla kun Arun Gandhi kuvaa elävästi aikaansa lempeän ja viisaan isoisänsä yhteisössä ja todistamiaan historian ratkaisevia hetkiä ja tapaamisia, hän pohdiskelee nykyajan politiikan ja perhe-elämän haasteita väkivallattomuuden filosofian, satyagrahan, hengessä.

Oman elämänsä esimerkeillä Gandhi todistaa vakuuttavasti, että hänen isoisänsä syvälliset opetukset ovat kestäneet aikaa ja soveltuvat edelleen niin johtajille kuin vanhemmillekin: kun tietää, miksi vihaa, voi käyttää vihaa hyvään.

Arun Gandhi (s. 1934) on intialaisamerikkalainen aktivisti. Hän on jatkanut isoisänsä Mahatma Gandhin työtä väkivallattomuuden rauhantyön parissa. Gandhi asuu Rocherserissa, New Yorkissa.

Jätä kommentti

Huom! Nimi tai nimimerkki näkyy kaikille lukijoille, sähköpostiosoite jää vain toimituksen tietoon.

Ei vielä käyttäjätiliä? Rekisteröidy!

KIRJAUDU